Tulkitsin, että mielestäsi seks. synnit ovat vakavimmasta päästä juuri sen takia, että ne painavat omatuntoa ja niitä sen takia tunnustetaan ripissä usein.
Minä taas ajattelen, että juuri sen takia ne eivät ole erityisen vaarallisia, koska jokainen tunnistaa ne yleensä helposti synniksi - ja sen takia ne useimmin tunnustetaankin ripissä. Sen sijaan vaarallisia syntejä ovat ne, joita ei koskaan tunnisteta eikä tunnusteta ja jotka kuitenkin tuhoavat ihmisen ja erottavat hänet Kristuksen kaltaisuudesta. Tämän takia esim. kyynis-sarkastisuus ja masennus ovat niin vaarallisia. Kyynikot pitävät itseään realisteina ja kaikkia muita haihattelijoina. Sarkasmia suoltavat pitävät myrkyllistä asennettaan viattomana huumorina. Masennusta ei nähdä ilon hyveen puutteena tai Kristuksen soturina toimimista lamauttavana asiana, vaan siihen suhtaudutaan medikaalisesti näkemättä sen sielullisesti heikentävää vaikutusta. Nämä ne ihmisen rukouksen lopettavat - ei se, että katuu tekemäänsä syrjähyppyä ja anoo anomasta päästyäänkin Jumalaa armahtamaan hänet. Ei ihmisen omatuntoa se haavoita, että tuntee jatkuvaa syyllisyyttä tekemänsä synnin jälkeen. Se on nimenomaan osoitus omatunnon toimimisesta. Sen sijaan huolissaan pitää olla niistä, joiden omatunto ei heitä koskaan paina. Moni pitää omaa rakkaudettomuuttaan luonteenpiirteenä tai olemukseen kuuluvana temperamenttina, josta ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä tai tarvetta parannuksentekoon.
Mutta hyvä, jos et olekaan eri mieltä kanssani tässä asiassa.
Toisaalta monet seksuaaliset synnit mielletään helposti osaksi omaa elämäntapaa ja syvintä identiteettiä eikä ollenkaan haluta nähdä, että niissä olisi mitään väärää. Päinvastoin lakataan ripittäytymästä kokonaan, jos pappi kehtaa viitata siihen suuntaan…
Minä ainakin lakkaisin ripittäytymästä ko. papille, jos hän yrittäisi jollain tavalla painostaa minua tunnustamaan jotain. Papin tehtävänä ripissä on olla korvakäytävänä, ei niinkään suuna. Vaikka pappi tietäisi, että ripittäytyjä on tehnyt jotain muutakin syntiä kuin mitä hän on tunnustanut, ei ole hänen tehtävänsä kaivella tai painostaa tunnustamaan lisää. Ihminen tunnustaa sen verran kuin mihin hänen sen hetkinen hengellinen näkökykynsä ja omatuntonsa tila mahdollistaa. Ei ole papin tehtävä “varmistaa”, että kaikki tulee tunnustetuksi. Jos yrittää sillä tavalla väkisin nopeuttaa hengellistä edistymistä, niin eihän siitä mitään hyvää seuraa. Pappi jättäköön vihjailunsa sanomatta ja keskittyköön ottamaan vastaan sen, mitä annetaan. Juuri tämän takia kyse on aidosta kasvusta eikä ylhäältä päin tulevasta painostuksesta ja siihen alistumisesta.
Mutta ilman muuta on niin, että monet homoseksuaalisiin kiusauksiin taipuvaiset - tai muut seksuaalivähemmistöihin itsensä sisään laskevat henkilöt - näkevät koko identiteettinsä ja olemuksensa pelkästään omien syntisten taipumustensa kautta. Kun lokeroi itsensä “homomuottiin” tmv., niin sen jälkeen on vaikea oppia näkemään taipumuksiaan enää mistään muusta näkökulmasta. Kr. uskon näkövinkkelistä kysehän ei ole mistään erikoisesta asiasta, vaan kyseessä on yksi ongelmia aiheuttava asia monien muiden joukossa.
