Ortodoksikirkon rahaketjuun en viitsi sekoittaa näitä luterilaisessa lehdessä olleita kysymyksiä (joihin toki kaikki saavat kirkkokunnasta tai sen puutteesta riippumatta) vastata, ja Laajasalo-ketju on kiinni. Aloitan siis uuden. Jos joku kokee tarpeelliseksi, tämän saa yhdistää Korhonen vs Laajasalo -ketjuun.
Luin tässä erästä tammikuun lehteä, jossa esitettiin neljälle johonkin seurakuntayhtymään kuuluvan seurakunnan kirkkoherralle seuraavat kysymykset. Minua kiinnostaisi, mitä tämän foorumin väki vastaisi näihin kysymyksiin. Mieti asiaa siltä kannalta, mitä tekisit itse, jos olisit kirkkoherra tai miten sinun mielestäsi kirkkoherran pitäisi toimia ja/tai seurakunnan/yhtymän ohjeistaa toimimaan. Kerron jossain sopivassa vaiheessa keskustelua, mitä kirkkoherrat vastasivat ja mistä lehdestä on kyse.
On naistenpäivä*.Ostat ruusun jokaiselle kirkkoherranviraston naistyöntekijälle kiitokseksi ja rohkaisuksi. Ostaisitko ruusut yhtymän rahoilla?
Osallistut häämessuihin. Yksi seurakunnan kirkkovaltuutetuista vastaa seurakunnan osastosta. Tilaisuuden jälkeen menette lounaalle. Maksaako yhtymä (ts maksatko yhtymän kortilla) teidän molempien lounaan?
Seurakuntaneuvostossa on budjettikokous ja tiedät, että myöhään menee. Ostat limsaa ja naposteltavaa kokoukseen, että jaksatte loppuun asti. Onko ok, että yhtymä maksaa juomat ja syötävät?
*Oma lisäykseni: Jos jonkun mielestä naistenpäivä on ongelma tässä yhteydessä, vaihda se vaikka ystävänpäivään ja osta suklaasydämiä kanslian (tai pienen seurakunnan) kaikille työntekijöille sukupuolesta riippumatta.
Varmaan tarkoituksella ostaisin muuna kuin juuri naistenpäivänä… Jos ostaisin niin omilla rahoilla. Tuntuu tyhmältä lahjoa toisten varoilla, jos idea on ihan oma.
Riippuu käytännöstä, siis siitä, että voiko lounaita yleensä maksaa firman kortilla vai ei. Ihan reilua kyllä olisi tarjota valtuutetulle, sillä hän tuskin saa hommasta palkkaa.
On ok. Mutta omilla ostaminenkin olisi ihan mielekäs vaihtoehto.
En tiedä seurakunnista, mutta yritys/kirjanpitonäkökulmasta jotain.
Tuo häämessuhomma on näistä se ongelmallisin. Oletan, että kirkkovaltuutettu voidaan tässä rinnastaa työntekijään. Jos yritys edustaa jossain messuilla, niin yrittäjä itse tai työntekijä ei voi silloin syödä firman piikkiin yhtään sen enempää kuin tavallisena työpäivänäkään. Poikkeus on, jos lounaan yhteydessä toteutuu jonkinlainen bisnestapaaminen, jolloin lounaan voi laittaa neuvottelukuluihin.
Kokoustarjoilut ja työntekijöille annetut satunnaiset pienimuotoiset lahjat taas ovat normaaleja yrityskuluja. Ei ongelmia kummallekaan osapuolelle. Naistenpäivän ruusuja en siinä mielessä tosin kannattaisi, että itse olen allerginen ruusuille ja naistenpäivänä lähinnä välttelen kaikenlaisia julkisia tilanteita, joissa joku voisi työntää ruusun käteen.
Numerot 1 ja 3 ajattelen ongelmattomia, ehtona että jokin kohtuus: yksi ruusu ok, todella kallis kukkapuska vain erittäin painava syy tai Cola ja leipät ok, toisaalta ehkä kolmen lautasen illallinen painava syy. Kaikessa kohtuus ennenkaikkea. Toki luottamustoimijat olisi aina hyvä satsata ja palkita. Minusta ei paha jos vähän parempaa tarjolla.
Numero 2 riippua: jos se on kiitoslounas työstä ok, jos meeting jostain hallinnosta ehkä ok, jos lounas muuten vain - ollaan ehkä yli raja. Tämä toki hyvä linjata yhdessä seurakunnassa. Mielestäni, esim., jos esim. diakoni syö hernekeitto “ilmaiseksi” seurakunnan fundraiserissa se on ok, koska työtehtävä ja kannustaa muita myös syömään ja ostamaan keittoa.
