Kokeiliko Jeesus rajojaan?

Kuuntelin tänään radiosta Ylen 1 -kanavalta jumalanpalveluksen Kuusiston kirkosta

Yhteenveto

Helatorstain jumalanpalvelus. Saarnaajana kappalainen Merja Auer. Liturgina kappalainen Tatu Kuoppala. Kanttorina Mikko Salakari. Urkurina Elisa Vikki. Tekstinlukijoina: I lukukappale: Merja Ainasoja, II lukukappale: Aila Laitinen. Virret: 106, 131:4, 339, 227:1, 223:1.
Muu musiikki: Vastausmusiikki: “On ylösnoussut Messias” (säv. Albert Becker), ehtoollisen aikana: “Oi sielut riemuitkaa” (säv. Johann Sebastian Bach). Päätössoitto “Organ Sonata in A Major, op. 65 no. 3/1: Con coto maestoso” (säv. Felix Mendessohn).

Sinänsä kokonaisuus oli hyvä (varsinkin komeaääninen kanttori), mutta saarnassa minua jäi mietityttämään, kun pappi viittasi siihen, kun Jeesus oli 12 -vuotiaana temppelissä. Hänen mielestään Jeesus tuolloin kokeili rajojaan. En voi mitään, että tuo kalskahti korvaani vähän oudolta.

PIdän kyllä ihan luonnollisena sen, että nuoret kokeilevat rajojaan, mutta silti minusta on outoa puhua, että Jeesus olisi kokeillut rajojaan. Toki olen monesti ihmetellyt, miksi Jeesus ei lähtenyt vanhempiensa mukana paluumatkalle, mutta ilmeisesti näin vain piti tapahtua.

Hassu ajatus, että Jumalan tarvitsisi hakea rajoja ihmisten keskuudessa. Vaikka onkin täysin ihminen, mutta kun on samalla täysin Jumala.
Jollain tapaa samaa hassua minusta ajatuksessa, että Jeesus tietäisi ja tuntisi ihmisten kärsimyksen juuri siksi, että on itsekin ollut ihminen. Merkillistä, että entiteetti, joka on luonut kerrassaan kaiken, tarvitsisi omakohtaisen kokemuksen luomansa olennon elämästä, tietääkseen miltä siitä olennosta tuntuu.

Jos näin on saarnassa sanottu, niin tulee mieleen eräiden kirjailjoiden suosimat spekulaatiot Jeesuksesta hieman ulalla omasta kutsumuksestaan olevana ihmisenä: Esim. Norman Mailer: Pojan evankeliumi, José Saramago: Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ja tietysti Níkos Kazantzákis: Viimeinen kiusaus. Teologisesti voisi puhua fiktiivisestä adoptianismin muunnelmilla leikittelystä.

Mutta en nyt toki syytä Exkortin kuuntelemaa saarnaajaa näin lyhyen kuvauksen perusteella yhtään mistään.

Mulle tulee tässä yhteydessä mieleen enemmän Jeesuksen synnittömyyden kuin jumaluuden pohdinta. Ajattelisin, että nuoruuden rajojen kokeilu on yksi niistä asioista, joissa Jumalan luoma ja hyvää palveleva asia kietoutuu poikkeuksellisen tiiviisti yhteen perisynnin kanssa. On suhteellisen selvää, että ilman perisyntiäkin nuoren pitäisi irrottautua vanhemmistaan henkisesti ja kasvaa itsenäiseksi aikuiseksi, jonka ei välttämättä aina tarvitsekaan tehdä juuri niin kuin vanhemmat toivoisivat. Mutta millaiselta se prosessi näyttäisi synnittömällä ihmisellä, Jumalan alkuperäisen tarkoituksen mukaisena, sitä on vaikea langenneessa maailmassa elävän edes kuvitella.

2 tykkäystä

Hassu juttu: ennen kuin klikkasin spoilerin auki, olin jo arvannut saarnaajan olleen nainen. Kun tarkastelutapa on se, että pyhiä tapahtumia ja henkilöitä katsotaan tämän ajan arkikontekstista, niin saarnaaja on lähes aina nainen. Niin tuossakin. Oliko ajatus seuraavanlainen: monet oman aikamme teinit “koettelevat rajojaan”. Jeesuskin oli teini. Siispä hän koetteli rajojaan. Koska Jeesuskin koetteli rajojaan, niin on aivan ok tehdä niin.

