Konservatiivi–liberaali-jaon yli

Joo, on erillään politiikasta. Ei normaalissa ev.lut. jutskia koskevassa keskustelussa edes tulisi mieleen sisällyttää poliittisia merkityksiä. Yleensäkin melkoinen osa sanoista on sellaisia, että niillä ei ole yhtä ainutta käyttökontekstia. Jos kaikessa menisi sen mukaan, mitä keskiverto asioista tietämätön ja kiinnostumaton ymmärtää, pitäisi rajoittaa kielenkäyttöä aika turskisti.

1 tykkäys

Politiikkaa se on kirkkopolitiikkakin. Erilaiset poliitiset “ismit” ovat vaikuttaneet varsinkin protestanttisiin kirkkoihin. Feminismi toi naispappeuden (jos naispappeus ei olisi ollut naisasialiikkeen keksintöä, se olisi otettu käyttöön jo paljon aikaisemmin ehkä jo reformaatioaikana). Homo-liike yrittää nyt parhaillaan saada kirkot hyväksymään homoavioliitot. Valitettavasti minusta tuntuu, että luterilaisissa kansankirkoissa taas mennään lankaan ja yritetään muuttua tämän maailman mielen mukaisiksi.

1 tykkäys

Minusta liberaali-konservatiivi -kysymyksen taustalla on kysymys siitä, miksi me ajattelemme saman kirkon sisällä niin kuin ajattelemme. Kuitenkin lähtökohtaisesti olemme kaikki saman kirkon kasvatteja (luterilaisesta perspektiivistä). Joissakin kirkoissa on päädytty tällaisessa keskustelussa sellaiseen dikotomiaan että vastakkain on toisaalta Kristuksen rakkaus ja toisaalta se, miten tämä rakkaus välittyy tunnustuksen ja Raamatun kautta. Lyhyesti: Onko Jumalan Sana (Kristus) identtinen Raamatun kanssa vai onko Raamattu vain Jumalan Sanan todistaja.

Yksi näkökulma tähän on Robert W Jensonin by(Raamattu todistaa Jumalan Sanasta/Kristuksesta) -with (Jumalan Sana identifioituu Raamatun kanssa) -distinktio, josta mm Timo Tavast on väikkärissään kirjoittanut: Raamattu sekä todistaa että on identtinen Jumalan Sanan/Kristuksen kanssa. Ne eivät siis välttämättä ole toisiaan poissulkevia positioita.

Mutta siis miten on mahdollista että kirkossa on kaksi erilaista positiota? Mitkä ovat tämän jaottelun historialliset juuret. Ja kun ne on selvitetty, niin onko mahdollista palata johonkin yhteiseen näkemykseen?

D

Linkitin tämän jo edelliselle foorumille, mutta koska sen sisältö ei ole vanhentunut, niin linkitänpä tännekin:

Jonathan Haidt: The moral roots of liberals and conservatives

Linkin takana on video, jossa Jonathan Haidt esittelee liberaalien ja konservatiivien ajattelun eroja. Haidt’n mukaan moraalin lähtökohtana on viisi tekijää: harm, fairness, ingroup, authority, purity. Hänen mukaansa mielessämme on ikään kuin viisi liukusäädintä näille moraalikäsitystämme rakentaville osatekijöille ja se, missä asennossa ne ovat, ratkaisee sen, että ovatko henkilön moraalikäsitykset liberaaleja vai konservatiivisia. Hän on teettänyt kyselyn, jossa yli 30 000 vastaajaa vastasi moraalikysymyksiin.

Vastausten perusteella selvisi, että liberaaleille tärkeintä moraalissa ovat “harm” ja “fairness”, kun taas konservatiivien käsityksessä moraalista yhdistyvät kaikki viisi tekijää. Kun konservatiivit perustelevat moraalikäsityksiään esim. sillä, että jokin moraaliton asia on iljettävää tai että jokin ratkaisu vahvistaa yhteisön yhtenäisyyttä, eivät liberaalit tunnista tuollaisia näkemyksiä lainkaan moraalin alueelle kuuluviksi, koska ne eivät liity reiluuteen tai haittoihin. Konservatiivien mielestä taas nämäkin aspektit ovat täysin välttämättömiä huomioida, kun puhutaan moraalista. Kuvasta selviää hyvin, miten nämä muuttujat muuttuvat, kun henkilön kannat vaihtelevat liberaali-konservatiivi -akselilla.

