Ei ole. Kysymystä ei ole mikään pakko esittää tuossa muodossa. Asiaa kun voi lähestyä ainakin kolmella eri tavalla. Yksi on se, että määritelmällinen ero tulee tekstikokoelman statuksesta tai tittelistä. Eli asia on totta koska se on Raamatussa. Yksi on se, että teksti itsessään on jollain tavalla maagisesti totta. Silloin yksittäiset Raamatun kirjat, tai jopa yksittäiset luvut niissä, voivat olla jonkin mystisen, älyllisen kriteerin mukaan tosia. Kolmas ja viimeinen, johon itse uskon, on se, että teksti on totta siksi, että se korreloi jonkin asian kanssa. Eli että se on hengellisesti hyödyllinen eli hyvällä syyllä kirjoitettu.
Viimeisessä tavassa ei ole merkitystä sillä, että kuka päättää, koska päättäjällä ei varsinaisesti ole valtaa, siis merkityksessä mielivaltaa tekemäänsä päätökseen. Vaan hänellä on tehtävä ja vastuu kyetä olemaan perillä siitä, että mikä tekstien intentio, sisältö ja merkitys on.
Leikitään vaikka, että Raamatun sijaan ollaan kanonisoimassa keittokirjaa. Meillä on sata eri ohjetta erilaisiin ruokiin ja leivonnaisiin. Nyt voidaan päätellä, että a) ohje on hyvä siksi, että se on keittokirjassa. Tai b) ohje on hyvä siksi, että se täyttää jotkin ekstrapoloimalla kehitellyt muodolliset kriteerit. Vaikka niin, että suolan ja pippurin määrä pitää olla tiettyjen alkulukujen suhteessa. Tai sitten pippuria ei saa esiintyä ohjeessa ollenkaan. Tai sitten c) ohje on hyvä siksi, että kun sitä noudattaa, on tuloksena terveellistä ja maistuvaa ruokaa.
Protestanttisen ja modernin ajattelun keskeinen ongelma on, että siltä puuttuu mahdollisuus käyttää viimeisen tapaista kriteeriä. Eli Raamattu tai jokin sen osa ei voi olla hyvä tai oikea sen perusteella, että siitä on hyötyä kokonaisen ihmisen ymmärrykselle elävässä elämässä. Jolloin on pakko sulkea elämä pois ja yrittää löytää jotain muodollisia kriteereitä itse tekstistä. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka tällainen maaginen tai muodollinen kriteeri löytyisi, niin itse teksti pysyy suljettuna senkin jälkeen.
Olen ymmärtänyt asian Raamatusta niin, että Jumala antoi meille kristityille klassisen kristinuskon pyhän Kirjan Raamatun.
“Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.”
(2.Tim. 3: 16-17)
Tämä on aihe jossa ääripäihin jumittuminen ei mielestäni anna aiheelle oikeutta.
Siinä on se kompastuskivi, että jos näin lähdetään ajattelemaan tullaan siihen ongelmaan että Raamattu Jumalan Sanan eli Ikuisen Logoksen “ikonina” ei voi olla kirkon synnyttämä. Kirkko on omalla tavallaan Logoksen “ikoni”. Raamattu on monien mielestä kirkkoa enemmän Logoksen “ikoni” (Johanneksen evankeliumi 1), sillä kirjoitettu Jumalan sana ei luomakunnassa rajoitu kirkon aikaan.
@Diakoni toi Kirkkokunnan valitsemis -ketjussa esille tuon että varhaisimmilla kristityillä oli Raamattu josta puuttui varhaisen kirkon muistiin kirjoittamat kirjat. Silti itse sanoisin että heillä oli Jumalan sana. Tai Sana. Logos.
Heillä oli lupaus, sitä lupausta ja valintaa he lähtivät ilmoituksen täyteydessä elämään ja mitä siitä seurasi, luemme Uudesta testamentista. Kirkko vahvisti aikanaan sen, millä kirjoilla oli painoarvoa täydennettäessä vanhatestamentillista Jumalan sanaa, mutta mielestäni kirkko ei antanut ihmiskunnalle Raamattua.
