Matt. 4:4
On kirjoitettu: »Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.»
Hieronymus päättelee: »Jos siis joku ei saa ravintoa Jumalan sanasta, hän ei elä.»
Hier.in Matth. 4,4: Si quis ergo non vescitur verbo Dei, iste non vivit.
Tuohon hengelliseen näkemiseen sopii hyvin Filoksenos Mabbugilaisen ajatelma:
“Mikään hengellinen, olkoonpa itsestään olemassa olevaa tai luotua, ei alistu viiden aistin alaisiin muotoihin. Mitään hengellistä ei voi aistia viiden aistin avulla.”
Luomattoman todellisuuden hämmästyttävyys on juuri siinä, että erilliset ihmiset ymmärsivät Taivaan avautuneen Jeesukselle, vaikka eivät olisi nähneetkään taivaalla tapahtuvan mitään erityistä. He ymmärsivät hetken, tapahtuman ja kokemuksen erityisyyden Jumalan ja ihmiskunnan välisen suhteen kannalta: että Jeesus oli esikoisena avannut tien Taivaaseen ja näyttämässä sitä, kuinka sitä tietä tuli kulkea, jotta muut voisivat seurata häntä sinne. Edelleen uskoon tulevat ihmiset tulevat ymmärtämään myös tämän vaikka eivät sitä mistään lukisi tai keneltäkään kuulisikaan. He näkevät hengellisen näkökyvyn ansiosta sen, että Jeesus avasi tien pelastukseen ja että se on avoinna muillekin. Maallisesti lukeva tietysti ajattelee mielessään, että se on varmasti ollut näyttävä näky, kun pilvet ovat väistyneet ja sinitaivas on ikään kuin ratkennut auki jne.
Minusta Hieronymos järkeilee samaan tapaan kuin meidän aikamme
historiallis-kriittisen metodin mestari.
Kylmän tuntuista hengellisyyttä-
Matt. 6:8
Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään.
Tästä herää kysymys, miksi ylipäänsä pitäisi sitten rukoilla mitään. Hieronymus vastasi meidän olevan anojia eikä kertojia (nos non narratores esse sed rogatores); on eri asia kertoa asioita tietämättömälle kuin pyytää siltä, joka tietää. (Hier.in Matth. 6,8)
Augustinuksen mukaan Jumala tahtoo meidän rukoilevan sen takia, että hän voisi antaa lahjansa sellaiselle joka haluaa sitä (ut desideranti det), niin ettei pidettäisi halpana sitä minkä Jumala on antanut. (Aug.serm. 56,4)
Matt. 7:7
Etsikää, niin te löydätte.
Tertullianuksen mukaan tässä tarkoitetaan Kristuksen etsimistä Vanhan testamentin kirjoituksista, mihin Jeesus itse viittaa Johanneksen evankeliumissa (Joh. 5:39).
Tert.praescr. 8,6: ‘Habent’, inquit, ‘Moysen et Heliam’, id est legem et prophetas Christum praedicantes secundum quod et alibi aperte: ‘Scrutamini scripturas in quibus salutem speratis; illae enim de me loquuntur.’ Hoc erit ‘quaerite et invenietis’.
Matt. 5:22
Jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion.
Tämä on varhaisimpien säilyneiden kreikankielisten käsikirjoitusten lukutapa (P64 א B). Useimmissa myöhäisissä kreikankielisissä käsikirjoituksissa on tässä kuitenkin lisäksi sana εικη (aiheettomasti, ilman syytä tai tarkoitusta), niin että merkitys on: »Jokainen, joka ilman syytä on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion.»
Myös varhaisissa latinankielisissä käännöksissä on vastaava lisäys (sine causa), samoin syyrian- ja koptinkielisissä käännöksissä, ja lukuisat latinankieliset kirkkoisät Cyprianuksesta (testim. 3,8) alkaen viittaavat tähän Matteuksen evankeliumin kohtaan muodossa, jossa on mukana sanat sine causa. Hieronymuksen muokkaamasta Vulgatan tekstistä tuo lisäys kuitenkin puuttuu.
