Itse näen, että kristilliseen aviolittoon riittää se, että haluaa elää uskollisesti elinikäisessä liitossa puolisonsa kanssa, jonka kanssa menee naimisiin vapaasta tahdosta.
Nykymaailmassa romantiikka korostuu ja moni pitää rakastumisen tunnetta edellytyksenä avioliiton solmimiselle.
Kuitenkaan kristilliselle järkiliitolle ei liene moraalista estettä?
Ei nähdäkseni ole estettä, jos osapuolet ovat rehellisiä toisilleen.
Sitoutuminen on avainsana ja tahtomistahan kysytään vihkimisessäkin, ei tunteen laatua ja määrää. Eikä pyydetä lupaamaan romantiikkaa vaan uskollisuutta kuolemaan asti.
Mutta tietenkin sitoutuminen vailla tunnetta siitä että se toinen on kiinnostava ja ihailtavakin ihminen on tavallaan absurdi ajatus.
Avioliitoissa tapahtuu erilaisia asioita. Esim opitaan arvostamaan kumppania ja kiinnytään häneen uudella tavalla. Nuori ihminen on aika erilainen kuin vanha, vaikka monet piirteet ja olemus olisivat pysyviä. Ei ole vain niin että nuori puoliso on ihana ja sitten pettyy kun nuoruus haihtuu. Vaan myös niin että yhteinen ja vaikeakin taival lujittaa suhdetta.
Järkiavioliiton vastakohta on järjetön avioliitto.
Tai sitten älytön irtosuhde.
Niinpä juuri. Monesti ajatellaan, että avioliitto on joko järkiavioliitto tai romanttinen avioliitto. Ihan kuin romanttisuus sulkisi pois järjenkäytön. Kun lehdistä lukee joistakin, joilla uusi rakkaus vei jalat alta, niin minulla syttyy heti punainen lamppu, että tuosta ei välttämättä seuraa hyvää.
Katsoin jokin aika sitten Ylen Areenasta dokkarin Rakkautta ja seksiä Intiassa, jossa oli enimmäkseen vanhempien järjestämiä avioliittoja ja muutamia nykyaikaisempia nuoria, jotka ihailivat romanttista rakkautta, mutta heistäkin osa tahtoi silti järjestettyyn avioliittoon. Järjestetyt avioliitot ovat kai kulttuureissa, joissa niin toimitaan, usein ihan onnistuneita ja onnellisiakin ja kaipa niihin voi rakkaus (sellainen ihan romanttinenkin) tulla vähitellen. Mielenkiintoista olisi tietää, että odotetaanko sellaisen romanttisen rakkauden kehittyvän ja onko se vanhempien valitsema liitto pettymys, jos romanttista rakkautta ei koskaan synny.
Länsimaissa on nyt näitä Ensitreffit alttarilla -ohjelmia, joissa on myös järjestetty avioliitto. Ne eivät vain muuten ole kovinkaan järkeviä, vaikka pari onkin muodostettu jotenkin laskemalla. Etenkin kun olen joskus katsonut australian versiota tuosta ohjelmasta, niin on mietityttänyt, että mitä järkeä on ollut laittaa kaupunkilainen yhteen satojen kilometrien päässä asuvan farmarin kanssa, tai miksi ylipäätään ottaa tuollaiseen ohjelmaan joku, joka on harrastanut lähinnä vain yhden yön juttuja.
Yritän miettiä, että missä tilanteessa järkiavioliitto tulisi kyseeseen länsimaissa. Varmaan joku voisi tahtoa avioliittoon ihan vain sen tuoman elämäntyylin vuoksi. Perheen haluaminen ja siihen sopivan puolison hakeminen. Toinen syy voisi olla vaikkapa, että ei tahdo vanheta yksin. Ei kai nuo väärin ole, jos niissä koetaan ja toteutetaan rakkautta jonkinlaisena kumppanuutena, vaikka romanttista rakkautta ei olisikaan.
Olen törmännyt kuitenkin eräänlaiseen ilmiöön “järki- lapsenhankinta”.
Parhaassa miehuuteni iässä (siis kaukaisina aikoina) ollessani myös urani huipulla ja taloudellisestikin tuolloin sangen vahvoilla, sain useitakin tarjouksia lapsettomilta itsenäisiltä naiskollegoilta tehdä heille lapsi.
Nuo vahvat ja tehokkaat, urallaan edistyneet kansainväliset sinkkunaiset olivat tulleet siihen tulokseen, että tässä elämänvaiheessa he voisivat ottaa hetken iisimmin ja tehdä lapsen itselleen. Ilmeisesti olin tietämättäni “läpäissyt haastattetlun” täyttänyt heidän jonkinlaiset arviointikriteerinsä, jotta geenini kelpaisivat heille. Ja ilmeisesti eivät olisi ehdottaneet mitään keinosiemennystä.
Oli oikeastaan hirveän vaikeaa kieltäytyä moisesta. Joskin minulle itsestään selvää: periaatteeni on, että jos siittäisin lapsen kenelle tahansa vaimolleni tai muulle, se olisi myös minun lapseni, ja minun olisi siis vastattava tuon lapsen elatuksesta ja muistakin isän velvollisuuksista. Toisaalta epäilin ainakin parin kollegan kohdalla, että he ehkä kuitenkin tahtoisivat myös aviomiehen - siis yrittivät tuhota avioliittoni.