En oikeastaan tarkoittanut tuollaista painostamista. Meillä päin vain on tapana aloittaa ripittäytyminen lyhyellä elämäntilanteen kuvauksella, ellei pappi tunne ripittäytyjää ennestään. Tarkoitan sellaista lyhyttä “olen XX-vuotias mies/nainen, elän yksin/olen kihloissa/naimisissa ja minulla on X lasta, opiskelen/olen töissä/työttömänä.” Tästä pappi voi joskus kysyä jotain tarkentavaa.
Tunnen kristittyjä, joiden mukaan on syntiä eräässä asiassa toimia mallin A mukaan, mutta ei ole syntiä toimia mallin B mukaan. Vastaavasti tunnen kristittyjä, joiden mukaan on syntiä toimia mallin B mukaan, mutta ei mallin A mukaan.
Kummatin uskovat vakaasti asian olevan kuten sanovat, ja he pystyvät sen perustelemaan Raamatulla,
Tekevätkö he siis syntiä, kun kumpikin toimivat omantuntosa ja käsittämiensä Raamatun ohjeiden mukaisesti?
Entä voiko tuo synti olla jommallakummalla heistä kadottava synti?
Kristittyjä (ja sellaisiksi itseään nimittäviä) on niin monta eri lajia, että elitpä tai uskoitpa miten hyvänsä, niin löytyy vaikka kuinka paljon sellaisia, joiden mielestä et voi pelastua. Kristinusko on maailman ahkerimmin väärennetty ja väärin tulkittu katsomus.
Mitä heidän kirkkokuntansa opettaa? Ei se ole mikään ratkaiseva juttu, että keksiikö ihminen itse kannalleen “raamatulliset perustelut”. Ihmiset ovat aika hyviä keksimään. Pitää seurata kirkon traditiota, opetusta ja päätöksiä, jos haluaa nähdä, että mikä on kristillistä ja mikä ei. Ja sen jälkeenkin jää vielä asioita, joissa on vapaus tehdä mielinmäärin. Luonnollisesti kaikki ei kuitenkaan ole hyväksi kaikille yksilöille vaikka ei olisikaan erikseen kiellettyä.
Jos ihminen tekee omatuntoaan ja kirkon opetusta vastaan, hän tekee ilman muuta syntiä. Se, miten itse on Raamatun ymmärtänyt, ei ole asiassa olennaista. Ihminenhän näet voi ymmärtää asiat tyystin väärinkin. Ei kristinusko ole sitä, että yksin luetaan Raamattua ja sieltä etsitään valmiit vastaukset sielua ravistaviin moraalisiin ja hengellisiin kysymyksiin. Tästä olen monesti puhunut: Raamattu ei ole kristityn moraalinen lakikirja, josta selattaisiin valmiit vastaukset niin kuin puhelinluettelosta tarvittava numero. Sellainen on Raamatun väärinkäyttöä ja ymmärtämättömyyttä sen luonteesta.
Kyllä, Raamatussa on esimerkkejä siitä, miten menneiden aikojen ihmiset ovat tietyissä tilanteissa toimineet, miten Jumala on toiminut jne. Mutta eivät monetkaan niistä ainutkertaisista tapahtumista ole sellaisia, että niitä voisi sellaisenaan omassa elämässään noudattaa. Kristittynä vaeltaminen ei ole noin mekaanista. Olennaisempaa on osallisuus Kristuksen kirkkoruumiin elämästä, sen elämäntapaan mukaan pääsemisestä.
Hengellisessä mielessä on aukottoman perusteltua liittyä kirkkoon, jolle antaa tulkinnan ja opinmuodostuksen vallan. Näin luulisi jäävän paljon pois epähedelmällistä Raamatun jakeista kinastelua ja yksityisoppien sapelinkalistelua.
Oma ongelmani tässä suhteessa on, että en voi täysin uskoa minkään kirkon erehtymättömyyteen. Pidän myös kirkkoja alttiina inhimilliselle kädenjäljelle ja ryhmädynamiikalle.
Tästä syystä minä muodostan oppini kombinaationa kirkkoni opetuksista, apostolisesta sitomisen vallasta (kirkolla ON valtaa) sekä painotuksista, jotka muodostan katsomalla kaikkea Kristuksen opetusten läpi. Mikä kestää Kristusta vasten tarkasteltuna, se on varmuudella hyvää ja pysyvää ja kalliolle rakennettu.