Hieronymus kommentoi: »‘Jokainen, joka on vihoissaan veljelleen.’ Eräissä käsikirjoituksissa lisätään ‘ilman syytä’. Mutta alkuperäisen tekstin säilyttäneissä käsikirjoituksissa lause on ehdoton ja viha kielletään kokonaan kirjoituksen kuuluessa: ‘joka on vihoissaan veljelleen’. Jos meitä näet käsketään kääntämään lyöjälle toinen poski ja rakastamaan vihamiehiämme ja rukoilemaan vainoajiemme puolesta, niin kaikki tilaisuudet vihaamiseen kielletään. On siis pyyhittävä pois ‘ilman syytä’, sillä ‘miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä’. [Jaak. 1,20] »
Myös Efesolaiskirjeen kommentaarissaan Hieronymus mainitsee, että sanat sine causa ovat lisäys evankeliumin alkuperäiseen tekstiin.
Vuorisaarnan kommentaarissaan Augustinus siteeraa pidempää tekstimuotoa, mutta myöhemmin hän Retractationes-teoksessaan kirjoittaa, ettei kreikankielisissä käsikirjoituksissa ole sanoja sine causa (ilman syytä).
Hier.in Matth. 5,22: ‘Omnis qui irascitur fratri suo.’ In quibusdam codicibus additur: ‘sine causa’. Ceterum in veris definita sententia est et ira penitus tollitur, scriptura dicente: ‘Qui irascitur fratri suo.’ Si enim iubemur verberanti alteram praebere maxillam et inimicos nostros amare et orare pro persequentibus, omnis irae occasio tollitur. Radendum est ergo ‘sine causa’, quia ‘ira viri iustitiam Dei non operatur’.
Aug.retract. 1,19,4: Codices enim Graeci non habent ‘sine causa’, sicut hic positum est.
Matt. 10:37
Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei ole minulle sovelias, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, ole minulle sovelias.
Jae 37 on luettava jakeiden 34–38 yhteydessä. Suhtautuminen Jeesukseen tulee jakamaan toisilleen läheisiä ihmisiä vastakkaisille puolille, vaikka tämä ei tietenkään koske kaikkia ihmisiä. Hieronymus kirjoittaa: »Rakasta Jumalan jälkeen isääsi, rakasta äitiäsi, rakasta lapsiasi. Mutta jos tulee välttämättömäksi asettaa järjestykseen toisaalta rakkaus vanhempia ja lapsia kohtaan ja toisaalta Jumalaa kohtaan, eikä ole mahdollista pitää kiinni molemmista, niin vihollisuus läheisiä kohtaan on uskollisuutta Jumalaa kohtaan.»
Hier.in Matth. 10,37: Ama post Deum patrem, ama matrem, ama filios. Si autem necessitas venerit ut amor parentum ac filiorum Dei amori comparetur et non possit utrumque servari, odium in suos pietas in Deum est.
En ole asiantuntija, mutta mielenkiinnosta olen lukenut näitä Leväsen käännöksiä evankeliumeista ja aramean kielinen käännös tästä jakeesta kuuluu;
"Mutta minä sanon teille, että jokainen, joka ilman syytä vihastuu veljeensä, tuomitaan tuomarin edessä,
ja jokainen, joka sanoo veljelleen, ”syljen sinua!”, tuomitaan kokouksen edessä, ja joka sanoo, ”sinä
hullu!”, tuomitaan tulisen Gehennan edessä."
Lähde: http://www.apokryfikirjat.com/matthew.pdf
Eräs raamatunkohta, joka on alkanut avautua suorastaan jäätävällä tavalla on Matt.5:23-24
“Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.”
Nykypäivänä tämä soveltuu esim. siten että “sensijaan että latelet FB-seinällesi raamatunpaikkoja ja hengellisiä aforismeja, selvitä asiat sen ihmisen kanssa jonka kanssa on selvitettävää.”
