Kompostointihautaus

Ympäristöystävällisimpänä hautausmenetelmänä pidetään ruumiin kompostointia. Kompostoitava ruumis kääritään hajoavaan kankaaseen ja sen päälle levitetään kuolleita lehtiä, kariketta ja sahajauhoja. Ruumis suljetaan kompostoriin, jossa on suotuisat olosuhteet bakteereille ja mikrobeille. Näissä olosuhteissa ruumis hajoaa noin kuukaudessa, jonka jälkeen jäljellä on pari kottikärryllistä multaa. "Maasta olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tulla " pätee tässä enemmän kuin täydellisesti.

Mulla on myös jotenkin sellainen mututuntuma, että kompostihautaus olisi jotenkin kristillisempi vaihtoehto kuin polttohautaus. En pidä polttohautauksen ideasta, että Jumalan luoma ja arvokas ihmisruumis ikään kuin keinotekoisesti tuhotaan. Kompostointi taas ilmeisesti vain nopeuttaa luonnollista prosessia.

Minulle on ihan sama kuinka minut haudataan. Olemme vaimoni kanssa tehneet keskinäisen sopimuksen polttohautauksesta ja tuhkan laskemisesta uurnalehtoon. Se on jälkeenjäävälle edullisin vaihtoehto.

Hautaustavat ovat monipuolustuneet.
Joskus tuntuu, että täällä arvostetetaan vain elämää ja eläviä - ehkä ei aina siellä “elämän aamussa ja myöhäisillassakaan”.
Vallitseeko jonkinlainen gnostilaisuus?
Sielua, henkeä tai elämää arvostetaan, mutta ruumis ja materia on toisarvoista.
Kun henki lähtee, niin "so what? - ei ruumiilla ja keholla ole paljon arvoa.
Vrt. Myös ajatusta: sielu “väärässä kehossa” (väärä sukupuoli)?..etc.
No, en haluaisi kuoltuani “kompostiin” tai “ongelmajätteisiin”, mutta samapa tuo.
Ihminen on iankaikkisuusolento.
Sielua ei ihminen voi hävittää…
Mielestäni kuitenkin hautajaiset olisi mukava olla “kunnialliset”.
Käsite on subjektiivinen ja aika muuttuu.
Olkoon sitten niin.
Elävistä huolehtiminen on kuitenkin tärkeämpää.

Itse koen tuon kompostoinnin, samoin kuin hapolla liuottamisen ja viemäriin kaatamisen, tätäkin on ehdotettu vakavissaan, alentavana. Polttohautaus taas tuntuu sinänsä sopivalta keinolta ainakin hautausmaiden tilanpuutteesta kärsivillä alueilla, eikä tunnu muutenkaan kovin väärältä. Sinänsä kompostointi on sama asia kuin hidas palaminen tai maatuminen nopeutettuna, mutta jokin tökkii vastaan.

1 tykkäys

Edelliseen viestiinii
liittyen.

Vaikka kaikki kuolemat koottaisiin yhteen ja ne hyökkäisivät sellaisen ihmisen [uskovan] kimppuun tulisesti, ne eivät olisi kykeneviä kuluttamaan tai nielemään häntä; sillä Kristus herättää hänet ylös viimeisenä päivänä. Jopa jos hän makaisi haudattuna tuhannen kyynärän syvyyteen turpeen alle tai sudet olisivat repineet hänet kappaleiksi, kalat olisivat syöneet hänet, tai hän olisi palanut tuhkaksi tulessa, hän eläisi jälleen.

Matti Luther, LW 23, p. 41-42.

2 tykkäystä

Kyllä. Totta tuo.
Mutta itse näen hautajaiset kirkollisine toimintoineen myös “evankelioimistilaisuuksina”, uskon todistuksena ja sielunhoitona jälkeen jääneille. Mielestäni kirkon pitää olla kirkko koko täyteydessään ja silloin kirkolliset toiminnot ovat tärkeitä. Kirkko “kantaa” jäsenensä kehdosta hautaan. Millä tavalla hautaus sitten tapahtuukin.
Jos kirkko ei näitä “viimeisiä toimituksia” jäsenilleen pyynöstäkään suorita, en näe tarvetta olla sellaisen kirkon jäsenenä.

2 tykkäystä

Olen ollut hautajaisissa yli kymmenen vuotta sitten, jossa Kylväjän eläkkeellä ollut, nyttemmin kai jo kuollut Japanin lähetti siunasi vainajan ja evankelioi sukua, joista varmaan 95% oli uskossa. Mielenkiintoinen persoona muutenkin, mutta uskonratkaisun kysyminen hautajaisissa jäi mieleeni.

Tuo ”uskonratkaisun” kyseleminen ei ole oikein minulle mieleen.
Evankeliointiakin on monenlaista.
Onkohan tuo vähän ristiriidassa Sidotun ratkaisuvallan kanssa…?

1 tykkäys

Senpä vuoksi se olikin niin erikoinen tapaus. En saa nimeä mieleeni, enkä satavarma oliko Kylväjän vai Kansanlähetyksen, gematriaa kovasti arvosti ja haukkui 92-raamatunkäännöksen.

Kait sitä voi polttohautajaisten yhteydessä evankeliumia julistaa aivan yhtä hyvin kuin arkkuhautajaisissakin. Voimmehan sanoa tuhkan symboloivan vainajan poissaoloa ja korostaa näin ajallisen elämän rajallisuutta ja katoavuutta ja ettei siihen siten kannata kiinnittyä.

Tämänhän minä jo sanoin joskus aikaa sitten.
Maailmamme on raaistunut ja hyvät kristilliset tavat katoavat. Pakanallisen polttohautauksen yleistyminen on vastenmielinen ilmiö, josta soisi kristillisten pappien kieltäytyvän tyystin. Ruumiitten kompostointi kuulostaa myös ikävältä. Kristittyjen ikiaikaiset tavat ovat tässä parhaat.

1 tykkäys