Miten perustelet teologisesti sen , että pidät ehtoollista “kuolemattomuuden lääkkeenä?”
“Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”
Pyhä Ignatius Antiokialainen kehotti kristittyjä “olemaan kuuliaisia piispalle ja papistolle jakamattomin sydämin ja murtamaan yhtä ainoaa leipää, joka on kuolemattomuuden lääke.”
7 tykkäystä
Entäs sellainen ihminen, joka syö sitä epäuskossa? Puhuuko Jeesus siis roskaa ja sanoo jokaisen ihmisen elävän ikuisesti hänen yhteydessään joka syö tätä leipää, vai onko Joh. 6. luku tulkittava jotenkin toisin?
Jos syö kuolemattomuuden lääkettä uskomatta siihen, syö ja juo omaksi turmiokseen. Mutta tämähän ei vaikuta sakramentin olemukseen, vaan sen nauttijan tilaan.
4 tykkäystä
On kiistattoman selvää etttei Jeesus puhu Joh. 6. luvussa ehtoollisesta, vaan uskossa tapahtuvassa hänen lihansa syömisestä. Taustana tuossa kuudennessa luvussa on erämaassa ollut manna, jonka syöjät kuolivat kuitenkin kaikki. Kontrastina tälle Jeesus toteaa, että hänen lihansa suhteen ei ole samoin, vaan hänen lihansa syöminen antaa ikuisen elämän syöjälleen, sen lihan syöminen, jonka hän antaa maailman elämän puolesta. Ehtoollisessa tapahtuva hänen ruumiinsa syöminenhän ei anna ikuista elämää kaikille, vaan tuottaa tuomion niille, jotka syövät sen epäuskossa (manducatio impiorum). Kristuksen ruumishan on kyllä läsnä ehtoollisessa ja sen syövät myös ne, jotka syövät sen tuomiokseen, eivät ikuiseksi elämäkseen.
Joh 6:49-51: “Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat. Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.”"
Haluan kuitenkin kuulla @PekkaV n teologisen selonteon asiasta, sillä tuo teidän teologinen positionne on minulle jo ennestään tuttu.
Seurakuntamme opettavat, että Kristuksen veri ja ruumis on kuolemattomuuden lääke, ja että tämä opetus perustuu myös mainitsemaasi Joh.6 lukuun ja jonka tukena on vanhan kirkon traditio, ehkä tärkeimpänä tuo Ignatius Antiokialaisen opetus. Emme ehkä ole siis tässä asiassa täsmälleen oppi-isä Lutherin linjoilla. Oikeaa luterilaista oppia se kuitenkin on, ks Gerhardin opetus alla.
Siteeraan edesmennyttä pastori Anssi Simojokea:
[E]mme juo vain viiniä vaan Jeesuksen Kristuksen tosi verta seurakunnan keskellä kohotetusta pelastuksen maljasta (Ps. 16:5; 23:5; 116:13). Herramme ei ole surmannut ketään, ei sairastuttanut yhtäkään ihmistä, päinvastoin. Hänen ruumiinsa ja verensä sakramentti, ’kuolemattomuuden lääke’, parantaa ja suojaa kaikkia turmion voimia vastaan. Ne, jotka eivät tätä usko, oppikoot Paavalilta: “…sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois”(1 Kor. 11:29-30). Näiden sanojen valossa meidän on laitettava syrjään kaikki rationalistiset jossittelut, joita tietämättömyydestä ja epäuskosta vatvotaan vastoin Herramme Jeesuksen Kristuksen tosi ruumiin ja veren kuolemattomuuden lääkettä, jonka apostolinen virka ojentaa meille alttarilta pateenista ja kalkista.
Toinen tätä tukeva sitaatti Juhana Pohjolalta:
Jos siis jumalanpalvelus muuttuu kauniiksi kirkkoromanttiseksi äänettömäksi kuvaksi, jolle jokainen saa antaa oman henkilökohtaisen sisällön ja merkityksen, kadotamme jumalanpalveluksen todellisen subjektin; Jumalan. Herra itse on siellä palvelemassa meitä emmekä me palvelemassa oman jumalakuvamme rakentamisprojektia. Me emme ole siellä terapoimassa itseämme, vaan hänellä on sekä diagnoosi meistä ja kuolemattomuuden lääke meille.