Haidt osoittaa, että kyse ei ole vain amerikkalaisesta tendenssistä, vaan sama ilmiö voidaan havaita myös muualla maailmassa asuvien ihmisten moraalinäkemyksistä. Tämä on varmasti hyvä ottaa huomioon, kun yrittää löytää yhteistä keskustelupintaa toisella tavalla ajattelevien kanssa. Liberaalille ei kannata tyrkyttää mitään “homous on iljettävää” -argumentointia, vaan yrittää lähestyä asiaa argumentein, jotka liittyvät jollain tavalla “harm” ja “fairness” -tekijöihin. Vastaavasti liberaalin on huomioitava, että konservatiivit eivät operoi moraalikysymyksissä pelkästään noiden kahden muuttujan avulla.

http://wp.patheos.com.s3.amazonaws.com/blogs/crossexamined/files/2013/05/morality-for-liberals-and-conservatives-500.jpg

2 tykkäystä

Ompas mielenkiintoinen käsitteellistys. Äkkiseltään kuulostaa, että noinhan se toimii.

Nämä käppyrät ovat kiinnostavia, ja tuloksilla on varmasti yleistettävyyttä ohi sen mitä yksittäisiä mielipiteitä Yhdysvalloissa liitetään liberaaleihin ja konservatiiveihin. Katsoin videosta vain alkua (kesto näyttää olevan yli 18 min) mutta heitän stetson-menetelmällä pari sivuhuomautusta.

Tämä juttu (vuodelta 2008) on hyvä esimerkki amerikkalaisten tavasta käyttää liberal ja conservative -nimityksiä poliittisen akselin ääripäistä. (Kun liityin aikanaan Facebookiin, siellä tarjottiin mahdollisuutta luokitella poliittinen kantansa viisiportaisella asteikolla “very liberal-liberal-moderate-conservative-very conservative”. Valitsin itse termin “Moderate”, eräs sienihippityyppinen tuttavani valitsi piruuttaan luokituksen “Very Conservative”:smile_cat:.).

1980-ja 1990-lukujen kuluessa conservative alkoi käytännössä tarkoittaa republikaania ja liberal demokraattia, kun etelän konservatiiviset valkoiset demokraatit ja itärannikon liberaalit republikaanit harvinaistuivat, ja poliittiset mielipiteet polarisoituivat. Moderaatit saattoivat olla kumman tahansa puolueen kannattajia. Esimerkiksi Haidt esittää videonsa alkupuolella esittää listan jossa “liberal”, “progressive” ja “left-wing” käsitteet yhdistyvät, personifioituen Al Goreen. Vastaavasti “conservative”, “traditional” ja right wing" yhdistyvät, edustajanaan George Bush nuorempi. Tämän kaavan mukaiset amerikkalaiset valtavirtaliberaalit eivät tyypillisesti ole talousliberalisteja eivätkä kannata maksimaalisia yksilönvapauksia esimerkiksi aselakien suhteen.

Aivan viime vuosina tähän kahtiajakoon on ilmeisesti alkanut kehittyä säröjä. Yhtäältä “sinisten” (perinteisten demokraattien) ja “punaisten” (perinteisten republikaanien) rinnalle on tullut “harmaita” (meikäläisen piraattipuolueen kannattajia muistuttavaa väkeä), siis lähinnä internetin ja huumeiden vapaudesta kiinnostuneita libertaareja, jotka ovat kulttuurisesti erittäin liberaaleja mutta eivät kiinnostuneita demokraattisen puolueen sosiaaliliberalismista. (Osa konservatiivisista protestanttifundamentalisteistahan on myös taloudellisesti libertaareja.) Toisaalta Trump - tai ainakin eräät hänen kannanottonsa ja kannattajansa - edustavat jonkinlaista vasemmistopopulismia.

Tästä Haidtin kaaviosta vielä: oletan että “Harm”, “Fairness”, “Authority”, “Ingroup” ja “Purity” ovat Haidtin - tai hänen käsittelemiensä tutkimusten - antamia luokituksia tutkittavien ihmisten muilla tavoin ilmaisemille mielipiteille ja toimintapreferensseille, siis ei niin että ihmisiltä olisi kysytty minkälaisen arvon he antavat kullekin näistä nimenomaisista käsitteistä. (Kuvittelisin esimerkiksi että kaikki sanoisivat että “Fairness” on äärimmäisen tärkeää, mutta heillä olisi eri käsityksiä siitä mikä on reilua.)