Kommentteja Matteuksen evankeliumiin

Tähän ketjuun voi laittaa hajanaisia kommentteja Matteuksen evankeliumiin.

Varhaisia Matteus-kommentaareja

Origeneen Matteus-kommentaari ajoitetaan vuosille 244-249. Juokseva kreikankielinen kommentaari oli alun perin 25 kirjan laajuinen. Yhdeksän ensimmäistä kirjaa ovat kadonneet kokonaan. Kreikankielinen alkuteksti on säilynyt kirjoista 10-17, joissa käsitellään kohdat Matt. 13:36–22:33. Lisäksi on säilynyt varhainen latinankielinen käännös, joka alkaa 12. kirjan 9. luvusta ja päättyy vähän ennen 25. kirjan loppua (Matt. 16:13–27:65). Latinankielinen versio poikkeaa huomattavasti kreikankielisestä; osa tutkijoista arvelee Origeneen julkaisseen kommentaarista kaksi eri versiota, osa arvelee Origeneen julkaisseen yhden version, joka ajan mittaan on eriytynyt kahdeksi erilaiseksi tekstiksi. Suositeltava editio: Klostermann & Benz 1933–1941 GCS 38, 40 ja 41.

Hilariuksen ensimmäinen säilynyt kirjallinen teos on latinankielinen kommentaari Matteuksen evankeliumiin, jonka hän laati vuoden 355 vaiheilla. Teos on säilynyt kokonaan. Suositeltava editio: Doignon 1978–1979 SChr. 254 ja 258.

Hieronymus laati Matteus-kommentaarinsa vuonna 398. Juokseva latinankielinen kommentaari on neljän kirjan laajuinen, ja se on säilynyt kokonaan. Suositeltava editio: Hurst & Adriaen 1969 CCSL 77.

Matt. 1:18

Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille.

Epifanios Salamislainen väittää 370-luvulla kirjoittamassaan teoksessa Panarion, että Joosef oli noin 80-vuotias mennessään kihloihin Marian kanssa ja että Joosefilla oli 6 lasta aikaisemmasta avioliitosta. (Epiph.haer. 51,10,6–8)

1 tykkäys

Matt. 3:12

Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan.

Hilarius kommentoi: »Viskaimen tehtävä on erottaa hedelmää tekevät niistä, jotka eivät tee hedelmää.»

Hil. Matth. 2,4: Ventilabri opus est ab infructuosis fructuosa discernere.

Matt. 4:6

Jos olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas.

Hieronymus kommentoi: »Kaikilla kiusauksillaan paholainen pyrki saamaan selville, oliko Jeesus Jumalan Poika. Mutta Herra muotoilee vastauksensa niin, että paholainen jää epätietoisuuteen. ‘Heittäydy alas’ on paholaisen ääni, jolla hän aina haluaa kaikkien syöksyvän alas. ‘Heittäydy’, hän sanoo, sillä hän pystyy suostuttelemaan mutta ei pysty tönäisemään alas.»

Hier.in Matth. 4,6: In omnibus temptationibus hoc agit diabolus, ut intellegat si Filius Dei sit. Sed Dominus sic responsionem temperat, ut eum relinquat ambiguum. ‘Mitte te deorsum.’ Vox diaboli, qua semper omnes deorsum cadere desiderat. ‘Mitte te’, inquit: persuadere potest, praecipitare non potest.

1 tykkäys

Matt. 3:1–2

Noihin aikoihin Johannes Kastaja tuli ja alkoi julistaa Juudean autiomaassa: »Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!»

Matt. 4:17

Siitä lähtien Jeesus alkoi julistaa: »Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!»

Johannes ja Jeesus siis kumpikin aloittivat julistamisensa täsmälleen samoilla sanoilla. Kreikaksi molemmissa kohdissa: Μετανοειτε· ηγγικεν γαρ η βασιλεια των ουρανων.

Hieronymuksen mukaan Jeesus näin osoitti olevansa sen saman Jumalan Poika, jonka profeetta Johannes oli. (Hier.in Matth. 4,17)

1 tykkäys

Matt. 4:18–20

Hieronymus kommentoi apostolien taustoja: »Lukutaidottomat kalastajat lähetetään julistamaan, jotta ei luultaisi, että Jumalan voiman sijaan puhetaito ja oppineisuus olisivat aikaansaaneet uskovien uskon.»