Spoilerin takana Johann Gerhard opettaa kuolemattomuuden lääkkeestä. Meditationes sacrae. Pyhät tutkistelut. A.D. 1606:
**19. Herran Ehtoollisen salaisuus**
Mirari, non rimari sapientia vera est.
Oikea viisaus jää ihmettelemään, ei pyri nuuskimaan.
Herran pyhä Ehtoollinen asettaa eteemme vapisuttavan ja kaikin tavoin palvottavan salaisuuden. Siinä on Jumalan armon aarteet ja aarrekammio. Tiedämme, että Jumala istutti elämän puun, jonka hedelmän oli määrä varjella esivanhempamme ja heidän jälkeläisensä onnellisessa, luomisen yhteydessä saadussa kuolemattomuuden tilassa. Paratiisissa oli myös hyvän- ja pahantiedon puu (1. Moos. 2:9). Mutta se, minkä Jumala oli antanut heille autuudeksi ja elämäksi sekä kuuliaisuuden harjoitukseksi, koitui heille kuoleman ja tuomion aiheeksi, kun nuo onnettomat noudattivat Saatanan houkutusta ja omaa mieli tekoaan.
Tässä on sen sijaan meille tarjolla todellinen elämän puu, tuo pystytetty ihana puu, jonka lehdet ovat parantavaiset ja hedelmät ravitsevaiset (Hes. 47:12). Sen suloisuus poistaa kaiken onnettomuuden katkeruuden, vieläpä kuolemankin. Israelilaiset saivat mannaa taivaalliseksi ravinnokseen; tässä meillä on tuo tosi manna, joka tulee alas
85—
taivaasta antaakseen maailmalle elämän. Tässä on taivaallinen leipä ja enkelten ruoka, eikä sen, joka sitä syö, tule ikinä nälkä (Joh. 6:35, 51).Israelilaisilla oli liiton arkku ja armoistuin, mistä he kuulivat Herran puhuvan suusta suuhun (2. Moos. 25:21). Tässä on todellinen liiton arkku, Kristuksen kaikkeinpyhin ruumis, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä (Kol. 2:3). Tässä on tosi armoistuin Kristuksen veressä (Room. 3:25), jonka ansiosta me olemme rakastetut siinä rakastetussa (Ef. 1:6). Tässä on todella taivaan portti ja enkelten tikapuut (1. Moos. 28:12); tokkopa taivas on suurempi kuin se, joka on taivaassa? Tokkopa taivas on Jumalaan kiinteämmin liitetty kuin liha ja hänen itseensä ottama ihmisluonto ovat? Tosin taivas on Jumalan valtaistuin (Jes. 66:1), mutta Kristuksen omaksuma ihmisluonto on Pyhän Hengen leposija (Jes. 11:2). Jumala on taivaassa, mutta Kristuksessa asuu jumaluuden koko täyteys. (Kol. 2:9) Todella suuri on tämä autuutemme pettämätön pantti; sillä suurempaa hän ei olisi voinut antaa - mikä näet olisi häntä itseään suurempi? Mikä olisi niin kiinteästi häneen liitetty kuin hänen inhimillinen luontonsa, joka on otettu autuaallisen Kolminaisuuden yhteyteen ja tehty taivaallisten aarteiden vartijaksi? Mikä kuuluisi niin kiinteästi häneen kuin liha ja veri?
Mutta tällä todella taivaallisella ruoalla hän vahvistaa meitä maan matosia ja tekee meidät onnellisiksi omasta luonnostansa - miksipä ei siis myös armostaan? Eihän kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa. Kuinka siis Herra voisi halveksia meitä, kun hän ravitsee meitä omalla lihallaan ja verellään? (Ef. 5:29) Kuinka hän voisi unohtaa ne, joille hän on antanut pantiksi oman ruumiinsa? Kuinka Saatana voisi lyödä meidät maahan, kun me saamme vahvistukseksemme taivaallista ruokaa, ettemme uupuisi taistelussa?
