Tässä on tullu vastaan, kun eräs käsittää, että papin kautta saadaan syntein anteeksiantamus vain. Siinä korostetaan papin uskoa ja virkaa.
Se johtaa siihen, että armolupaukset armovälineissä lakaistaan pois.
Enää ei voi puhua armovälineistä. Hän myös ajattelee, ettei kaste uudestisynnytä.
Joo, olen törmännyt ajatukseen. Eräs pastori oli jopa sitä mieltä, ettei kesäteologi voi sanajumalanpalveluksessa toimittaa synninpäästön kohtaa. Sokeripanta kaulassa ratkaisee paljon.
Synneistä päästäminen löydetään evankeliumin sanasta, jossa Apostoli Paavali sanoo, että syntisi ovat anteeksi annettu. Löydämme sen myös, kun Luther lausuu nämä sanat. Vaikuttaahan evankeliumin sana syntein anteeksiantamuksen, missä sitä julistetaan.
Kristus käyttää avainten valtaa, kun Hän sanoo, että sinun syntisi on anteeksi annettu ja sitoo, kun sanoo, ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi.
Avainten valta on sidottu sanaan.
1 tykkäys
Sanajumalanpalveluksessa synninpäästön kohdalla on messukäsikirjassa 11 vaihtoehtoa. Vaihtoehto yhdeksän on nähdäkseni yksi pastorikeskeisimmistä niistä.
Raamatun sana vakuuttaa, että mikään kadotustuomio ei kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hänen palvelijanaan julistan sinulle synnit anteeksi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Esim. kolmas vaihtoehto ei korosta pastoriutta, vaan johtaa ajatukset Raamatun sanaan.
Jumalan sana vakuuttaa meille: »Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä.»
2 tykkäystä
Oikeastaanhan koko homman lähtökohta löytyy näistä Raamatun jakeista.
- Kor. 5:19-21: “Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.”
Ensiksi sanotaan, ettei Jumala lukenut maailmalle sen rikkomuksia, koska hän oli Kristuksessa. Kristuksen teko oli näin Jumalan anteeksiantamus tässä teossa, jossa teossa Jumala oli leppynyt vihastaan Kolminaisuuden sisäisenä tekona. Täten anteeksiantamus on jo valmiina ennen yhdenkään ihmisen sitä vielä julistamatta. Siksi apostolikin sanoo olevansa lähettiläänä Kristuksen puolesta, siis välittävänsä anteeksiantamusta, joka on jo Kristuksen teossa valmistettu, ei enää saavansa sitä aikaan mikä on jo valmiina. Näin pastori ojentaa ja antaa, ei enää saa aikaan sovitusta, joka on jo valmiina. Hän ojentaa sen uskolla omaksuttavaksi, kuten apostolikin sanan kautta kuten @toyota10 sen totesikin ja pyytää näin ihmisiä antamaan itsensä sovitettaviksi Jumalan kanssa. Näihän voi tehdä jokainen kristitty, sillä Jumalan sana ei ole sidoksissa yhteenkään persoonaan vaan Pyhän Hengen virkaan. Jokainen uskova voi toimia Jumalan lähettiläänä ja kertoa kelle tahansa uskosta vielä osattomalle, että hänen syntinsä ovat sovitetut Kristuksen teossa. Erotuksen tekee ainoastaan se, että julkisesti kirkossa maallikko ei voi saarnata, eikä toimittaa sakramentteja, ellei kysymyksessä ole tilanne jossa pastoria ei ole saatavilla.
2 tykkäystä
Biblia
Matt 18:3: “Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.”
Biblia tässä osoittaa paremmin tämän jakeen, kun muut käännökset. Tässä on selvästi sanottu, niinkuin lapset. Kääntyminen uskoon, uskon kautta, niin kuin lapset, osoittaa aikuisille tien taivaaseen.
Kerron omasta ‘kokemuksetani’ taas. Luterilainen, lapsesta saakka uskonut ei osaa selittää mitä usko on eikä käänny uskoon, mutta kääntyy joka päivä tai ainakin usein Jumalan puoleen rukouksessa tietäen enemmän tai vähemmän kristinuskosta.
Jos on välillä nukahtanut tai suuttunut Jumalalle niin Jumala vetää uudestaan ‘Kasteen Armoon’. Kaikki lähtee Jumalasta eikä ihmisestä.
Jos toisin olisi, minunlaiseni eivät ikinä pystyisi omin voimin uskomaan ja tulemaan uskoon tai varmuudella kääntymään ja uskaltamaan omissa voimissa tekemään ‘tekoja’, ratkaisuja Jumalalle. Eli menemään uhrina kasteelle tai ehtoolliselle itse tehtynä tekona. Monet näyttävät pystyvän, minä en.
Joskus kuitenkin tieto lisää tai vähetää uskoa ja Raamattu muistaakseni sanoo jossakin, että ‘tieto lisää tuskaa’. Sekin on tottu, mutta minulla on myös kristinuskon asiassa tiedon jano. Mutta varsinaisesti se ei ole se pointti, vaan Jumala tarjoaa ilmaiseksi ja saan ja osaan ottaa Lahjan kiitollisena vastaan, Siis Uskon mitä Jeesuksesta Kristuksesta todistetaan ja kerrotaan ja osaan ilman ‘tekoa’ ottaa vastaan uskon, kasteen ja ehtoollisen. Selittää en muuta osaa, muuta kuin kertoa, mitä Jeesus on tehnyt.
