Kävin vaklaamassa naapureita.
Voiko kristitty rukoilla pakanoille tilaa harjoittaa pakanuutta?
2 tykkäystä
Voiko kristitty olla rukoilematta että kenenkään elämää ei härittäisi mistään syystä eikä ketään vahingoitettaisi mistään syystä?
3 tykkäystä
Minä en ainakaan voi tuollaiseen rukoukseen yhtyä. Pakanuus tulee pyrkiä hävittämään lopullisesti maailmasta. Mutta se onnistuu vain, jos Jumala ilmaisee itsensä pakanuudessa eläville. Sitä sopii rukoilla.
3 tykkäystä
Mikä kaikki on pakanuutta?
Tämä on kokonaan toisesta suunnasta muotoiltu kuin tuo paavin rukous.
1 tykkäys
Niin on, myönnän. Olin siihen jo lisäämässä selitystä siitä että paavin näkökulma on toki toinen.
1 tykkäys
Kaikki se, missä palvotaan jotain muuta kuin Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa.
2 tykkäystä
Toisaalta simppeli, toisaalta hankala kysymys, tuo aloituksessa oleva. Se, että suoraan pyytäisin Jumalalta pakanuudelle tilaa, olisi aika älytöntä. Mutta sen rukoileminen, että ihmiset saisivat elää vapaina hirmuvallasta ja alistamisesta, tuskin on kristilliseltä kantilta lainkaan arveluttavaa. Ja monissa maissa vapautuminen alistuksesta tarkoittaisi myös uskonnonvapautta eli pakanoilla tilaa harjoittaa pakanuutta. Eikä kristitylle ole soveliasta kieltää uskonnonvapautta muilta ihmisiltä. Joten vastaukseni olisi suunnillee “ei voi, mutta”.
3 tykkäystä
Uumoilen että on ihan mahdollista että Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa palvelisi sellaisetkin ihmiset jotka eivät tiedä Aabrahamista, Iisakista ja Jaakobista mitään.
Kristittyjen uskonnolliseen vapauteen tietenkin kuuluu evankelioiminen. Ei muita uskonnollisia vähemmistöjä ole tarkoitus pakottaa kristinuskoon.
Uskonnonvapauden tärkeydestä ja asteesta voi tietysti olla montaa mieltä silloin, jos valtio on kristillinen, mutta ei oikeastaan silloin, kun se ei ole.
Huomaan, että tässä uskonnonvapauden vastustaminen tuntuu olevan idän kesaropapistisen perinteen, joka on erityisesti kunnostautunut vainoamaan toisin uskovia, vaikutuksen alaisten heiniä.
- Onko vastaajalla jotain sanottavaa puolustuksekseen?
- Herra tuomari, päämieheni toimi kesaropapismin vaikutuksen alaisena. Hän on alentuneesti syyntakeinen!
2 tykkäystä
Uskon yhteen, pyhään, apostoliseen ja kesaropapistiseen kirkkoon.
Niin minäkin, mutta se tapahtuu pakanuuden ohella, ei pakanuuden kautta. Tässä on vissi ero.
2 tykkäystä
Olisin tässä aika paljon samaa mieltä @AnttiValkama aiemmin esittämän kanssa. Suora rukous, että ei-kristityt saisivat vapaasti harjoittaa uskontoaan, on ongelmallinen. Toisaalta uskonnonvapauden rajoittamisessa tehdään yleensä aina väärää ja toki voi aina rukoilla, että ihmiset lakkaisivat tekemästä vääryyttä. Asiaa voi lähestyä myös siltä kannalta, että uskonnonvapaus antaa tilaa myös kristilliselle uskolle ja edistää sen leviämistä. Uskonnonvapauden rajoittaminen, silloinkin kun kyse on siitä että kristityt kieltävät muita uskontoja, toimii yleensä negatiivisesti myös todellista sydämen kristillisyyttä kohtaan.
4 tykkäystä
Minä taas huomaan, että näköjään paavi(laiset) edustaa jonkin sortin synkretismiä. Ei ihme, että lännen kirkosta irtaantuneissa protestanttisissa yhteisöissä (esim. Ruotsin ev.-lut.) jopa luovutetaan sakraalitiloja muhamettilaisten harhaoppisten palvelusten käyttöön ja riisutaan seurakuntasaleista ristejä sellaisen “ekumenian” nimissä. Se on lähellä room.-kat. leväperäisyyttä, jossa Väli- ja Etelä-Amerikassa katsotaan läpi sormien paikallisia pakanallisia tapoja, kunhan vain nimellisesti alistutaan paavin alaisuuteen.
