Miksi, ei meidän “tavallisissa” nimissä ole mitään vikaa. Esim. perheessämme ja kummankaan meidän sisaruksissa ei ole “hengellisiä” nimiä, vaikka tullaan luterilaisista uskisperheistä. On Mauria ja Johannaa.
Itse olen aina pitänyt perheitä joissa on Paavali, Johannes, Maria ja Ester jotenkin heavy-sarjalaisina.
Sekä Mauri että Johanna ovat kristillisiä nimiä. Aivan yhtä kristillisiä kuin mainitsemasi muut nimet. Johannahan on Uudesta Testamentista. Hän oli eräs mirhantuojanaisista. Mirhantuojanaiset olivat Jeesuksen läheisimpiä naisopetuslapsia. Mauri tulee nimestä Mauritius. Hän oli varhaiskristillinen marttyyri. Kaikki Raamatussa esiintyvät nimet eivät kuitenkaan ole pyhien ihmisten nimiä.Siellä on pahiksiakin. Kuka esim antaa pojalleen nimen Kain?
Ortodokseilla Vanhan Testamentin nimet ovat lähinnä luostarinimiä joitakin poikkeksia lukuun ottamatta .
Raamatun henkilöiden nimistä ovat johdannaisia useat tavalliset suomalaiset nimet.
Pekkapaavoanttijussimaijamarihannapetrijuhaliisamikkomika … jne.
No kiitos, en ole koskaan puhunut heidän kanssaan miksi vanhemmat antaneet juuri nämä nimet.
Joo, Kain on kyllä rankka nimi lapselle. Tai Juudas.
En halua moittia ortodoksien perinnettä.
Mutta itse pidän kastetta niin paljon tärkeämpänä kuin kastettavan nimen merkitystä että en suostu ajattelemaan että vain ns pyhien nimet olisivat kristitylle sopivia.
Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä.
Me olemme nimeltä kutsuttuja. Jumala ottaa kasteessa omakseen ja siitä oma nimi muistuttaa. Kasteen lahja on valtava, ja sitä saa nimipäivänäkin jokainen muistaa.
Nimen saaminenhan liittyy syntymisen ihmeen yhteydessä tapahtuviin muihin tärkeisiin tapahtumiin.
Papin toimittamat rukoukset lapsivuoteessa olevan äidin puolesta. Nämä lapsen synnyttyä sairaalassa tai kotona.
Nimenantorukoukset kahdeksantena päivänä syntymästä. Klassisesti vain yksi nimi ja sekin tietysti kristillinen. Tässä yhteydessä saa taivaallisen esirukoilijan, ns. nimikkopyhän jonka esirukouksiin voi turvautua koko elämän ajan.
Äidin ja lapsen kirkottaminen n.40 päivää syntymästä.
Se vielä, että originaali perinne on antaa lapselle sen pyhän nimi jonka muistopäivänä hän on syntynyt. Sukupuolen ollessa eri sit seuraava.
Tiedän kaksi perhettä jotka tekivät näin. Yhdellä lapsista ei kaimaa kotomaassa taida vastaan tulla.
Monet pyhimysnimet ovat kyllä pakanallisia, jos niin halutaan. Tai ainakin alkujaan ei-kristillisiä, siis peräisin oman kansan nimeämisperinteestä.
Toki Suomessa on sitten liuta nimiä, joilla ei ole pyhimys- tai raamattualkuperää. Näitä suomalaisia (ja ruotsalaisia, saksalaisia jne.) nimiä keksittiin ja löydettiin kansallisromantiikan aikana, kun haluttiin ottaa nimiä oman kansan historiasta tai esim. luonnonilmiöistä.
Mikä on pyhimysnimi?
Sellainen nimi, joka on annettu jonkun pyhimyksen mukaan (mutta eivät sellaisten, jotka ovat Raamatusta), esim. Heikki, Olavi, Kerttu, Vappu jne. Nämä kaikki ovat germaanista/skandinaavista alkuperää. Raamatulliset nimet sitten ovat sellaisia, jotka ovat Raamatun henkilöiltä.
Eikö yksi Jeesuksen velipuolista ollut nimeltään Juudas? Eipä sillä, en minäkään semmoista nimeä haluaisi lapselle antaa.
Jeesuksen opetuslapsissa oli Juudas Taddeus ja UT:ssa Juudan kirje. Englannissa Jude on ihan tavallinen nimi.
Matt. 13:55 Eikö hän ole se rakennusmiehen poika? Eikö hänen äitinsä nimi ole Maria, ja ovathan Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas hänen veljiään?
Juudan kirje esittää itsensä Jaakobin veljen kirjoittamaksi, eli olisi tuon Herran veljen kirjoittama.
Jaettu uutisketjusta. Tälle oli vaikea löytää aluetta, mutta päädyin Kirkko-alueeseen, koska kyse on eri kirkkokuntien käytännöistä. Jos keksitte paremman alueen, niin voin siirtää.
Itse asiaan kommentoin sen verran, että tosiaan monilla ihan perisuomalaiseksi mielletyillä nimillä on kristillinen tausta ja merkitys, joko raamatullinen tai jonkun myöhemmän pyhän nimi. Näillä taustamerkityksillä voi olla relevanssia silloin, kun uskovat vanhemmat antavat nimiä lapsilleen, vaikka nimi ei asiaan perehtymättömän mielestä olisikaan silmillehyppivän kristillinen.
Venäläistä 1800-luvun kirjallisuutta lukeneet ovat .panneet merkille. Vanhalla Venäjällä talonpoikaisväestön etunimet olivat kummalllisia, kun taas aatelisilla oli suvussa kulkeneita tavallisia nimiä esim Pjotor,Ivan,Aleksei ja tytöillä esim Anna ,Maria ja Katja.
Talonpoikaislapset saivat nimensä siten ,että pappi katsoi nimen kirkkokalenterista. Onhan kalenterissa toki tavallisiakin nimiä,mutta myös selllaisia kuin esim Pitirim, Varsonofi, Damaskin, Porfyrios. Itse olen laittanut lapsilleni mahdollisimman tavalliset, koko kristikunnassa yleiset nimet. Niitä ei ulkomaillakaan ihmetellä.
Porfyrios on oikein hyvä nimi! Mulle on jutussa mainittu kirja myös hyvin rakas.
Se tavallinen tarina näinä päivinä: