Usein jako konservatiiveihin ja liberaaleihin tuntuu melko hyödyttömältä. Samaa mieltä on myös esimerkiksi piispa Barron, joka on ehdottanut seuraavaa jakoa:
“I would talk about a relatively anthropocentric approach versus a relatively theocentric approach, a relatively correlational method versus a relatively revelation-heavy method, a thin description of Christianity versus a thick description,” he said, suggesting he’s on the second end of each of those contrasts.
“I’m not an either/or guy with those distinctions,” he said. “I kind of take a major key/minor key approach,” suggesting the second elements should always be in the major key.
Tuo “correlational method” ei itselle aivan heti auennut. Jos sillä luonnontieteissä tarkoitetaan tätä:
In scientific research, a descriptive correlational method refers to a type of study in which information is collected without making any changes to the study subject
Voisiko tuo toinen dikotomia sitten teologiassa olla esimerkiksi akateeminen/deskriptiivinen teologia vs. kirkollinen/normatiivinen teologia? Ensimmäinen pahimmanlaatuista ukkotutkimusta kun jälkimmäisessä päästäisiin puhumaan myös itse asiasta. (Tässä nyt tällainen karu työmääritelmä siitä ajatuksesta, mitä yritän ajaa takaa.)
Ainakin alustavasti ymmärrän tuon kolmannen dikotomian kristillisen puheen vesittymisenä. “Usko hyvän tekemiseen”, “Tule tekemään kirkosta kaltaisesi” jne. Osittain tämä näin ymmärrettynä liippaisi tuota ensimmäistä jaottelua, mutta on siinä kuitenkin myös selvä ero. Enää ei siis puhuta opista vaan uskon sosiaalisista puolista.
Miksei voi käyttää kirkkokuntatermistöä? Toki niidenkin sisällä on hajontaa, mutta nähdäkseni lähestymistapa on hedelmällisempi ja intuitiivisempi. En mie oo konservatiivi tai liberaali. Minä olen ortodoksi.
Olen itse miettinyt että turhaa kärjistymistä vältettäisiin ehkä parhaiten niin että ei yritettäisi selittää näitä kahta näkemystä puoltavaa linjaa pois, ei nimettäisi uudelleen vaan ihan avoimesti tunnustettaisiin kummallakin puolella että tilanne on tämä, tällaisia näkemyksiä on kirkossa ja niitä saa, jopa pitää olla.
Kumpikin ryhmä voisi lakata perustelemasta miksi juuri oman puolen tulee olla olemassa ja voisi alkaa perustella miksi vastapuoli tulee olla olemassa ja että vastapuolella on kirkossa olemisen oikeus.
Jos taisteluasemasta “kumpi on parempi” luovutaan kirkko saa ihmisten mielissä enemmän tilaa olla kirkko ja siten koko ihmislähtöisen asemajaottelun yläpuolella. Eihän kirkko ole vähemmän kirkko vaikka erilaisia näkemyseroja sen jäsenien keskuudestä löytyykin. Mutta valta on suuri kiusaus, myös kirkollinen valta.
Saat toki nauraa, mutta en minä kyllä niin väittänyt. Varmasti löytyy punavihreitä ja homoliittoja, mutta nähdäkseni termistön kannalta tämä ei nyt liity mitenkään mihinkään. Esitin että konservatiivi-liberaali-termeily on turha, koska kirkkokuntatermeily on intuitiivisempi ja kuvaavampi. Se heittää suunnilleen oikeantyyppiseen merkityskenttään, mitä konsu-lipilaari ei tee.
Minusta ei tuntuisi kauhean intuitiiviselta tai kuvaavalta sanoa esimerkiksi että 1990-luvulla luterilaisen kirkon sisällä raja luterilaisten ja luterilaisten välillä näkyi selvimmin suhtautumisessa naispappeuteen mutta nykyään suhtautumisessa homoliittoihin.
