Kävin katsomassa rakkautta & anarkiaa-elokuvan ja aloin vihata taidetta.
Edit: En ole koko foorumihistoriani aikana saanut näin nopeasti tykkäyksiä. Kristityt yhdessä taidetta vastaan!
3 tykkäystä
En tunne tuollaista elokuvaa mutta aika legendaarinen kommentti sinulta joka tapauksessa.
Taiteen vihaaminen tosin on minusta aikamoisen katastrofaalista ihmisen elämälle, mutta ehkä tuota ilmoitusta ei pidä ottaa ihan vakavasti.
Viittasi elokuvafestivaaliin eikä itse elokuvaan. Elokuva oli tämä:
Niin hyvä idea ja niin huono toteutus. Kuin kansanopiston kesäteatterikurssi tekisi elokuvan. Aiempina vuosina festivaaleilla on ollut erinomaisia elokuvia. Toivottavasti seuraavat toimivat paremmin.
2 tykkäystä
Jep. Eli siis teelmä oli huonoa “taidetta”. Sen takia ei kannata alkaa vihata Taidetta.
En minäkään vihaa musiikkia vaikka maailma on täynnä roskaa jota sanotaan musiikiksi.
3 tykkäystä
Viesti oli lähinnä vitsikäs. Edellinen pitämäni taidekokemukset olivat konkretismi ja kubismi.
4 tykkäystä
Minäkin saatan usein sulkea radion, ja lausua: Turhaa musiikkia!
Liian alkeellista teemaa loputtomiin jumputtava muzakki - olkoon sitten vaikka kaikkien ihailema ja arvostama modernin klassisen teos tai alkeellisen popin veivaus saa tuomion.
Meillä sujui päivä hautausmailla. vaimon ja minun vanhemmat on haudattu eri hautausmaille , eivätkä Espooseen, missä itse asumme. Perkasimme haudoilta rikkaruohot ja sieniäkin oli niille kasvanut! Istutimme kanerva-asetelmat ja puhdistimme hautakivet. Päivä oli kaunis, ja ilmeisesti kesän säät ovat olleet suotuisat, koska en muista milloin näiden tuttujen hautausmaiden puut, pensaat ja istutukset olivat olleet yhtä rehevät ja kauniit.
3 tykkäystä
Juuri näin. Ihmiset varovat liikaa omaa makuaan. Itse pidän laajasti kaikenlaisesta taiteesta*, mutta ei siinä ole mitään vikaa, että ei pidä vaikkapa modernista taiteesta. Mielipide pitää sanoa ääneen.
*paitsi toki keramiikasta ja kaikenmaailman kukka-asetelmista, mitkä ovat objektiivisesti täysin turhia.
1 tykkäys
Siirsin toivottavasti uutta keskustelua synnyttävän sivujuonteen omaan ketjuunsa. Periaatteessa yleisen puolen asiaa, mutta ei kehtaa kyselemättä siirtää yleiselle puolelle.
Tehdään äänestys. En tiedä, salliiko softa rajata osallistujia, mutta toivon kohteliaisuudesta vain aiemman keskutelun osallistujien äänestävän.
@tortoise @Sakarja @Leonora @Diakoni @Kris @Fratres
- Saako siirtää yleiselle puolelle?
- Kyllä
- Ei
0
äänestäjää
Taide on arjen harmauden yläpuolelle vievä ilmiö, parhaimmillaan. Taide voi pysäyttää tai viihdyttää, se voi valaista elämän kauneutta, mutta näyttää myös rumuutta.
Kristinuskon ja taiteen yhteinen matka on pitkä. Teatteri ja elokuva käsittelevät usein samoja teemoja kuin Raamattu, kirkko jne. Kuvataidetta ja musiikkia tietenkään unohtamatta.
Hiljattain katsoin Yle Areenasta Lancaster-elokuvia pari kappaletta. Huijarisaarnaaja oli hämmästyttävä. Viihdettä odottava sai yllättäen täyslaidallisen moraalista ja silkkaa kristillistä pohdintaa. Ihan ajankohtaista ja toisaalta amerikkalaisen kristillisyyden historiaa valottavaa tavaraa.
Teatteria olen jonkun verran väistellyt kun sitä huonoa taidetta on kohdattu… Mutta aivan erinomaisia kokemuksia muutama sieltäkin.
Kotona voi sulkea kanavat kaikista laitteista kun tympii. Jos ostaa lipun leffaan tai teatteriin, on kynnys salista ulos aika korkea, kesken näytöksen.
Taidenäyttelyt ja myös museot (se näytteillepano on taidetta) ovat tärkeitä perinteitä. Tarttis useammin…
Mutta juu, uskallan sanoa mielipiteeni. Tässä tulee: En ymmärtänyt Valamossa miksi hienon vanhan taiteen sekaan oli otettu suomalainen itseään toistava ja minusta aika teennäinen näyttely. Ideana on valo maisemissa, sekoitus romanttista ja uudempaa maalaustaidetta. Mieluummin näkisin aivan umpimodernia tai ainakin abstraktia kamaa ikonien ja vanhan kuvataiteen dialogissa. Tai mieluiten ei mitään sekoitusta… erikseen on paras.
1 tykkäys
Äskeisestä unohtui kirjallisuus, proosa ja runous.
Jos ihan pakko olisi valita, nimeäisin lempitaiteekseni nämä kolme:
-Vanhan musiikin konsertti, mieluiten varhaisbarokkia tai renessanssia
-Romaani, jossa on omaleimaisuutta ja syvyyttä
-Näytelmä teatterin lavalla. Jos on taitoa ja sanomaa.
Jos tarkoitus on äänestää, sopiiko kyseinen otsikko yleiselle puolelle, niin periaatteessa sopii. Kovin henkilökohtaisia asioita siellä ei kuitenkaan halua käsitellä, jos jollakulla on sellainen suhde asiaan. Tässä ketjussa käsitellyt aiheet voi hyvin siirtää sinne minun puolestani.
1 tykkäys
Tätäkin olen tehnyt aiemmin useastikin. Kävin elukuvakerho Clickin näytöksissä 90-luvulla Helsingin Orion- teatterissa, samassa jossa Suomen elokuva-arkisto toimi silloin, useamman syys- ja kevätkauden, 10-12 filmiä kaudessa. Filmit painottuivat taiteellisemmalle puolelle, mikä tiettyyn rajaan asti oli toivottavaakin. Hollywoodin tusinahömppää tai vaihtoehtoisesti kotimaisia elokuvia en jaksa katsoa.
Muutama tekotaiteellinen filmi sai kuitenkin minut lähtemään penkistä, mm. Peter Greenawayn filmit tai joku homojuttu. Osasta tuli sen verran pahoinvoivaksi, että oli pakko lähteä. Osa taas tuntui vain turhalta ajan tappamiselta ja päätin poistua. Suosin mieluiten modernia 60-70- lukujen modernia eurooppalaista, siis ranskalaista, italialaista, sveitsiläistä tyyliä. Ehkä joku saksalainenkin menee. Entisestä Itä-Euroopasta on tullut myös monta hyvää ohjaajaa ja filmiä.
2 tykkäystä
Kun kerran Mozart on saavuttanut täällä niin suurta suosiota, tämä varmasti ilahduttaa monia.
1 tykkäys