Kristityn elämän- ja maailmankatsomus

Usko
1

Paljon olen pohtinut sitä, kuinka kristitty suhtautuu tai kuinka kristityn tulisi suhtautua elämään ja olemassaoloon tällaisessa maailmassa.

Kristinuskon tarjoama tilannekuva on maailman osalta melkoisen synkkä mutta toisaalta kristityn kannalta hyvinkin valoisa – jos vainoja ei lasketa mukaan.

Sekä ihmiskunnan historiaa että nykyistä maailmantilannetta tarkastellessani joudun toteamaan, että todellisuutemme sisältää käsittämätöntä pahuutta. Nytkin saatamme olla maailmansodan kynnyksellä.

Ihmiset näyttävät elävän jonkinlaisessa hypnoosissa. Onko kristityn syytä elää tavallista elämää kovin syvällisiä miettimättä, vai olisiko parempi pyrkiä irti oravanpyörästä? Minusta on järkevää ainakin pyrkiä olemaan irti maailman saastutuksista.

Itse tunnen vetoa erakkouteen, ja kaiketi sen tähden asunkin metsässä kauniin luonnon ympäröimänä ja rauhoittavan järven äärellä kaukana muista ihmisistä. Silti löydän itsestäni myös sosiaalisen puolen, jos seura on ilmapiiriä kohottavaa ja toisia aidosti kunnioittavaa sekä puheenaiheet vapaat.

Niin monissa arkielämää koskevissa asioissa olen oman polkuni kulkija ja niin täysin eri linjoilla suuren enemmistön kanssa, että vältän tuomasta esille syvimpiä ajatuksiani. Tähän yhteyteen tuon kuitenkin yhden, vaikka tiedän senkin monia loukkaavan. Päätin nimittäin jo noin kuusivuotiaana, että en tee lapsia tämmöiseen maailmaan – vaikka kotini oli aivan erinomaisen hyvä ja jopa ihanteellinen. Se päätös on pitänyt, enkä ole päivääkään katunut. Minusta olisi pelkästään hyvä, jos maailma tällaisenaan loppuisi ja ihmiset katoaisivat. Tosin luontokin on täynnä julmuutta ja taistelua.

Kristinusko tuo toki toivon ja valon tähän pimeyteen myös koko luomakunnan osalta. Kristinusko antaa myös paljon valinnanvapautta elämän sisällön suhteen – pääasia että toimitaan rakkaudessa ja lähimmäisiä vahingoittamatta.

Yleisesti ottaen syntisiltä ihmisiltä (kaikki olemme sellaisia) on vaikea odottaa mitään hyvää; toki näen selkeästi myös oman laiskuuteni ja kelvottomuuteni hyvän tuottamiseen muille.

Näissä mietteissä Johanneksen sanat puhuttelevat:

”Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.” (Joh 12:25)

Tuntuu vahvasti siltä, että Kristus ja evankeliumi on parasta mitä tässä todellisuudessa voi kohdata.

Nähdäkseni täysi luottamus Jumalaan on ainoa kestävä tapa suhtautua kaikkeen.

2

Olen kanssasi hyvin paljon samaa mieltä. Ihmiskunta laskee nykyisin kaiken oman älynsä ja tieteen varaan, jotka normittavat päätöksen tekoa joka sektorilla. On mahdotonta, että nykyinen kaoottinen tilanne on enää minkään instanssin hallinnassa, olkoon se mikä tahansa. Mikään ideologia, eivätkä mitkään toimet pelasta ihmiskuntaa tuholta, se on väistämättä edessä. Vieläkin Jumalalla olisi pallo hallussa, mutta kun ihmiset, mieluummin että tekisivät parannuksen pyytävät että vuoret lankeaisivat heidän päälleen, kuten Raamatun apokalyptiikka antaa ymmärtää.

No kristityn tilanne on kuitenkin valoisa, meidän on käsketty nostaa päämme kun näemme kaiken tämän tapahtuvan. On ihanaa tietää olevansa jo nyt osallinen Kristuksen ylösnousemuksesta ja kohta saada ottaa osaa siihen ylösnousemukseen jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkaustensa valtaistuimelle.

1 tykkäys
3

Itseäni kiinnostaisi nimenomaan kristillinen politiikka. Ei niinkään nykyaikaisten puolueiden näkökulmasta, vaan miten eri historiallisten uskonnollisten liikkeiden yhteiskuntaan liittyvät kannanotot asettuisivat nykyaikaiselle spektrille. Periaatteessa molemmista olisi varmaan kirjallista aineistoa olemassa, joten tutkimus voisi olla ihan tehtävissä. Ja tulokset voisivat olla vitsikkäitä.

2 tykkäystä
4

Eikö ole mitään muuta todellisuutta kuin ihmisen sisäinen todellisuus, se mihin me itse kykenemme? Entäpä jos meidän sisäistämä todellisuuden kuva johtaa meitä kaiken aikaa vain harhaan? Ihmiskunta kuvittelee, että se kykenee hallitsemaan itseänsä, ottamaan kopin itsestänsä ja tästä lähtökohdasta käsin kuvittelee löytävänsä maailmaa kohtaaviin suuren luokan ongelmiin, sotiin, toistuviin katastrofeihin, ilmastonmuutokseen jne., ratkaisuja ja ideologisesti pääsevänsä johonkin seesteiseen suvantoon, jossa elämälle vahingolliset virtaukset olisivat vähissä tai peräti voitetut.

Elämällä jota täällä elämme täytyy olla jokin merkitys ja silloin sillä tästä johtuen täytyy olla myös päämäärä, jokin johon kaikki tähtää! Ilman merkitystähän olemisemme täällä olisi vain immanenttia maailman sisäisten lainalaisuuksien mukaan kulkemista, jolle ihmiset eivät kykenekään näkemään mitään muuta arvoa tai merkitystä kuin fyysisen elämän ylläpitämisen ja sen vaalimisen, vailla mitään ulottuvuutta tai kosketusta tämän kaiken todelliseen merkitykseen. Eipä tarvitse kuin katsoa uutislähetyksiä kun huomaa tämän asenteen vallanneen yhteiskunnan sen huipulta pohjaan saakka. Asiantuntija toisensa jälkeen marssitetaan lausumaan totuuksia milloin mistäkin pinnalla olevasta asiasta, vaikka he eivät tiedä asiasta sen enempää kuin kadunmies tai kadunnainen.

Minä en henkilökohtaisesti löydä tälle kaikelle mistään muualta merkitystä kuin tämän kaiken ulkopuolelta Kristinuskosta, enkä mistään uskomuksista tai uskonnoista, jotka kaikki ovat ihmisen itsensä kehittelemiä kyhäelmiä epäjumalanpalveluksensa sanelemina.

1 tykkäys
5

Merkitys on tärkeintä. Ainakin jos Victor Frankliltä voisi vielä kysyä.

Mikä se merkitys sitten on riippuu ajasta, paikasta ja ennen kaikkea yksilöstä. Kunhan vain on.