Hier.in Matth. 4,19: Piscatores et inlitterati mittuntur ad praedicandum, ne fides credentium non virtute Dei sed eloquentia atque doctrina fieri putaretur.

Matt. 6:14–15

Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Noin vuonna 34 eKr. julkaisemassaan satiirissa roomalainen runoilija Horatius kirjoitti: »On oikein että se, joka pyytää rikkomuksiaan anteeksi, antaa vastaavasti itsekin anteeksi.»

Hor.sat. 1,3,74–75: Aequum est peccatis veniam poscentem reddere rursus.

Matt. 7:3

Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?

Tertullianus näyttää johtavan tästä yleisen säännön: »Mutta jokainen huomaa helpommin roskan toisen silmässä kuin hirren omassaan.»

Tert.apol. 39,15: Sed stipulam quis in alieno oculo facilius perspicit quam in suo trabem.

Matt. 7:13–14

Menkää sisään ahtaasta portista. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja on monia, jotka siitä menevät. Kuinka ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen.

Hieronymuksen selitys: »Lavea tie on maailman nautinnot, joita ihmiset tavoittelevat. Ahdas tie on se, jota on raivattava vaivoilla ja paastoilla ja jota pitkin apostoli sekä kulki että kehotti Timoteusta kulkemaan. Huomaa samalla myös, kuinka tarkasti Jeesus puhui näistä molemmista teistä. Laveaa tietä pitkin monet kulkevat; ahtaan tien vain harvat löytävät. Emme etsi laveaa tietä, eikä sitä tarvitse löytää. Se löytyy aivan itsestään, ja se on eksyksissä olevien tie. Mutta ahdasta tietä eivät kaikki löydä eivätkä ne, jotka sen ovat löytäneet, välttämättä heti kulje sitä, kun nimittäin monille käy niin, että totuuden tien löydetyään he joutuvat maailman nautintojen vangeiksi ja palaavat kesken matkan takaisin.»

Hieronymuksen mainitsema apostoli on tietysti Paavali, johon kirkkoisät usein viittasivat pelkällä sanalla apostoli (apostolus). Paavalin vaivat ja paastot mainitaan mm. kohdissa 2. Kor. 6:5 ja 2. Kor. 11:27. Kehotus Timoteukselle tarkoittanee kohtaa 2. Tim. 2:3.

Hier.in Matth. 7,13–14: Lata via est saeculi voluptates quas appetunt homines; angusta quae per labores et ieiunia panditur, quam et apostolus ingressus est et ut Timotheus per eam ingrediatur hortatur. Simulque considera quam signanter de utraque via locutus sit. Per latam multi ambulant, angustam pauci inveniunt. Latam non quaerimus nec inventione opus est, sponte se offert et errantium via est; angustam vero nec omnes inveniunt nec qui invenerint statim ingrediuntur per eam. Siquidem multi, inventa veritatis via, capti saeculi voluptatibus, de medio itinere revertuntur.

Onko noita suomennettu? Tai ovatko netissä englanniksi?

Itse olen aina pitänyt eniten juuri Matteuksen evankeliumista. Toki kaikissa evankeliumeissa on vaikuttavia ja kiinnostavia kohtia, mutta useimmin huomaan palaavani aina p. Matteuksen laatiman kuvauksen äärelle.

Jos nyt ihan muutaman viimeisen vuoden aikana (jolloin itse en ole näihin asioihin juurikaan ehtinyt syventyä) ei ole julkaistu suomennoksia, niin sitten niitä ei ole.

Netissä olevaan englanninnosten tarjontaan en ole koskaan oikein perehtynyt, kun ne usein ovat vanhoja copyright-free käännöksiä, jotka ovat monissa suhteissa huonompia kuin uudemmat, painettuina kirjoina julkaistut käännökset. (Esim. pohjatekstinä käytetty editio saattaa olla selvästi huonompi kuin mitä sittemmin on tullut käyttöön, ja mahdolliset kommentit ja tulkinnat voivat olla uudemman tiedon valossa virheellisiä tai ainakin vajavaisia. Jossain 1800-luvun käännöksissä käytetty englannin kielikin voi olla aika erikoista nykykieleen tottuneille.)

Matt. 16:2–3

Illalla te sanotte: ‘Tulee selkeä ilma, sillä taivas punertaa’, ja aamulla: ‘Tänään tulee myrskyinen ilma, sillä taivas punertaa synkkänä.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä.