Konservatiivin vastakohta ei ole liberaali, vaan uudistusmielinen. Äärimmäisiä uudistajia kutsuttiin minun nuoruudessani radikaaleiksi. Kukahan mahtaa olla keksinyt tämän konservatiivi -liberaali jaottelun? Siinä ei mielestäni ole päätä eikä häntää.
Konservatiivi-liberaali -jaottelu oli ainakin 1900-luvun lopulla Yhdysvalloissa vallitseva tapa luokitella poliittisia käsityksiä. “Liberal” oli siis “leftist”. Jostain luin että nykyään “liberal” -sana olisi USA:ssa saanut oikeiston tarkoituksellisen halventavan käytön seurauksena suuren yleisön korvissa kielteisen sävyn. Uudistusmieliset demokraatit olisivat tämän takia nykyään alkaneet käyttää itsestään välillä vähemmän käytettyä termiä “progressive”.
Teologiassahan liberaaliteologiasta on puhuttu pitkään. Kyse on kai ensisijassa protestanttien sisäisessä käytössä olleesta termistä (katolilaisilla “modernismi”). Tarkoitetaan siis viimeistään Schleiermacherista lähtenyttä virtausta, jolloin liberaalius lähtee siitä että Raamattua ja kirkon traditiota tulkitaan “vapaasti” (siis sekulaareilla kriteereillä, “tieteellisen” kriittisesti ja yksilökeskeisesti). Tällöin “traditionalismi” olisi mielestäni parempi nimi liberalismin vastakohdalle kuin konservatiivisuus.
Teologinen liberaalius ei välttämättä ole yhteiskunnallisesti tai aina ehkä edes kirkollisesti radikaalia tai vasemmistolaista (tällaista kuvaisi terminä “radikaali” tai “progressiivinen” teologia tai kristillisyys). Liberaaliteologian perustajiksi mainitut henkilöt eivät tosin luultavasti ole käyttäneet tätä termiä, se on varmaan myöhempää alkuperää. Esimerkiksi amerikkalainen fundamentalisti J.Gresham Machen asetti 1900-l. alkupuolella vastakkain “liberalismin” ja (traditionaalisen) kristinuskon.
Konservatiivi-liberaali jaottelu voi sopia amerikkalaisiin kirkollisiin ja poliittisiin liikeisiin, mutta ei sovi mielestäni Eurooppaan eikä tänne Suomeen, eikä missään tapauksessa ortodoksiseen kirkkoon. Kaikki uskonnollisesti traditionaalisesti suuntautuvat eivät ole yhteiskunnallisesti konservatiiveja, saati sitten oikeistolaisia. USA:lainen yhteiskunta on niin erilainen kuin suomalainen, joten sieltä ei kannata mitään lainata.
Jos noita sanoja ei tarkoiteta mihinkään tiettyyn asiayhteyteen (teologisesti liberaali, arvokonservatiivi tms.) vaan ne ovat jotain kaikenkattavia yleismääritelmiä, sitten ne varmasti ovat aika hyödyttömiä.
Jos puhutaan teologisesti, ei tietysti pidä sotkea siihen yhteiskunnallista puolta. Liberaali ja konservatiivi voivat tarkoittaa monia asioita kuten AV aivan oikein totesi. Konteksti tietysti kertoo, mistä on kulloinkin kyse. Liberaaliteologia on hyvin eurooppalaisperäinen ilmiö, Ihan turha sekoittaa jotain Amerikan politiikka, vaikka kuinka amerikkalaisia inhoaisi.
Minusta noita ei voi erottaa. Termejä voi tietysti käyttää teoriassa erillään politiikasta, mutta nähdäkseni media/some-käyttöyhteydessä ne nähdäkseni usein sekoitetaan siinä määrin, että politiikan erottelu termeilystä on aika vaikeaa.
Toki voi olla, että evl.fin sisäisessä keskustelussa keskustelu on erillään politiikasta. Tästä keskustelusta en oikein enää tiedä mitään.