Kirkosta eroamisen sietämätön keveys

Ei kirkkoon kuuluminen ole ollut kuitenkaan sillä tavoin tyhjä tapa kuin toisaalta ateistit ja toisaalta tietynlaiset herätyskristityt helposti ajattelevat.

On hyviä perinteitä ja huonoja sekä turhia perinteitä. Se että on kuuluttu kirkkoon, on merkinnyt sukupolvien ketjussa olemista. Yhä edelleen monet kuuluvat kirkkoon vaikka ovat ohuesti tai ei ehkä ollenkaan mukana sen hengellisessä elämässä. Kristinusko on nimittäin käsite, joka ei ole yksi yhteen henkilökohtaisen vakaumuksen kanssa. Se on myös suomalaista ja eurooppalaista kulttuuriperintöä. Kun ihmiset eroavat kirkosta ja jättävät lapsensa kastamatta, he katkaisevat kulttuurin periytymisen ja muuttavat tulevien sukupolvien elämää.

2 tykkäystä

Niin, mutta vain yhdenlaisen kulttuurin. Miksi pitäisi periyttää kulttuuria, jota pitää vahingollisena. Voi periyttää jotain parempaa ja tulevien sukupolvien elämä muuttuu paremmaksi.

Mikä olisi parempaa? Kerroppa hyvä esimerkki.

Kyllä monet ihmiset Suomessakin arvostavat kristillistä kulttuuria vaikkeivat pidä itseään uskovina. Sen vahingolliseksi väittäminen kertoo väärinymmärtämisestä. Toisaalta muistan kyllä aiemmat keskustelumme, ja ymmärrän myös Uskontojen uhrit -teemaan liittyen näkökohtiasi.

Vanhemmilla on tietysti oikeus kasvattaa lapsensa ja siirtää heille erilaisia asioita perinnöksi. Pahaa pelkään että kristillisten arvojen tilalle lapset aikanaan eivät aina löydä kovinkaan hyviä asioita, jos se jätetään heidän valinnakseen.

Hengelliseen tyhjiöön, kun kristillinen perinne katkeaa, on tulossa monenlaista. Se näkyy jo nyt kun ihmiset puuhavat kaikenmaailman kivi-, enkeli- ym. hoitojen kanssa… Päiväkodeissa saatetaan ajan markkinahengessä juhlia halloweenia noitineen ym. hullutuksineen ja opettaa lapsille maahisten olevan todellisia yms. Mutta Jeesuksesta ei tietenkään saa puhua. Uskonnollinen sekasotku on jo nyt todellisuutta, ja mitä se onkaan sitten kun tämän päivän pienokaiset ovat aikuisia…

Jos siis pidetään yleensäkin merkittävänä sitä että oman maan historiasta ja kulttuurista on hyvä olla perillä, niin uskonnon eli meidän tapauksessa kristinuskon häivyttäminen lasten tietoisuudesta on ilman muuta huono juttu. Uskoo sitten itse tai ei.

5 tykkäystä

Alkuosasta olen täysin samaa mieltä ja loppuosasta en tiedä mitä sillä tarkkaan ottaen tarkoitetaan niin en tiedä olenko vaiko enkö ole. Minusta kyllä lasten tulee tietää kristinuskosta, mutta se tulee antaa heille heidän kehitysasteensa mukaisena ja tietona siitä mitä kristinusko sanoo. Aivan samoin tulee kertoa muista uskonnoista koska nekin yleistyvät maassamme. Niin myös tulee kertoa siitä miten ne asiasta ajattelevat jotka eivät usko mihinkään uskontoon. Tämä siis koulujen kasvatusta ajatellen. Kotona jokainen kasvattakoon lapsensa oman parhaan kykynsä mukaan. Itse pidin aikanaan hyvänä sitä että lapset oppivat itse punnitsemaan eri vaihtoehtoja, erottamaan niiden hyviä ja huonoja puolia, päättelemään mikä vaikuttaa uskottavalta jne ilman että heille olisimme sanoneet että usko tätä minkä minä sanon todeksi. Saivat käydä rippikoulunsa ja toinen oli isosenakin yhden riparin ajan. Mutta omilla aivoillaan ajatellen ilman tuputtelua suuntaan tai toiseen ovat ajautuneet sitten irti kirkostaan. En rakastaisi heitä vähemmän jos olisivat jääneet kirkkoonsa ja alkaneet aktiiviseen uskoon sen helmoissa. Ja he kyllä tiesivät että saivat itse sen päätellä ja päättää. Molemmilla on kuitenkin hyvin vahvoja traditioita ja perinteitä joita noudattavat eivätkä ole jotenkin tuuliajolla. Omissa perheissään luovat omaa perinnettä ja lapsensa tuntuvat tasapainoisilta ja vapailta vaikka eivät vielä uskonasioista juuri ymmärräkään. Uskon että heille tulee ihan riittävän hyvät eväät kuten uskon lastenikin ajattelevan saaneensa meiltä aikanaan.