Tämä pohdinta palaa osittain siihen kysymykseen mitä tarkoittaa että joku teksti on Pyhän Hengen inspiroimaa Jumalan sanaa. Jos joku teksti on tätä, se on sitä kirkosta riippumatta, koska Vanha testamentti on kirjoitettu ennen kirkon aikaa ja kirkko silti pystyy tunnustamaan sen Pyhän Hengen inspiroimaksi.
Toisaalta, jos lähdetään miettimään, että kirkko on Kristuksen ruumis, Pää ja Ruumis, Kristus ja kirkko, silloin Raamatun jumalansanaisuus sisältyy jollain tavalla kirkkoon. Eli kirkon olemus on ollut olemassa jo ennen Kristuksen syntymää kirjoitetussa vanhatestamentillisessa Jumalan sanassa. Jos tästä mennään lopputulokseen että se olikin Raamattu joka synnytti kirkon, Logos joka synnytti kirkon, ollaan loogisessa solmussa, mutta joskus huono logiikka antaa tuoreutta ajatteluun.
(Muokkasin viestiä lisäten siihen ajatuksen virtaa useampaan otteeseen.)
Kirkkoa ei pidä rajoittaa Uuden liiton jumalankansaksi, vaan se pitää nähdä Jumalan kansaksi Aadamista saakka. Pelatuksen sana sille annettiin ulkoapäin: “Minulle tuli tämä Herran sana“ ( Jer:4), sanoi profeetta. Ilmoituksen suunta on Jumalasta ihmisiin, ja kansa ottaa sanan vastaan tai ei, hyvin usein ei. Se, että kirkko halutaan esittää Raamatun antajaksi, on kummaa puhetta. Parempi puhua vastaan ottamisesta ja annetun oikeaksi todistamisesta.
@Repe, käytät käsitettä Uuden liiton jumalankansa. Se on ollut siis olemassa Aadamista asti ja ilmeisesti on olemassa myös ajasta ikuisuuteen uusissa taivaissa ja uudessa maassa. Sitten on Vanhan liiton jumalankansa. Miten se suhteutuu tähän?
Ja miten sekä @Kris in että @Repe n kuvaus kirkosta ja jumalankansasta suhteutuu Paavalin metaforaan pakanoiden pelastumisesta heidän oksastamisenaan jaloon puuhun?
Tämä on omastakin mielestäni olennaista. Jumalan kansa ei tuota Jumalan sanaa vaan ottaa sitä vastaan. Sanoisitko, @Repe, että kun Jumala puhui Vanhan testamentin jumalankansalle, hän puhui kirkolle? Eli siis että kirkko käsittää sekä Vanhan testamentin jumalankansan että Uuden testamentin jumalankansan?
Kysymykseni siis kuuluu onko ok puhua kirkosta joka koostuu Vanhan liiton jumalan kansasta ja Uuden liiton jumalankansasta? Jotkut nimittäin rinnastavat kirkon ja Uuden liiton jumalankansan.
Eli kyselen miksi kannattaa nimittää sitä jumalankansa-entiteettiä joka on ollut olemassa luomisen alkamisesta asti ja on olemassa aikojen loppuun ja ikuisuudessa?
Itse olen tähän asti kallistunut siihen että on selkeintä käyttää sanaa kirkko Uuden testamentin aikaisena kehityksenä ja että läpi ajan olemassa ollut “jalo öljypuu” on jonkin muun niminen. Jos on hyviä perusteluja sille miksi kirkko olisi hyvä nimi tälle “jalolle öljypuulle”, niin olkoon sitten kirkko.
Puhuuko Jeesus tästä “jalosta öljypuusta” vai jostain muusta, kun hän puhuu itsestään viiniköynnöksen runkona?
Itselläni puhe riippuu kontekstista. Minustakin kirkko on ensisijaisesti sanana Uuden liiton seurakunta/kirkko, jonka aluksi yleisesti sanotaan helluntai, mutta joskus kiista tai keskustelu voi mennä siihen, että on hyvä muistuttaa siitä, että kaikki valitut maailman alusta loppuun ovat yksi, pyhä joukko, jota voi nimittää kirkoksi. En jaksa ryhtyä tarkastamaan ekklesia-sanan käyttöä LXX:ssä ja vastaava Vulgatassa VT:n osalta.