2 tykkäystä

Tämä on minusta mielenkiintoinen asia. Eihän synnittömyys tarkoita mitään lammasmaista tottelua. Jeesus oli synnitön, ja Jumala, joten ei siinä mielessä ’kokeillut’ rajojaan vaan asetti ne siihen, mihin kuuluu. Ja ei tietenkään tavallisenkaan nuoren irtautuminen kodin arvoista ja aikanaan vanhemmista ole itsessään väärin. Toki syntinen lapsi tekee irtautuessaan käytännössä jotain väärin, ja syntinen vanhempi käsitellessään lapsen irtaantumista.

Teologisesti tuo on kai oikein? Jeesushan oli myös täysi ihminen.

Tuossa oletetaan joku vastakkainasettelu Jeesuksen ja temppelissä olleiden muiden henkilöiden välille. Eli Jeesus sen mukaan “kokeili”, että miten paljon voi “keulia” ennen kuin tulee “palautetuksi maan pinnalle”.

Olen alkanut menemään aina suoraan metafysiikan pohjamutiin nykyään, kun kaikki siltä väliltä lähinnä pitkästyttää. Minulle ei ole mikään ongelma tehdä oletuksia sen perusteella, että kyseinen saarnaaja on nainen, ja tässä auttaa se, että ne oletukset ovat niin usein osoittautuneet oikeiksi.

Eli se metafyysinen ajatus on, että mitään varsinaista totuutta ei ole olemassa. Jeesus tuli tekemään vallankumousta, eli hyökkäämään jotain auktoriteettia vastaan ja kumoamaan jonkin systeemin. Tästä saadaan sitten se teema tai myytti, että Jeesus voitti vallankumouksensa tulemalla sen marttyyriksi. Eli Jeesus on vain versio Gandhista tai Spartacuksesta tai Kingistä, koska tapetuksi tuleminen jos jokin sinetöi sen, että tapettu oli oikeassa.

Tämä kohta siis herkuttelee ajatuksella, että jo varhain Daavid tapasi Goljatin, mutta tyytyi silloin vain kutittelemaan tätä. Todellinen taistelu oli vielä kaukana edessä.

Metafyysisen ajatuksen jatko on, että vanhemmista irrottautuminen tarkoittaisi uhmaa uhman vuoksi. Mielestäni siinä ei ole kyse mistään psykologiasta niinkään kuin marxilaisesta asenteesta yhteiskuntaan. Terve lapsi seuraa isänsä jalanjälkiä kulttuurin ja yhteisön jäseneksi, joskin tekee sen omalla tavallaan. Mutta jos isän ja lapsen tai yksilön ja kulttuurin suhde täysin epäonnistuu, niin yksilö haluaa rettelöidä, ja isien paikan ottamisen tilalle tulee isien kumoaminen.

Luuk. 2:46-52

46 Ja kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä, jossa hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. 47 Ja kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa. 48 Ja hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: “Poikani, miksi meille näin teit? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua.” 49 Niin hän sanoi heille: “Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?” 50 Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui. 51 Ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä. 52 Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.

Jae 51 varmaan tarkoittaa, että tässä hyvin alkanut puberteetti jotenkin tukahdutettiin. Eikä jae 52 sen enempää anna ymmärtää, että joku kapina olisi jatkanut kehittymistään. Tai että olisi tarvittu vähän nopeita naisia, väkeviä autoja ja kaunista viinaa ennen kuin Jeesus päätti asettua kutsumukseensa.

Kun joskus nuorena seikkailin vielä helluntailaisten ja ev-lutin väliä, niin kerran sattumalta päätin mennä messuun jälkimmäiseen. Kirkko oli remontissa, joten paikkana oli läheinen seurakuntakoti. Saarna puhui alusta loppuun kunnallispolitiikasta ja päivän lehdestä. Sitten lopussa oli kaneetti, että “kun se Jeesus siellä Nasaretin kaduilla leikki lapsena, niin kyllä hänelläkin varmasti oli silloin tällainen perusturva”.

Tähän tahtoisi vielä sanoa jotain sketsisarjojen nimiä ja toteamuksen Pahkasian lakkauttamisesta. Mutta ehkä se ajatus tuli tässä selväksi.

Minun nähdäkseni 12 vuotias on juuri den ikäinen, että on tullut juutalaisessa kulttuurissa täysi-ikäiseksi. Vai olikohan se 13? Minusta Jeesuksen toiminta on todellinen esimerkki siitä tavasta, jolla tämä erkaantuminen tehdään synnittä. Tämä kysymyksen syntiaspektiin. Jumaluus aspektiin puolestaan sanon se, että Jeesus ei ihmisenä tuossa vaiheessa vielä ollut täysin tietoinen tehtävästään tai omasta olemuksestaan, sillä on kirjoitettu, että lapsi varttui viisaudessa.

1 tykkäys