Tuossa oletetaan joku vastakkainasettelu Jeesuksen ja temppelissä olleiden muiden henkilöiden välille. Eli Jeesus sen mukaan “kokeili”, että miten paljon voi “keulia” ennen kuin tulee “palautetuksi maan pinnalle”.
Olen alkanut menemään aina suoraan metafysiikan pohjamutiin nykyään, kun kaikki siltä väliltä lähinnä pitkästyttää. Minulle ei ole mikään ongelma tehdä oletuksia sen perusteella, että kyseinen saarnaaja on nainen, ja tässä auttaa se, että ne oletukset ovat niin usein osoittautuneet oikeiksi.
Eli se metafyysinen ajatus on, että mitään varsinaista totuutta ei ole olemassa. Jeesus tuli tekemään vallankumousta, eli hyökkäämään jotain auktoriteettia vastaan ja kumoamaan jonkin systeemin. Tästä saadaan sitten se teema tai myytti, että Jeesus voitti vallankumouksensa tulemalla sen marttyyriksi. Eli Jeesus on vain versio Gandhista tai Spartacuksesta tai Kingistä, koska tapetuksi tuleminen jos jokin sinetöi sen, että tapettu oli oikeassa.
Tämä kohta siis herkuttelee ajatuksella, että jo varhain Daavid tapasi Goljatin, mutta tyytyi silloin vain kutittelemaan tätä. Todellinen taistelu oli vielä kaukana edessä.
Metafyysisen ajatuksen jatko on, että vanhemmista irrottautuminen tarkoittaisi uhmaa uhman vuoksi. Mielestäni siinä ei ole kyse mistään psykologiasta niinkään kuin marxilaisesta asenteesta yhteiskuntaan. Terve lapsi seuraa isänsä jalanjälkiä kulttuurin ja yhteisön jäseneksi, joskin tekee sen omalla tavallaan. Mutta jos isän ja lapsen tai yksilön ja kulttuurin suhde täysin epäonnistuu, niin yksilö haluaa rettelöidä, ja isien paikan ottamisen tilalle tulee isien kumoaminen.
Luuk. 2:46-52
46 Ja kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä, jossa hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. 47 Ja kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa. 48 Ja hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: “Poikani, miksi meille näin teit? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua.” 49 Niin hän sanoi heille: “Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?” 50 Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui. 51 Ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä. 52 Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.
Jae 51 varmaan tarkoittaa, että tässä hyvin alkanut puberteetti jotenkin tukahdutettiin. Eikä jae 52 sen enempää anna ymmärtää, että joku kapina olisi jatkanut kehittymistään. Tai että olisi tarvittu vähän nopeita naisia, väkeviä autoja ja kaunista viinaa ennen kuin Jeesus päätti asettua kutsumukseensa.
Kun joskus nuorena seikkailin vielä helluntailaisten ja ev-lutin väliä, niin kerran sattumalta päätin mennä messuun jälkimmäiseen. Kirkko oli remontissa, joten paikkana oli läheinen seurakuntakoti. Saarna puhui alusta loppuun kunnallispolitiikasta ja päivän lehdestä. Sitten lopussa oli kaneetti, että “kun se Jeesus siellä Nasaretin kaduilla leikki lapsena, niin kyllä hänelläkin varmasti oli silloin tällainen perusturva”.
Tähän tahtoisi vielä sanoa jotain sketsisarjojen nimiä ja toteamuksen Pahkasian lakkauttamisesta. Mutta ehkä se ajatus tuli tässä selväksi.