Me olemme Kristukselle kalliita, koska hän on meidät kalliisti ostanut. Kalliita me olemme hänelle, koska hän ruokkii meitä kalliilla ja arvokkaalla ravinnolla. Kalliita
86—
me olemme hänelle, koska me olemme hänen oman lihansa ja verensä (Ef. 5:30). Tämä on ainoa kaikkien hengellisten tautien kaikkiparantava ihmeyrtti. Tämä on kuolemattomuuden lääke (Ign. Ef 20). Mikä synti näet olisi niin suuri, ettei Jumalan pyhä liha sitä sovittaisi? Mikä synti olisi niin suuri, ettei Kristuksen eläväksitekevä liha sitä poistaisi? Mikä niin kuolettavaa, ettei Jumalan Pojan kuolema sitä poistaisi? Mitkä Perkeleen nuolet niin kuolettavia, etteivät ne sammuisi tähän Jumalan armon lähteeseen? Mikä omantunnon tahra niin suuri, ettei tämä veri sitä puhdistaisi? Herra oli israelilaisten tykönä pilvessä ja tulessa (2. Moos. 13:21); mutta tässä ei ole läsnä pilvi, vaan itse vanhurskauden aurinko, meidän sielujemme valo; tässä emme saa tuntea Jumalan kiivauden tulta (Mal. 4:2), vaan hänen rakkautensa lämpöä. Eikä hän väisty luotamme, vaan asettuu tykömme asumaan (Joh. 14:23).Esivanhempamme pääsivät asumaan paratiisiin, tuohon tuoksuvaan ja ihmeen ihanaan puutarhaan, joka kuvasi iankaikkista autuutta, siinä tarkoituksessa, että he muistaisivat Jumalan hyvyyttä ja noudattaisivat Luojansa tahtoa, mihin he olivat velvolliset (1. Moos. 2:8, 17). Kas tässä on enemmän kuin paratiisi: luodut ravitaan Luojansa lihalla. Katuva omatunto puhdistetaan Jumalan Pojan verellä, Kristuksen ruumiilla ravitaan hänen jäsenensä, joiden pää hän on. Uskova sielu saa syödäkseen jumalaiset ja taivaalliset herkut. Jumalan pyhä liha, jota enkelit palvovat persoonan ykseydessä, enkeliruhtinaat kunnioittavat, jonka edessä vallat vapisevat, jota voimat ihailevat tämä juuri tulee meidän hengelliseksi ravinnoksemme. Iloitkoot taivaat ja riemuitkoon maa (Ps. 96:11), mutta yli senkin uskova sielu, joka saa osakseen tämän veroiset ja näin suuret lahjat!
2 tykkäystä
Tähän vielä sellainen lisäys, että kreikaksi “kuolemattomuuden lääke” on farmakon athanasias.
Farmakon voi tarkoittaa sekä lääkettä että myrkkyä. Yliannosteltu lääkekin on myrkkyä.
2 tykkäystä
Tässähän Gerhard ei opeta mitenkään poikkeavasti Lutherin, eikä Jeesuksen kanssa, vaan täysin yhtäpitävästi. Gerhardin tekstihän kuluu kokonaisuudessaan “Israelilaiset saivat mannaa taivaalliseksi ravinnokseen; tässä meillä on tuo tosi manna, joka tulee alas taivaasta antaakseen maailmalle elämän. Tässä on taivaallinen leipä ja enkelten ruoka, eikä sen, joka sitä syö, tule ikinä nälkä.”
Mutta miten selität sen, että Joh. 6:ssa Jeesus sanoo sillä olevan iankaikkisen elämän, joka syö hänen lihansa, kun kuitenkin tiedät etteivät iankaikkisen elämän perillisiä ole ne, jotka nauttivat ehtoollisessa Kristuksen ruumiin ja veren epäuskossa?
Ainut pätevä selitys on Lutherin antama jonka mukaan kysymyksessä on usko Kristukseen elämän leipänä. Pitäydyn Lutherin käsitykseen ettei Joh. 6 puhu mitään ehtoollisesta!