Nämä virkkeet puuttuvat kokonaan monista tärkeistä käsikirjoituksista ja versioista, mm. näistä: א B Vetus Syra ja osa koptilaisista versioista. Myöskään Origenes ei mainitse näitä virkkeitä Matteus-kommentaarissaan. Toisaalta myös niiden sisällyttämiseksi tekstiin on vahvaa ulkoista evidenssiä: C D W Majority text, koko latinankielinen traditio, Peshitta, osa koptilaisista versioista, Eusebius, ym. Virkkeiden autenttisuudesta ei siis ole varmuutta suuntaan eikä toiseen.

Lyhyemmän lukutavan mukaan Jeesus siis vastasi fariseuksille ja saddukeuksille vain sen mitä jakeessa 4 sanotaan.

Hieronymus kirjoittaa kommentaarissaan, että puheena olevat virkkeet puuttuvat useista tai useimmista käsikirjoituksista. (Latinan sana plerique on Hieronymuksen käytössä yleensä hyvin epämääräinen, eikä voida sanoa, tarkoittaako hän sillä useita vai useimpia.)

Hier.in Matth. 16,2–3: Hoc in plerisque codicibus non habetur.

Aika surkea on kaita tie, jos se pitää itse raivata.
Kamalaa suorastaan, eikä vie muuhun kuin pettymykseen…

Profeettojen ennustuskin oli ihan toisenlainen: Jes 39

8 Ja sinne syntyy tie, valtatie,
sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi.
Epäpyhä ei saa sille astua:
Herran tien kulkijoille se kuuluu, heille yksin.
Siellä ei tyhmäkään eksy.
9 Leijona ei nouse sille tielle,
ei yksikään raateleva peto,
ei yksikään.
Vain vapaiksi lunastetut sitä vaeltavat.
10 Herran vapaiksi ostamat palaavat ja saapuvat riemuiten Siioniin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa. Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas.

Jeesus sanoi: "M inä olen tie, totuus ja elämä.

Ahdas ovi, ei voi olla mitään muuta kuin Jeesus Kristus itse, hän on
ovi ja tie.
Ken luottaa hänen raivauksiinsa, hän sen Getsemanessa ja Golgatalla
syntiselle raivasi. se pääsee sisään ahtaasta ovesta kaidalle tielle.
Ovi on niin kapea, ettei siitä pääse sisään itsevanhurskauden
hyvien tekojen pakaasit kainalossa

1 tykkäys

Eräs selitystä kaipaava kohta on Jeesuksen kuoleman jälkeisistä tapahtumista kertova 27. 52-53:

[ Maa vavahteli, kalliot halkeilivat]
haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille.

Keitä nämä pyhät olivat? Mitä heille tapahtui?

Eihän meillä voi olla tähän varmaa vastausta.
He varmaankin jatkoivat elämäänsä ja kuolivat tai palasivat hautaansa.

Matteus 27. 52-53 -katkelmalle ei näytä olevan rinnakkaiskohtia muissa evankeliumeissa. Minulla ei ole kunnollista Matteuksen evankeliumin kommentaaria käytettävissäni, ja netistä ensiksi vastaan tulevat selitykset ovat varsin lyhyitä. Olisikin kiinnostavaa kuulla, mitä esim. @TV2 löytää siteeraamistaan vanhakirkollisista kommentaareista.

Onko näiden pyhien arveltu olleen esimerkiksi muinaisia patriarkkoja vai äskettäin kuolleita hurskaita juutalaisia? Olivatko he osa Kristuksen Tuonelasta tuomaa voittosaalista?

The Orthodox Study Biblen mukaan Vanhan testamentin patriarkkoja:

“The completeness of the salvation won by Christ is signified in the resurrection of the saints from the OT [Old Testament]. This quarantees the promise given to Ezekiel that God can and will one day open the graves of all mankind (Ezk 37:1-14). The saints entering the holy city is an icon of resurrected humans entering the heavenly Jerusalem.”

The Holy Gospel according to St. Matthew. The Explanation by Blessed Theophylact (kirjoitettu noin tuhat vuotta sitten; olen lisännyt kappalejakoja):

"And those who were dead in sins arose and entered the Holy City, the heavenly Jerusalem, and appeared to the many who were walking the broad road [leading to perdition]. By appearing to them, they became an exemplary model of a good life and of repentance. For if one sees a man who was formerly deadened by many passions now changed and ascending to the holy heavenly City, he imitates that man in every way, and himself repents.