Maallisen ja hengellisen ero siis tarvitaan, muuten asiasta tulee pelkkä uskonto, mikä voi olla oikein, mutta ihmisteko häiritsee ‘uskon varmuutta’.
1 tykkäys
Juuri näin! Ja näitten käsitystesi tueksi löytyy loistava dogmaattinen esitys. Siinä kumoutuvat kalvinismi, tekojen oppi, korkeakirkollinen käsitys virasta ja sakramenteista kuin keilat.
Yhteenveto
Välttämätön uskon kautta tapahtuvan vanhurskautuksen edellytys on armon yleisyys. Jolleivät kaikki ihmiset ole Kristuksen kautta täydellisesti sovitetut Jumalan kanssa ja jollei kaikille ihmisille erotuksetta tarjota evankeliumissa syntien anteeksiantamusta, ei uskokaan voi omaksua syntien anteeksiantamusta evankeliumista. Gratia universaliksen (yleisen armon) kieltäminen saa syntiensä tähden kauhistuneen ihmisen perustamaan syntien anteeksiantamuksen häneen vuodatettuun armoon (nimitettiinpä sitä miten hyvänsä) ja näin hän joutuu Rooman kirkon maaperälle.
Edelleen vanhurskautus uskon kautta, ilman lain tekoja, edellyttää sola gratiaa (sulasta armosta -periaatetta), jotta usko voisi syntyä. Jollemme tarkoin pidä kaikkea ihmisen myötävaikutusta erillään uskon syntymisestä, käsitämme uskonkin ihmisteoksi. Silloin olemme kuitenkin hylänneet Raamatun opin vanhurskauttavasta uskosta, koska Raamattu asettaa vanhurskautuksen uskosta kaikkien tekojen vastakohdaksi (Room. 3:4). Synergismi saa kaikissa vivahduksissaan aikaan sen, että se väärentää raamatullisen vanhurskautusopin ja tekeekin siitä roomalais-pakanallisen tekojen opin, vieläpä sola fide (yksin uskosta) -sanojen säilyttämisen varjolla.
Viimein on myös mahdotonta pitäytyä oppiin vanhurskautuksesta uskon kautta ilman raamatullista oppia armonvälineistä. Jollemme vakuutu syntien anteeksiantamuksesta objektiivisten armonvälineiden avulla, me teemme syntien anteeksiantamuksen riippuvaksi omasta arvollisuudestamme tai niiden arvollisuudesta, jotka hoitavat armonvälineitä (näin Rooma ja Roomaan päin kallistuvat protestantit). Sikäli kuin johdonmukaiset reformoidut puhuvat Pyhän Hengen välittömästä, toisin sanoen armonvälineistä erotetusta ilmoittavasta ja vaikuttavasta toiminnasta ja uudemmat luterilaiset perustavat uskon Kristuksen historialliseen todellisuuteen yksin evankeliumin sanassa luvatun syntien anteeksiantamuksen sijasta, he perustavat vanhurskautuksen gratia infusaan. Raamatun mukaan vanhurskautus tapahtuu evankeliumin sanan kautta, eikä vain siinä mielessä, että evankeliumin sana neuvoo meille, mitä tapaa noudattaen vanhurskautus tapahtuu (niinkuin kyllä myös on asian laita), vaan siinä erityisessä merkityksessä, että vanhurskautuksen jumalallinen tapahtuma on meillä edessämme evankeliumin sanassa ja että usko siihen siinä (sanassa) tarttuu, omaksuen sen (Room. 10:5 ss. Aksioomi: Jumalallinen vanhurskautustuomio on meitä aina yhtä lähellä kuin evankeliumin sana on meitä lähellä).
Jos kysytään: Mistä ihminen voi löytää vanhurskautuksensa?, on siihen näin ollen annettava Raamatun selkeä vastaus: evankeliumin sanasta. Jos edelleen kysytään: Miten syntien anteeksiantamus on tullut sanaan?, vastaa Raamattu siihen: Siten, että Jumala on Kristuksen sijaishyvityksen ansiosta sovittanut maailman itsensä kanssa ja sitten saattanut meidän keskuudessamme voimaan evankeliumin sanan. Sillä siis, joka evankeliumin uskoo, on syntien anteeksiantamus. Sen tähden kristilliset opettajat ohjaavatkin kaikki kauhistuneet syntiset heitä lähellä olevaan evankeliumin sanaan, joka kaikille syntisille lupaa Kristuksen hankkiman anteeksiantamuksen. Tällöin ei käytetäkään (kuten Luther tavan takaa korostaa) jonkinlaisia kaksia avaimia, nimittäin toisia, joita ihmiset käyttävät lausuessaan synneistäpäästön, ja toisia, joita Jumala taivaassa käyttelee tahtonsa mukaan. On olemassa vain yksi avain, sillä Jumala juuri on aina se, joka päästää synneistä. Sen hän taas tekee evankeliumin kautta, jonka soveltamista ihmiset toimittavat. (Luuk. 10:16; Luther, St. L. XIX, 946; W.A. 302 , 498:»Jumalalla ei ole mitään muuta tapaa antaa syntejä anteeksi kuin ulkonaisen sanan kautta, jonka hän on uskonut meille ihmisille».) Luther sanoo (roomalaista) oppia kaksista avaimista pakanalliseksi ja lopunajan-kristilliseksi (endechristisch), koska se lähtee siitä edellytyksestä, että syntien anteeksiantamus perustuu joko kokonaan tai osaksi ihmisen katumukseen ja hänen arvollisuuteensa.
Franz Pieper, Kristillinen Dogmatiikka, SLEY 1995, s. 364-365.
1 tykkäys