Hyvä kuitenkin kun myösitte, että teillä on sukset tässä kohdin ristissä Lutherin kanssa.
Gerhard mainitsi hyväksyen Ignatioksen (Ign. Ef 20) selityksen, joten olen eri mieltä Gerhard-tulkinnastasi.
20 Jos Jeesus Kristus teidän rukoustenne ansiosta katsoo minut sen arvoiseksi ja niin on Jumalan tahto, selitän teille vielä toisessa kirjoitelmassa, jonka aion teille kirjoittaa, tarkemmin sitä, minkä olen pannut alulle, Jumalan armotaloutta, jossa on kysymys uudesta ihmisestä, Jeesuksesta Kristuksesta, uskosta häneen ja rakkaudesta häneen, hänen kärsimyksestään ja ylösnousemuksestaan. 2. Näin tulen tekemään varsinkin jos Herra minulle ilmoittaa, että te kaikki yhdessä, mies mieheltä, joka ainoa armossa tulette koolle yhdessä uskossa ja Jeesuksessa Kristuksessa, joka lihan puolesta on Daavidin sukua, Ihmisen Pojassa ja Jumalan Pojassa, ollaksenne kuuliaiset piispalle ja presbytereille jakamattomin sydämin ja murratte yhtä ainoaa leipää, joka on kuolemattomuuden lääke, vastamyrkky, jonka vaikutuksesta emme kuole, vaan elämme ikuisesti Jeesuksessa Kristuksessa.
Martin Chemnitz (Examination of the Council of Trent, Concerning the Sacrament of the Eucharist) siteeraa Hilary Poitiersilaista, Kyrillosta ja Ignatiusta:
Because in the Eucharist we receive that body of Christ which has been given for us, and blood of the New Testa-ment which has been shed for the remission of sins, who will deny that believers there receive the whole treasury of the benefits of Christ? For they receive that through which sins are remitted, by which death is abolished, by which life is communicated to us, by which Christ unites us to Himself as members, so that He is in us and we are in Him. Hilary says beautifully: “When these things have been taken and drunk, they bring about both that Christ is in us and that we are in Him.” Cyril says: “When in the mystical benediction we eat the flesh of Christ in faith, we have from it life in ourselves, being joined to that flesh which has been made life, so that not only does the soul ascend through the Holy Spirit into a blessed life, but also this earthly body is restored by this food to immortality, to be resurrected on the last day.” Therefore we receive in the Eucharist the most certain and most excellent pledge of our reconciliation with God, of the forgiveness of sins, of immortality and future glorification …
Beautiful is that statement of Ignatius, which is found in his Epistle to the Ephesians, where he calls the Eucharist pharmakon athanasias, antidoton tau me apothanein, al/a zen en theo dia lesou Christou, katharterion alexikakon, that is, "a medicine of immortality, as antidote, that we may not die but live in God through Jesus Christ, a cleansing remedy through warding off and driving out evils.
Lisäksi Chemnitz viittaa Pyhään Bernardiin, Cyprianukseen, Chrysostomokseen, Ambrosiukseen, Basileokseen.
Chemnitz ymmärtääkseni opettaa kuten Gerhard, ettei Joh 6 tarkoita Ehtoollisessa pelkästään hengellistä syömistä (uskoa), vaan myös Kristuksen ruumiin ja veren nauttimista.
Mutta mikä oli todistettava: Joh 6 puhuu kuin puhuukin Ehtoollisesta!
1 tykkäys
Ei puhu!
Here Christ is not speaking of the Sacrament but of those who are to live eternally. Many flock to the Lord’s Table, and yet they die of eternal hunger and thirst. Here the thought is this, that be who eats this body shall neither hunger nor thirst. Christ is speaking here about the subject of believing.
Martin Luther, LW 23, 46.
Mutta tämä on hedelmätön väittely kun te keksisitte keksimistänne eufemismeja kiertääksenne vaikeuden, kun teillä ei ole mitään suoraa tekstiä käsityksenne tueksi.
