Ei ole. Kysymystä ei ole mikään pakko esittää tuossa muodossa. Asiaa kun voi lähestyä ainakin kolmella eri tavalla. Yksi on se, että määritelmällinen ero tulee tekstikokoelman statuksesta tai tittelistä. Eli asia on totta koska se on Raamatussa. Yksi on se, että teksti itsessään on jollain tavalla maagisesti totta. Silloin yksittäiset Raamatun kirjat, tai jopa yksittäiset luvut niissä, voivat olla jonkin mystisen, älyllisen kriteerin mukaan tosia. Kolmas ja viimeinen, johon itse uskon, on se, että teksti on totta siksi, että se korreloi jonkin asian kanssa. Eli että se on hengellisesti hyödyllinen eli hyvällä syyllä kirjoitettu.
Viimeisessä tavassa ei ole merkitystä sillä, että kuka päättää, koska päättäjällä ei varsinaisesti ole valtaa, siis merkityksessä mielivaltaa tekemäänsä päätökseen. Vaan hänellä on tehtävä ja vastuu kyetä olemaan perillä siitä, että mikä tekstien intentio, sisältö ja merkitys on.
Leikitään vaikka, että Raamatun sijaan ollaan kanonisoimassa keittokirjaa. Meillä on sata eri ohjetta erilaisiin ruokiin ja leivonnaisiin. Nyt voidaan päätellä, että a) ohje on hyvä siksi, että se on keittokirjassa. Tai b) ohje on hyvä siksi, että se täyttää jotkin ekstrapoloimalla kehitellyt muodolliset kriteerit. Vaikka niin, että suolan ja pippurin määrä pitää olla tiettyjen alkulukujen suhteessa. Tai sitten pippuria ei saa esiintyä ohjeessa ollenkaan. Tai sitten c) ohje on hyvä siksi, että kun sitä noudattaa, on tuloksena terveellistä ja maistuvaa ruokaa.
Protestanttisen ja modernin ajattelun keskeinen ongelma on, että siltä puuttuu mahdollisuus käyttää viimeisen tapaista kriteeriä. Eli Raamattu tai jokin sen osa ei voi olla hyvä tai oikea sen perusteella, että siitä on hyötyä kokonaisen ihmisen ymmärrykselle elävässä elämässä. Jolloin on pakko sulkea elämä pois ja yrittää löytää jotain muodollisia kriteereitä itse tekstistä. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka tällainen maaginen tai muodollinen kriteeri löytyisi, niin itse teksti pysyy suljettuna senkin jälkeen.