These things have been explained in a rather elaborate manner; but you, O reader, understand that the raising of the dead which occurred at the Lord’s crucifixion, also revealed the freeing of the souls in hades.

Those who arose at that time were seen by many, lest the event appear to have been only an apparition. They arose as a sign from God, and it is evident that they again died."

1 tykkäys

Edellä laittamani kommentit kaivoin pöytälaatikosta omista vanhoista muistiinpanoistani. Projekti jäi näköjään kesken Matteuksen lukuun 24, eli siitä eteenpäin en ole noita kommentaareja lukenut (tai en ainakaan ole tehnyt niistä muistiinpanoja), eikä minulla ole niitä nyt käsillä. Jatkan joskus kun on aikaa ja innostusta…

Matt. 3:16–17

Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas kyyhkysen tavoin ja laskeutuvan hänen päälleen. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: »Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.»

Hilarius selittää: »Jeesuksen kasteessa näytetään myös taivaallisen salaisuuden järjestys. Sillä kun hänet oli kastettu, taivaiden kulkuväylät avautuivat, Pyhä Henki lähetettiin ja nähtiin kyyhkysen kaltaisena, ja Jeesus valeltiin tällaisella Isän rakkauden voitelulla. Sitten ääni taivaista puhui näin: ‘Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.’ Hänet osoitettiin Jumalan Pojaksi sekä kuulemisen että näkemisen kautta. Uskottomalle ja profeettoja tottelemattomalle kansalle annettiin heidän Herrastaan sekä katselemisen että äänen todistus. Ja samalla tämä tapahtui myös siksi, että me niistä asioista, jotka toteutuivat Kristuksessa, tietäisimme, että vedellä kastamisen jälkeen Pyhä Henki tulee meihin taivaallisista porteista ja meidät valellaan taivaallisen loiston voitelulla ja Isän ääni julistaa meidät omikseen, niin että meistä tulee Jumalan lapsia. Näin todellisuuden tapahtumat edeltäkäsin antoivat kuvauksen meille asetetusta sakramentista.»

Varhaisissa latinankielisissä raamatunkäännöksissä Luukkaan evankeliumin kohdassa 3:22 taivaasta Jeesuksen kasteen jälkeen kuuluva ääni puhuu Psalmin 2:7 sanoin: »Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.» Hilarius on varmaankin tuntenut tämän lukutavan.

Hieronymus kommentoi taivaiden aukenemista: »Taivaat eivät auenneet niin, että alkuaineet olisivat irronneet toisistaan, vaan ne aukesivat hengellisille silmille, joille myös Hesekiel kirjansa alussa mainitsee taivaiden olleen avoinna.» (Vrt. Hes. 1:1.)

Useimmissa myöhäisissä kreikankielisissä käsikirjoituksissa sekä erikielisissä versioissa lukee jakeessa 16, että taivaat aukenivat hänelle (ηνεωχθησαν αυτω οι ουρανοι). Näin lukee myös Nestle-Aland-edition tekstissä, jossa tosin sana ‘hänelle’ (αυτω) on hakasulkeissa; sana puuttuu kuitenkin mm. Codex Vaticanuksesta sekä Codex Sinaiticuksen alkuperäisestä tekstistä.

Hil.in Matth. 2,6: Ordo etiam in eo arcani caelestis exprimitur. Nam baptizato eo, reseratis caelorum aditibus, Spiritus sanctus emittitur et specie columbae visibilis agnoscitur et istius modi paternae pietatis unctione perfunditur. Vox deinde de caelis ita loquitur: ‘Filius meus es tu, ego hodie genui te.’ Filius Dei auditu conspectuque monstratur plebique infidae et prophetis inoboedienti testimonium de Domino suo mittitur et contemplationis et vocis, ac simul ut ex eis, quae consummabantur in Christo, cognosceremus post aquae lavacrum et de caelestibus portis sanctum in nos Spiritum involare et caelestis nos gloriae unctione perfundi et paternae vocis adoptione Dei filios fieri, cum ita dispositi in nos sacramenti imaginem ipsis rerum effectibus veritas praefiguraverit.

Hier.in Matth. 3,16: Aperiuntur autem caeli non reseratione elementorum, sed spiritalibus oculis quibus et Hiezechiel in principio voluminis sui apertos eos esse commemorat.

1 tykkäys