Ps. Voisitko muuten laittaa sivunumeron tuohon Chemnitzin tekstiin?
Johann Gerhard (A comprehensive Explanation of holy Baptism and the Lord’s Supper, 1610, s. 370):
- Our sinful flesh is subjugated to death (Rom. 8:10) and in Adam we all die (1 Cor. 15:22). So that we might now have a certain comfort, namely this, that our bodies someday shall be awakened from the dust of the earth and go forth to eternal life, see how Christ feeds us with His life-producing flesh so that we may be certain that our bodies, which are fed with the life-producing flesh of Christ in the holy Supper, shall not and cannot eternally remain in death.
John 6:54 - Whoever eats My flesh and drinks My blood, such a one has eternal life, and I will awaken him on the Last Day.
Chemnitz myöntää, että Yksimielisyyden ohjeen muut kirjoittajat näkevät yhteyden Joh 6 luvun ja Ehtoollisen asetussanojen välillä (http://www.blts.edu/wp-content/uploads/2011/07/GRS-Second-Martin.pdf):
FC SD VII: Kristuksen lihan syöminen voi siis tapahtua kahdella tavalla. Joh. 6:48-58 Kristus puhuu erityisesti hengellisestä syömisestä, kun me hengessä ja uskossa otamme hänet vastaan, sekä evankeliumia saarnattaessa ja tutkittaessa että ehtoollista nautittaessa. Sellainen syöminen on kyllä hyödyllistä, terveellistä ja jopa kaikkien aikojen kaikille kristityille autuuteen välttämätöntä. Ilman hengellistä syömistä myös ehtoollisen sakramentissa tapahtuva suullinen syöminen ei ainoastaan jää hyödyttömäksi vaan tuottaa vahinkoa ja kadotustuomion.
Näin siis Yksimielisyyden ohjekin kytkee Joh 6 luvun Ehtoolliseen.
Mikä oli todistettava: Joh 6 puhuu myös Ehtoollisesta.
Chemnitz näyttäisi olevan hieman enemmän Lutherin kannalla kuin Gerhard, joka puolestaan puhuu suoraan elämää tuottavasta Kristuksen ruumiista, joka nautitaan Ehtoollisella (selvästikin suun kautta).
Aiemman Chemnitz-sitaatin sivunumero : ss. 233-235 (löytyy siis osasta II)
1 tykkäys
Lueskelin vielä Jari Jolkkosen väitöskirjaa. Sivuilla 304-305 sanotaan, että Luther joutui myöhemmin spritualistisessa kiistassa tekemään korjausliikkeen tai uuden painotuksen Joh 6 tulkintaan. Enää hän ei väittänyt, ettei Joh 6 :lla ole yhtään mitään tekemistä Ehtoollisen ruumiillisen nauttimisen kanssa.
1 tykkäys
MIssä on Luthherin teksti, jossa hän muka korjaa käsitystään?
Chemnitz totesi, että Jeesus puhui Joh. 6:n sanat enemmän kuin vuosi aikaisemmin ennen yötä jolloin Jeesus kavallettiin ja hän asetti ehtoollisen (Martin Chemnitz, Lords Supper, 306). Herran ehtoollista ei siis ollut ennen sen asettamista. Siten jos ehtoollista vietettäsessä käytetään Joh. 6 sanoja, on myös materiaaliset elementit leipä ja viini jätettävä pois.
Now there is mention of the bread and mention of the drinking both in the words of the Supper and in John 6. But if the words of the Supper concerning the bread and the drinking must be interpreted and understood in the same way as they are used in John 6, then there will be no need for the external or material elements of the bread and wine in the celebration of the Lord’s Supper; and it will follow that Christ in the first Supper did not take material bread or physical wine… Now the people of Capernaum were seeking an external eating. But Christ simply interpreted the eating as faith.
Martin Chemnitz, Loci, Lord’s Supper, p. 237.
Kaipaan edelleen myös tuota sivunumeroa aikaisemmin pyytämääni Chemnitz sitaattiin?
Sinun väitteesi olikin, ettei Joh 6:lla ole mitään tekemistä Ehtoollisen kanssa. Chemnitz ei vastaa tuossa siihen kysymykseen.
