Kuolemattomuuden leipä

Huomenta vain, veljeni Kristuksessa. Ehkä toteamuksesi johtuukin tiedon puutteesta eikä ilkeämielisyydestä yön pimeinä tunteina. Ei LHPK:n oppi Ehtoollisesta muutu yhtäkkiä samaksi kuin Rooman kirkossa, vaikka konsekroituja ehtoollisaineita pidetäänkin kuolemattomuuden lääkkeenä, ja vahvistuksena ruumiin ylösnousemukselle. Yhtä lailla voisit väittää, että Johann Gerhard oli salaa “paavilainen”, tai että Werner Elert ja LC-MS ovat kallellaan Rooman ehtoollisoppiin. On nimittäin muita seikkoja, joissa luterilainen ehtoollisoppi eroaa katolilaisesta - kuten @nevalainen tuossa edellä kertoikin. Lisättäköön vielä erilaisesta virkakäsityksestä johtuvat eroavaisuudet. Toisaalta, jos pitäisi valita kahdesta (spiritualistinen tai Rooman ehtoollisoppi) niin kyllä luterilainen käsitys Ehtoollisesta on hyvin paljon lähempänä Roomaa kuin Geneveä.

1 tykkäys

Tunnustuskirjamme puhuvat kahdenlaisesta Kristuksen lihan syömisestä, hengellisestä ja ruumiillisesta - ja määrittelee molemmat. Siis myös hengellinen syönti on määritelty, ja siten tuo ilmaisu tarkoittaa “yhtään mitään”. Se on sitten toinen asia, uskooko tuon määritelmän vai ei, tai onko samaa mieltä vai ei.

En kyllä ymmärrä tätä vääntöä, puhuuko Joh 6 ehtoollisesta vai uskosta vai molemmista. Niin tai näin, kukaan ei ole väittänyt että kaikki ehtoollisen nauttivat pelastuisivat, tai että kukaan ei voisi pelastua ilman ehtoollista. Ei katolilaiset, ei säätiöläiset, eikä kukaan muukaan. Kuolemattomuuden lääke ja vastaavia kielikuvia on kuultu Sleynkin toiminnassa useasti, eikä sillä missään tapauksessa tarkoiteta sitä, että ehtoollinen pelastaisi ilman uskoa. Näen tässä koko polemiikissa lähinnä hätiköityjä johtopäätöksiä ja äärettömän epäsuopeaa tulkintaa.

5 tykkäystä

No turhapa tätä on enempää jatkaa, minä pitäydyn Lutherin opetukseen asiasta, josta te sanoitte poikkeavanne. Eikä meidän ruumiimme nouse ylös, vaan se tulee maaksi. Me nosemme ylös Kristuksen kirkastetussa ruumiissa, sillä olemmehan hänessä, nyt tosin vielä uskossa, mutta sitten näkemisessä. Tässä nimenomaisessa mielessä ehtoollinen ei ole kuolemattomuuden lääke tälle maahan pantavalle ruumiille, jonka on kuoltava. Ks. 1. Kor. 15 luku!

Oman käsitykseni mukaan poikkeamme varhaisen Lutherin painotuksesta, emme mielestämme poikkea Lutherin myöhemmistä opetuksista. Mutta niinpä poikkeaa Tunnustuskirjatkin varhaisesta Lutherista.

Tätä mainitsemaanne myöhempää opetustahan te ette pysty näyttämään toteen. Annapa viite tekstiin, jossa Luther sanoo selväsanaisesti, että Johanneksen kuudennessa luvussa Jeesus puhuu ehtoollisesta?

Tähän voisi kuitenkin sanoa että Luther itse oli sitä mieltä, että: “Tämä virhe ei ole kovinkaan tärkeä, jos vain Kristuksen ruumista ja verta, yhdessä sanan kanssa, ei viedä pois”. (LW 36:287)

Ehkä tässä olisi löydettävissä ekumeeninen näkemys.

D

Oma kantani on toki se, että tuota Paavalin (1. Kor. 10) lainausta ei voi käyttää argumenttina transsubstantiaatiota vastaan siinä mielessä, että kiistetään ikään kuin varmana transsubstantiaation oikeellisuus. Tämä johtuu siitä, että Pyhän Paavalin voi katsoa leivällä viittaavaan leipään samalla tavoin kuin Jeesus viittaa leipään Joh. 6.:ssa. Käsittääkseni Raamatun perusteella ei voida antaa analyyttista selitystä siitä, mitä tarkalleen ottaen eukaristian aineelle tapahtuu. (Tarkalleen ottaenhan Schmalkaldenin opinkohdissakin sanotaan, että sen nähdään edustavan kantaa, joka on Parhaiten Raamatun mukaista.) Halusin vain tuoda esiin Lähetyshiippakunnalle ohjeellisten tunnustuskirjojen kannan, joka siis ei ole sama kuin roomalais-katolisilla, kuten käyttäjä @9x väitti.

1 tykkäys

Juu, kunhan sanoin tuon sillä ekumeenisella ansatsilla, että ei lut ja kat näkemys poikkea pohjimmiltaan hirveästi toisistaan. Olen saanut joskus lut ehtoollisellakin pelkän leivän ja kun ämpyilin, niin minulle sanottiin, että on se veri siinä leivässäkin… en alkanut ehtoollispöydässä kiistelemään.

D

Näyttää kuitenkin tuo ekumenia olevan hiukan hauraalla pohjalla tämän tekstin perusteella? :thinking:

The third error is that in the sacrament no bread remains but only the form of bread. Of course, this error is not very important if only the body and blood of Christ, together with the Word, are not taken away-though the papists have earnestly contended and still contend for this their new doctrine. They label as heretic any­one who does not agree with them that it is a necessary truth, that no bread remains there-that monastic fantasy buttressed by Thomas Aquinas and confirmed by the popes. But while they insist so strongly upon this, and that out of pure arbitrariness and without any foundation in Scripture, we shall defy them and hold, to the contrary that real bread and wine are truly present along with the body and blood of Christ. We are glad to be labeled heretic such imaginary Christians and naked sophists. For the gospel calls the sacrament bread. It says that the bread is the body of Christ. We shall stand by that. We are sufficiently certain, contrary to the dreams of the sophists, that what the gospel calls bread is bread. If it deceives us, we shall take our chances.

Martin Luther, LW 36, p. 287-288.

Noo, se onkin vastapuolelta… Me olemme hyvin ekumeenisia!

D

1 tykkäys