Jos annan konkreettisen esimerkin, kysymyksen pointti siirtyy tuosta kirkkokuntien ja uskovien erilaisesta suhtautumisesta siihen asiaan itseensä. Silloin vastaajat vain asettuvat jommalle kummalle puolelle tuossa asiassa ja se pontti, että kumpikin on vakaumuksellisesti mielestään Jumalan tahtoa toteuttamassa jää syrjään.
No mutta kun minä en todisteitta usko, että tällaista esimerkkiä löytyy. Uskon että revit jutun päästäsi. Kaikella kunnioituksella sanon. Itse lupaan olla kääntämättä keskustelua esimerkkisi kiista-asiaan.
Olen aivan samaa mieltä, että haureutta on paettava ja että Jumala pitää kirkastaa ruumiissaan. Juuri sen takia ruumiillinenkin harjoitus on rukouselämässä tärkeää, paastoa ja askeesia myöten. Minä myös nimenomaan sanoin, että avioliitossa tehtävät synnit kohdistuvat paitsi tekijään itseensä, niin myös aina hänen puolisoonsa.
Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että seksuaalisuuteen liittyvät synnit tiedostetaan yleensä helpommin kuin muut synnit. Toki ihmisiä seks. syntienkin takia erkanee kirkosta, mutta kyllä ne aviorikokset on paljon helpompia tiedostaa kuin esim. oma ahneutensa tai kovasydämisyytensä.
No katsotaan miten käy… Pahoin vaan pelkään, että kohta aletaan esittää, että tämähän on selvä juttu, joka muuta väittää kuin ME on väärässä.
Yksi esimerkki on homoseksuaalien kohtelu.
Toinen vauvakaste/uskonkaste.
Näille molemmille ainakin löytyy puolesta ja vastaan mielestään oikeassa olioita. Jumalan tahdon noudattajia kaikki tyynni. Ainakin omasta ja kirkkonsa/lahkonsa mielestään.
Minusta juuri se seikka, että ne tiedostetaan rajummin tekee niistä erityisen vaarallisia. Sellaisia ne ovat juuri sen tähden, että ne repivät ihmisen pois uskosta, siis pois Kristus-yhteydestä helpommin kuin mitkään muut synnit. Olen tämän ihan konkretian tasolla saanut omin silmin joidenkin ihmisten kohdalla nähdä, kun ovat jättäneet oman seurakunnan kokokouksensa tämän tähden.
[quote]For fear that the Corinthians may not yet have understood him or might deliberately misconstrue his words, St. Paul amplifies still more: Or do you not know that he who joins himself to the harlot is one body with her? For, says God, the two will be one flesh, Gen. 2, 24. This blessing of God was intended to sanctify the legitimate intercourse of marriage. But he that breaks the ordinance of God and seeks the gratification of mere lust outside of the marriage-bond, becomes one body with one that is not his wife. But the word of the Lord stands: Carnal intercourse means unity of the bodies. Sexual union constitutes a permanent bond between the guilty parties, for the word of the Lord holds of every such union, whether lawful or unlawful, honorably true or shamefully. No presentation could portray the sin of fornication more exactly in its hideous repulsiveness than that which is here used by the apostle.
Paul E. Kretzmann, Popular Commentary of the Bible, New Testament, Volume II, s. 116.[/quote]
En kerta kaikkiaan osaa kuvitella mikä muu synti repisi ihmisen pois uskosta tehokkaammin kuin haureus.
Tähän sopisi soveltaen ehkä vanha kunnon musta perkele-valkoinen perkele-jaottelu. Hareus on kuin musta perkele: se on ilmeinen synti, joka on kyllä vaarallinen, mutta siksi helpompi karttaa. Valkoinen perkele on taas ylpeys ja muut mielen synnit: ne ovat niin hienovaraisia, että uskova voi olla hyvin sokea sille, miten ne jylläävät sydämessä.
En vähättelisi kumpiakaan syntejä. Daavidista huomaamme, miten “mustat synnit” voivat tappaa saman tien uskon. Tavalliselle kristitylle, joka kammoaa kuolemansyntejä, “valkoiset synnit” voivat olla paljon vaarallisempia toki unohtamatta sitä, että liha on heikko ja karkeat synnitkin voivat viedä mukanaan.
Kristinusko on maailman ahkerimmin väärennetty ja väärin tulkittu katsomus.