Jolkkosen kirjassa on sanottu lähteet. En jaksa etsiä enää uudestaan. Muistaakseni “Against Heavenly Prophets” sekä joku toinen Lutherin kirja hurmahenkiä vastaan.
Löytyy jo edellisestä postauksesta, mutta tässä taas: aiemman Chemnitz-sitaatin sivunumero : ss. 233-235 (löytyy siis osasta II)
Skannasin sinulle äsken vielä ihan itse yhden mielenkiintoisen tekstin, se on Werner Elertin kirjoittama, ja löytyy LCMS:n julkaisusta Harrison & Pless: Closed Communion?:
Elert - John’s contribution to the understanding holy communion.pdf (362,5 Kt)
Tässä Elert päätyy eksegeesissään lopputulemaan, että Ignatios on oikeassa, eli Kristuksen ruumiin ja veren nauttiminen on vastalääke kuolemalle, koska se (vastalääke) takaa ylösnousemuksen.
No, sitten voidaan unohtaa myös Joh 3:5, sekään ei sitten puhu kasteesta…koska Jeesuksen opetus on ennen kasteen asettamista.
En ole sanonut, ettei mitään tekemistä, vaan ettei Jeesus puhu Joh. 6:ssa ehtoollisesta. Mutta on surkeaa kun esitetään jotain Lutherin sanomaksi, jota ei pystytä osoittamaan!
No teillä ja room. kat. kirkolla on näköjään sama oppi ehtoollisesta, joten asia on selvä.
Turhauttavaa. Sinun kannattaisi lopettaa olkiukkoilu, ja keskittyä enemmän lukemaan mitä sinulle kirjoitetaan. En viitsi vaivautua enää jatkamaan, kun hermostuksissasi rupeat heittelemään ihan levottomia väitteitä.
Lue Elertin teksti.
Hyvää yötä.
1 tykkäys
Minä en oikeasti ymmärrä noita 9x:n abstraktioita tyyliin “uskossa tapahtuva Kristuksen lihan syöminen”. Eihän tuo tarkoita yhtään mitään.
Kun puhutaan Kristuksen ruumiin syömisestä, silloin puhutaan konkreettisesti ehtoollisen syömisestä. Ei ole mitään muuta Kristuksen lihan syömistä kuin se, mikä ehtoollisen nauttimisessa tapahtuu.
2 tykkäystä
Huomenta!
Miten niin hermostuksissani? En minä ole yhtään hermostunut, olen vain huomannut, että teillä on room. kat. kirkon kanssa sama oppi ehtoollisesta ja monesta muustakin asiasta. Ärsyttääkö sinua tällainen toteamus?
Lähetyshiippakunnan ja roomalais-katolisen kirkon oppi ehtoollisesta ei selvästikään ole sama. Lähetyshiippakunta sitoutuu luterilaisiin tunnustuskirjoihin. Schmalkaldenin opinkohdissa sanoudutaan kirkkaasti irti roomalais-katolisesta transsubstantiaatio-opista (Kolmas osa - Schmalkaldenin opinkohdat - Luterilaiset tunnustuskirjat | Suomen ev.lut. kirkko):
Mitä transsubstantiaation tulee, me emme piittaa hiukkaakaan sofistien saivarteluista. He opettavat, että leipä ja viini luovuttavat tai menettävät luonnollisen olemuksensa, niin että jäljelle jää vain leivän muoto ja väri, mutta ei oikeata leipää. Parhaiten Raamatun mukaista (1 Kor. 10:16, 11:28) on sanoa, että leipä pysyy leipänä, joksi sitä pyhä Paavalikin nimittää: “Leipä, jonka murramme…” ja “…niin syököön tätä leipää…”
Näin ollen Lähetyshiippakunnan ja roomalais-katolisen kirkon oppi ehtoollisesta ei ole sama. Eivätkä myöskään käytännöt ole samoja (ehtoollinenhan ei ole vain yhdessä muodossa kuten nykyäänkin yleisesti roomalais-katolisilla).
1 tykkäys