1 tykkäys

Kun ihminen pienestä pitäen opetetaan uskomaan, siis uskomaan, ei hakemaan tietoa, on hän herkkä uskomaan mitä tahansa huuhaata. Ei nuo enkeli ja kivijuttuihin uskovat tule ei-uskonnollisista perheistä, vaan useimmiten juuri perheistä, joissa on opetettu uskomaan. Perheissä, joissa ei saa epäillä, ei kyseenalaistaa. Jos lapselle opetetaan pienestä pitäen kyseenalaistaminen ja tutkiminen, ei hän ole niin helppo uhri huuhaalle.

1 tykkäys

Roskaa! Jo 300- 400 luvun taitteessa Augustinus kirjoitti niille, joiden piti alkaa opettamaan vastakääntyneitä kristittyjä, siis niitä jotka tulivat kaikkialta muualta kuin kristillisen uskonopetuksen piiristä. Siis noin 1700-1600 vuotta sitten!

Tulet siis kohtaamaan paljon juomareita, rahanahneita, kavalta­jia, uhkapelaajia, avionrikkojia, elostelijoita, epäpyhiin taikakalui­hin ja hoitokeinoihin hurahtaneita, loitsuista ja tähtimerkeistä ja kaikenlaisista jumalattomista ennustaidoista innostuneita. Lisäksi tulet havaitsemaan, että sama rahvas, joka täyttää teattereiden aree­nat pakanajuhlien aikaan, tungeksii myös kirkkoihin kristittyjen juhlapäivinä.

Augustinus

Eikö tämä kaikki ole tuttua tänäkin päivänä? Ei yhtään mitään uutta auringon alla! Vielä aivan muutama vuosikymmen sitten kristinuskon muovaaman kulttuuri oli suomessa niin voimakas, ettei tuollaista tavattu, mutta nyt ihmiset ovat palanneet suurin joukoin takaisin pakanuuteen.

5 tykkäystä

Ymmärrän näkökulmasi.
Itse ajattelin kommentissani yksinkertaisesti sitä että monet vanhemmat ajattelevat, että kun usko ei ole heille tärkeää, niin ei sen tarvitse olla lapsellekaan. Lapsi ei siten missään vaiheessa - poikkeuksia tietysti on - joudu kosketuksiin seurakunnan elämän kanssa. Ei kerhoa, ei rippikoulua, ei kristillisiä hautajaisia ja häitä.
Aikaisemminhan tilanne on usein ollut, että vaikka ei oltu aktiivisia jäseniä ja perhe ei pitänyt itseään uskovaisina, lapset kuitenkin kastettiin ja he yleensä myös saivat nuo mainitut kontaktit kirkkoon. Koulun uskonnonopetus ei tietenkään sekään nykyään tavoita kirkosta eronneiden lapsia.

Ajan muuttumista - tavan vuoksi ei enää haluta kuulua kirkkoon - voi pitää selventävänä ilmiönä, ja vapauden voittona. Minun mielestäni on mahdollista, että vanhemmat eivät aina tiedosta sitä että he kuitenkin tietämättään ovat itse vielä kristillisen kulttuurin ja perinteen muokkaamia. Ja sitä että kun heidän lapsensa alkavat omaksua tuon perinteen tilalle jotain muuta - emme edes osaa hahmottaa mitä kaikkea - se ei ehkä ole vain positiivista. Luulen että monet eivät myönnä sitä että ihmisillä on varsin yleisesti uskonnollinen tarve, ellei aina. Niinpä neutraaliutta ja tietopuolista (kyllä, on tärkeää tietää perusasiat esim. islamista ja buddhalaisuudesta juutalaisuuden ja kristinuskon ohella, ja siihen koulu toivottavasti ohjaakin) suhtautumista tavoittelevat vanhemmat voivat yllättyä, jos se ei heidän lapsilleen riitäkään.

Tottakai voin rehellisesti myöntää, että minulla ja meillä on taka-ajatus. :laughing: Sillä jos olisi tapakristittyjä, olisi myös enemmän tilaisuuksia sille että sitoudutaan uskoon ja kirkkoon. Olemme myös iloisia kaikista jotka tulevat riparille kaverien mukana, saavat kasteen rippikoulun aikana tai jälkeen, ja myöhemmin ehkä jäävät isosiksi ja nuorten toimintaan. Heistä monelle voi olla aivan uutta kaikki se mitä seurakunta ja rippikoulu sisältää, kun lapsuuden kontakti puuttuu.

Mutta vielä kerran: Kristillinen perintö kulttuurissamme on mielestäni osa suomalaisuutta. Ei se nyt ihan sama ole, opettaako isä tai äiti että kaikenlaisia uskomuksia maailmassa on, kuin että lapsi ja nuori jotenkin sisäistää ja oppii käytännössä niitä kristillisiä arvoja, joita suomalaisuuteen on kuulunut. Varsinaisesti vakaumuksellista ja sitoutuvaa uskoa ei kukaan aikuinen voi lapsille antaa. Vaikka niin toivoisi, tämä ei edes lähipiirissä toteudu. Voimme vain pitää oman vakaumuksemme ja myös tapakulttuurimme esillä. Itse jokainen silti oman tiensä kulkee.