Linkitin edelliselle foorumille jutun, jossa esiteltiin jotain room.-kat. kirkkoa, muistaakseni Meksikossa, jossa kerran vuodessa toimitettiin katolinen messu, mutta kaikkina muina päivinä pakanallisten jumalien patsaat lepäsivät kirkossa pyhän neitsyen patsaan vieressä.
Jos paavi kuvittelee, että hän edistää kristinuskoa ja kristittyjen turvallisuutta rukoilemalla pakanoille uskonrauhaa muhamettilaismaissa, hän on mielestäni naiivi. Ei se niin mene, että muhamettilaiset antaisivat kristityille vastavuoroisesti palkintona uskonnollisia vapauksia, jos paavi ja room.-kat. kirkko ensin rukoilevat muhamettilaisten puolesta. Ja vaikka antaisivatkin, olisi silti väärin toivoa minkäänlaista menestystä pakanauskonnoille. Lännessä uskonnon harjoitus nähdään ilmeisesti jonkinlaisena hevoskauppana, jossa pakanauskontojakin saa kristitty edistää, jos saa itse vastineeksi jotain.
Huomaat taas kerran täysin väärin. Pitkän “analyysin” jaksat kuitenkin aina kirjoittaa tyhjistä havainnoistasi, joten siitä pisteet.
Muslimit eivät ole uskonnollinen vähemmistö muslimimaissa.
Synkretismi ja jopa uskontojen jonkinlainen lomittuminen tai yhdistyminen on vielä aika kaukana siitä että uskonnot alkavat tunnustaa toisensa “saman alan yrityksiksi”.
Toki pitää muistaa että uskonnolla ja sen harjoittajilla on myös oikeus olla tuntematta kuuluvansa samalle alalle kuin joku toinen uskontokunta ja sen harjoittajat.
Itse kuulun siihen ryhmään joka kokee mielekkäänä ja merkityksellisenä nähdä toisen uskonnon harjoittajassa tai ilman uskonnonharjoittamista hengellistä/eksistentiaalista ulottuvuutta miettivässä ihmisessä saman alan ihminen.
Kristityn tehtävä toisaalta on auttaa ihmisiä kristilliseen uskoon, mutta samanaikaisesti antaa vapaus valita mihin uskoo. Uskonnonvapaus tuo monia etuja, vaikka sillä on huonojakin seurauksia. Uskonnonvapaus verrattuna siihen, että sitä ei ole, niin historia on osoittanut, että uskonnonvapaus on parempi kuin yksi pakkouskonto. Käytin uskonnonvapauttani äsken siten, että laitoin profiilini kirkkokunta kohtaan “Jäsen Jeesuksen sydämellä”.
Tätä asiaa kannattaa näköjään vähän taustoittaa. Rukouksen apostolaatissa on sen perustamisesta (1844) lähtien näihin päiviin saakka ollut kaksi paavin antamaa, kuukausittain vaihtuvaa rukousaihetta, joista toinen on ollut lähetystyöhön liittyvä, toinen luonteeltaan yleisempi. Paavi Franciscus muutti tässä männä vuonna käytäntöä siten, että nyt joka kuukausi on vain yksi aihe ja että lähetystyön tarpeet vuorottelevat yleisempien intentioiden kanssa; minä en suoraan sanoen ymmärrä ko. uudistuksen mielekkyyttä sen enempää kuin useimpia muitakaan Franciscuksen aivoituksia.
Mutta yhtä kaikki tämä nyt puheena oleva tammikuun 2018 rukousaihe kuuluu kategoriaan lähetystyö. Erityisesti Aasiasta puhuttaessa kristillinen lähetystyö on sitä varmemmalla pohjalla mitä paremmin uskonnonvapaus toteutuu kaikkialla Aasiassa. Siksi toisekseen kristittyjen ahdinkoa monissa Aasian muslimimaissa voi ainakin lyhyellä tähtäimellä helpottaa vain yleisen uskonnonvapauden kautta. Omasta puolestani inhoan islamia, ja lisäksi halveksin jokseenkin tasapuolisesti ja ennakkoluulottomasti myös buddhalaisuutta, hindulaisuutta, taolaisuutta, shintolaisuutta ja mitä lie, enkä näe että näillä katsomuksilla olisi kristinuskolle mitään annettavaa, sillä se vähä hyvä mikä niissä ehkä on, löytyy joka tapauksessa myös kristinuskosta täydellisemmässä muodossa. Mutta mihinkään ei päästä siitä, että Aasian maissa kristityt ovat (Filippiinejä, Vietnamia ja Koreaa lukuunottamatta) mikroskooppisen pieni vähemmistö ja siksi kattava uskonnonvapaus on Aasiassa aivan erityisellä tavalla kristittyjen intresseissä.
3 tykkäystä
Mitä nuo “muut uskonnolliset vähemmistöt” ovat?