Ylipäätään se miten paljon Raamatussa painotetaan ihmissuhteita ja vastuullisuutta niissä. Helposti voi langeta toteuttamaan (ns.) kristillisyyttään helpolla ja mukavalla tavalla. Käymällä hengellisissä tilaisuuksissa ja puhumalla hengellisiä.
Samoin Matt 7:21
“Ei jokainen joka sanoo minulle Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen isäni tahdon.”
Selvittämättömistä ihmissuhteista ei välttämättä menetä taivaspaikkaansa, mutta Jumalan tahdon toteuttaminen on usein juuri niihin liittyvää. Eikä aina mitenkään helppoa.
@Verity Eikö juuri selvittämättömistä ihmissuhteista voi menettää taivaspaikan.
Matt. 6:15 Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Ymmärrän inhimillisesti oikein hyvin, että ihminen voi jossain tilanteessa sanoa, ettei hän anna toiselle jotain asiaa koskaan anteeksi. En myöskään menisi saarnaamaan siinä tilanteessa hänelle tuota mainitsemaani raamatunkohtaa siksi, että minusta ihmisen täytyy saada oikeutuksensa olla vihainen ja loukkaantunut jostain asiasta. Vasta riittävästi käsiteltyään sitä hän voi päättää antaa anteeksi. Ei ole helppoa, se on ihan varmaa.
Kiitos sinulle tästä kommentistasi!
Pohdin tätä asiaa itsekseni muutama päivä sitten. Anteeksi antaminen ja myös pyytäminen on joskus niin vaikeaa, varsinkin jos jotain katkeruutta on päässyt pesiytymään mieleen.
Minä ajattelin tässä itseäni ja tunsin, että ehtoollinenkin on hyödytön, jos ei tahdo itse antaa anteeksi.
Olisiko tämä niitä asioita, jotka erityisesti vaivaavat tämän ajan kristittyjä?
Usein kauhistelen television elokuvia, joissa puhutaan kostamisesta ihan kuin se olisi meille oikeutettua. Amerikkalaiset sarjat varsinkin ovat sitä henkeä täynnä.
Ajattelin tuossa oikeastaan enemmän anteeksi pyytämistä kuin sitä, ettei anna anteeksi ja katkeroituu. Siitä varoittavat kohdat muistan kyllä. Selvitettävää voi olla monenlaista. Mutta voiko taivaspaikan menettää jos ei pyydä anteeksi vaikka pitäisi?
No, ehkä riippuu miten se vaikuttaa elämään ja hengelliseen elämään. Jos ei suostu näkemään omia virheitään ja sitä että on tehnyt vääryyttä toiselle, seurauksena voi olla lopulta ulkokultaisuus, omavanhurskaus ja jopa paatumus.
Ei kai kristitylle taivaspaikan menetys ole kiinni siitä, onnistuuko juuri tietyissä asioissa toteuttamaan Jumalan tahdon virheettömästi. Emme onnistu kuitenkaan.
Selvästikin kipuiilet asian kanssa ja haluat tehdä oikein, joten uskompa hyvinkin, että ne oikeat ratkaisut tulee kyllä aikanaan kohdalle.
Sitä juuri sanoin ettei välttämättä menetä taivaspaikkaa selvittämättömien ihmissuhdeasioiden vuoksi. Mutta jos ne johtavat sydämen kovettumiseen ja ulkokultaisuuteen, se vaikuttaa myös uskonelämään ja jumalasuhteeseen. Ja sitä kautta pelastukseen.
Tämä on mietityttänyt, mutta en sanonut että tämä liittyisi ajankohtaisesti omaan elämääni. Kaikki joutuvat näiden asioiden kanssa vastatusten tavalla tai toisella.
Minun mielestäni otit kivasti tämän asian esille.
Jumala myös johdattaa meitä sellaisiin mahdollisuuksiin, jossa voimme toteuttaa hänen tahtoaan - vaikka se nyt tuntuukin niin toivottoman raskaalta toteuttaa. Olen rukoillut itselleni tällaista johdatusta, vilpitöntä halua antaa anteeksi ja unohtaa.