Nyt on hiukan (pipari)taikinaa aivoissa. Lauseet ehkä tahmeita ja mutkikkaita.
Hyvää joulua, Merry Christmas!! :grin:

2 tykkäystä

Kiitos vastauksestasi. Siinä on paljon ihan hyvää ja ajattelemisen arvoista. En ajattele että ihminen joka ei ajattele kuten minä on jotenkin pahaa tarkoittava. Sinä tarkoitat hyvää, mutta niin minäkin, me vain näemme hyvän ja hyvään pyrkimisen eri tavoin. Olisi paljonkin josta kirjoituksesi vuoksi olisi mukava aivan rauhassa vaihtaa mielipiteitä. Ehkä nyt ei ole sille sopiva hetki. Juhlitaan ainakin joulu tavoillamme ennen sitä. Hyvää joulua niin sinulle kun muillekin mahdollisille lukijoille!

2 tykkäystä

Tämä menee ehkä hieman aiheen vierestä, mutta kokeilen silti. Kirkosta eroamisesta on kuitenkin kysymys.

Suomen ortodoksisessa kirkossa toteutettiin pari vuotta sitten seurakuntaverkoston uudistus, jonka seurauksena varsinkin maaseudulla seurakunnat kasvoivat maantieteellisesti suuriksi. Ymmärrän hyvin, että pappeja on rajallinen määrä ja heidän voimavaransa ovat myös rajalliset. Silti olen hämmentyneenä kuunnellut (varsinkin parin viimevuoden aikana) tuttavapiirini ortodoksien kertovan etteivät papit vastaa puhelimeen tai sähköposteihin. Kun heihin ei saa yhteyttä, niin sielunhoidollista keskustelua, katumuksen sakramenttia (ripittäytymistä) tai Ehtoollista hoitolaitokseen toivova ihminen ei sitä tietenkään saa. Ymmärrettävästi tämä hämmentää ihmisiä ja saa heidät pohtimaan jopa Kirkosta eroamista. En tietenkään tiedä johtuuko ongelma edellämainitusta uudistuksesta. Ilmiö on kuitenkin murheellinen ja näitä kokemuksia olen kuullut useita kahdesta eri hiippakunnasta, eli kyse ei ole vain yhdestä ylikuormitetusta papista.

Kirkosta eroamisen syy voi siis olla myös se ettei seurakunta ole kiinni jäsenissään, eikä päinvastoin.

Tämä saattaa olla yhteiskunnassamme yleisempikin ilmiö, jota olen hämmästellyt ja jolle en keksi syytä. Itselläni on ollut aina kunnia-asia vastata kaikkiin viesteihin edes jotakin, silloinkin kun olin kansanedustajana, ja viestejä saattoi tulla päivittäin ihan hurjia määriä. Viime eduskuntakaudella kuulin omin korvin, että jotkut edustajat eivät edes lue postejaan. No, siinä talossa ei edes kansanedustajien eli kollegoiden viesteihin vastata - ja siihen on ihan asiallisiakin syitä.

Sähköpostiin vastaamatta jättäminen viestii mielestäni sitä, että lähettäjää ei koeta riittävän arvokkaaksi - mikä olisi papille aika outo asenne. Vai voisiko se olla vain laiskuutta. Ehkä kaikki eivät koe tehtäväänsä erityisen hengellisenä vaan ainoastaan yhtenä ammattina muiden joukossa.

Itse arvostan mitä tahansa palautetta esimerkiksi yhteydenpidossani yrityksiin tai vaikkapa kauppaliikkeisiin ja ihan yksityisiin ihmisiinkin.

3 tykkäystä

Olet aivan oikeassa, vastaamattomuus on yleinen ongelma. Hatunnosto siis Sinulle, että pyrit vastaamaan kaikille!

Pappi on todellakin erilainen ammatti kuin vaikkapa putkimies. Putkiasioissa on helppo käyttää tarvittaessa kilpailevaa firmaa, mutta hengellisissä tarpeissa kynnys on paljon korkeampi. Onkohan tällaista “pappi ei vastaa” -ongelmaa Kirkoissa ja seurakunnissa laajemminkin? Toivottavasti ei.

1 tykkäys

Mulle tulee tästä kyllä mieleen, että blokkaako ort.kirkon sähköpostien spämmifiltteri joidenkin ihmisten viestejä? Joskus noissa on sellaista ihmeellistä, että viesti ei mene edes roskapostikansioon, vaan jää kokonaan näkymättä. Mitään muuta järkevää selitystä en keksi, miksi pappi ei vastaisi sähköpostiin.

1 tykkäys

Tämäkin on toki huomioon otettava.

Tätä minäkin toivon, ja olen yrittänyt rohkaista hämmentyneitä ihmisiä soittamaan vaikka kirkkoherranvirastoon.

1 tykkäys