Joka tapauksessa Jumala ei hyväksy avioeroa eikä hylkäämistä, vaan sanoo vihaavansa sitä. Mutta syntisessä maailmassamme on tilanteita, jolloin on parempi erota ja on kohtuutonta, jos ei voi uudelleen avioitua edes nuorena.
Onneksi armo kuuluu näillekin syntisille, vaikka ei ole hyvä rikkoa Jumalan säätämyksiä vastaan tietenkään. Paljon on vaikeita asioita, mutta lain ja evankeliumin oikea erottaminen auttaa, samoin monet muutkin tilannearvioinnit, ettei menetä pelastustansa ja armoa niin kuin faaraolle kävi. Onneksi siis Armo eikä Laki lopullisena tuomion perusteena.
Joskus takavuosina hiukan halveksin katolisessa kirkossa sitä meininikiä, että myöhemmin katsottiin jotkut avioliitot jo alun perin vääriksi ja siten oikeutettiin “avioero”. No, huomasin, että jo 1600 -luvulla luterilaisessa kirkossakin käytettiin hyväksi tätä käytännön ajattelua, että ei se avioliitto ollut aina alun perinkään ollut validi. Esim. pari ei ollut kypsä ja todella esim. halunnut lisääntyä tai jompi kumpi puoliso ei alun perinkään ollut kykenevä pariuhteeseen. Ne ei siis olleet olleet avioliittoja.
@Repe Sangen mielenkiintoista. Pystytkö kertomaan lisää? Millaiset tilanteet olivat kyseessä? Sallittiinko syyttömälle/molemmille uudelleenavioituminen aiemman (epä)puolison eläessä?
Puhdasoppisuuden ajan avioeroteologian ymmärtämistä sotkenee se, että vaikka syyttömän uudelleennainnin kielto on tunnustuskirjojen mukaan “epävanhurskas”, käytännössähän avioeroja ei liene juuri myönnetty, ja avionrikkojat on useissa tapauksissa teloitettu (eli uudelleennainti ilman muuta sallittua). Eikös poikkeuksena ollut, että huoruudesta tuomittu jätettiin henkiin, jos puoliso lupasi antaa anteeksi syrjähypyn? Mutta silloinhan avioliittoa lienee jatkettu.
Annullointi eli liiton mitätöinti à la katolilaiset tuntuisi kyllä paremmalta ratkaisulta kinkkisiin tilanteisiin kuin eräälle ruhtinaalle meikäläisten puolelta kerran suositeltu kaksinnainti.
Niin, mikä olisi sitten se avioliiton muodostava asia luterilaisuudessa. Consensus coniugalis societatis on kai klassinen teologinen muotoilu keskiajalla, onko jokin muu luterilaisella puhdasoppisuuden ajalla? Jos konsensus puuttuu solmia avioliitto sen oikeassa merkityksessä tai oikealla tavalla, voiko olla avioliittoa, joka purettaisiin?