!.Teoreettinen esimerkki, koska olet kirkkoherrana virastossa yksin. Jos seurakunnalla olisi varaa pitää laumaa kanslisteja, niin varmaan sitten olisi varaa ruusuihinkin.
2. Ei kirkkoherra minnekään häämessuille ehdi, mutta jos oletetaan, että hän poikkeaisi sellaiseen turhanpäiväiseen tilaisuuteen, hän maksaisi lounaansa itse.
3. Limu, sipsit ym kuulostavat lapselliselta. Sellaiseen en rahaa käyttäisi. Seurakunnan kaapissa on teepusseja ja näkkileipää.
Jos olisin kirkkoherra, minulla ei ehkä olisi seurakunnan luottokorttia. Seurakunnan luottokortit ovat kirkonisännöitsijöillä (ja seurakuntaemännällä, jos seurakunnalla on varaa sellaiseen työntekijään.) Kirkkoherrat eivät pääsääntöisesti tee itse hankintoja ( ortodoksisessa kirkossa) seurakunnan nimissä. Paitsi pienissä seurakunissa, joissa on vähän työntekijöitä.
En ostaisi naistenpäivänä mitään, koska se on kommunistien juttu enkä ystävänpäivänä, koska se on tyhjänpäiväistä amerikanmenoa. Pieni joululahja seurakunnan varoin työntekijöille on ok. esim. juuri joulukukka. Samoin merkkipäivien muistaminen. Näistä on yleensä ohjeet tai ainakin vakiintuneet käytänteet. Spontaanit työkavereiden ilahduttamiset pitää hoitaa omasta pussista.
2.Kirkkovaltuutettu tekee messuilla vapaaehtoistyötä ja talkootyöstä voi palkita aterialla. Työntekijälle ei ilmainen lounas tietysti kuulu. Tällaisessakin asiassa päätös pitää tehdä etukäteen, tarjotaanko vapaaehtoisille lounaat vai ei.
Kokoustarjoilu on ok. Siihen on varmasti olemassa oma budjettinsa.
Häämessut ovat itse asiassa seurakunnille aika tärkeitä tilaisuuksia. Kirkollisen vihkimisen haluaa moni sellainenkin, joka on kirkosta vieraantunut (siitä voi toki olla montaa mieltä, onko tämä hyvä juttu) ja häämessuilla heillä on hyvä matalan kynnyksen paikka jutella kirkolliseen vihkimiseen liittyvistä asioista seurakunnan työntekijöiden kanssa. Ainakin Turussa seurakunta satsasi häämessuihin aika paljon. Mutta tosiaan tuollaisissa tapahtumissa syödään omalla kustannuksella, jos tapahtuma ei ole niin kaukana, että siitä saisi päivärahoja työmatkana. Yleensä häämessuihin tietysti osallistutaan oman seurakunnan alueella.
Kirkollisesta vihkimisestä, joka tietenkään ei ole aina ja kaikille mahdollinen, keskustellaan papin kanssa kirkkoherranvirastossa tms paikassa eikä häämessuilla. Häämessuilla esitellään esim morsiuspukuja ja rekvisiittaa vihkimistä seuraavaan juhlaan.
Kyllä mää tiedän, mitä häämessuilla pääasiassa esitellään. Mun mielestä on silti hyvä, että seurakunnan työntekijöitä on tavattavissa matalalla kynnyksellä ihmisten keskellä. Virallinen vihkikeskustelu pitää silti tietysti käydä erikseen.
Pieniä lahjoja voi työntekijöille ostaa seurakunnan rahoilla, jos ilmoittaa lahjan saajille niiden olevan lahjoja seurakunnalta. Monilla työpaikoilla annetaan pieniä lahjoja esimerkiksi ennen joulua. Jos sen sijaan antaa lahjat omina lahjoinaan, on lahjan antajan hyvä myös itse ne maksaa.
Kirkkovaltuutettu lienee paikalla talkoolaisena. Jos talkoot ovat pidempään kestäviä, on suorastaan suotavaa tarjota talkoolaisille jotain syötävää. Oman lounaansa kirkkoherra saa maksaa palkastaan.
Pienet kokoustarjoilut ovat ok. Syötävän saaminen pitkissä kokouksissa saattaa jopa parantaa kokouskeskustelun tasoa, ja samalla kokouksen lopputuloksia, kun keskittymiskyky säilyy ihmisillä paremmin.
Kohta 3 ei ole nähdäkseni vain sallittua vaan jopa liki pakollista. On isompaa tuhlausta käyttää toisten aikaa kokoukseen jonka teho laskee verensokerin myötä, pahimmillaan jopa tehdään kymmenen euron virheellinen päätös kun säästettiin yhden euron pulla.