Olen missiotiimiläisten, eli seurakuntamme papiston, kanttoreiden sekä vapaaehtoistyönohjaajan esihenkilö sekä seurakuntamme kirkkoherran ensisijainen sijainen.
Lihavointi minun, ei ole kuitenkaan kirkkohenkilön ensisijainen sijainen.
Jep. Mietin juuri äskettäin että kuinka kauan kestää ennen kuin kirkkoherran nimike muuttuu? Kirkkopaimen olisi käännöksenä kyllä oikea. Sekin ehkä liian patriarkaalinen ja holhoava.
Seurakunnan johtaja? Nythän on jo talousjohtaja ja jossain hallintojohtajakin.
Kirkkoherra on Hengellinen johtaja mutta tekee kyllä paljon päätöksiä.
Onko muuten enää maaherroja? Sekin on epis nimitys.
Juu. Kirkkohenkilö olikin jo tämän ketjun aloittajan exkortin ajatus.
Sinänsä kirkkoherra on tosiaan väärä käännös, mutta tuo herra vastaa johtajuutta aika hyvin. Ongelma on että voiko nainen olla herra. Rouvan merkitys on toinen ja edellyttäisi suhdetta mieheen.
Isäntä ja emäntä ovat liian agraareja. Sitäpaitsi seurakunnan emäntä on ravitsemusalalla. Oikeasti.
Henkilö on liian paperinen sana.
Esimies pitäisi korvata sanalla esi-ihminen. Siinä on neutraalius ja lämpö läsnä yhtaikaa. Esihistoria voi tulla aluksi mieleen mutta unohtuu pian.
Merimiehet ja sotamiehet ovat kai jo historiaa. Lautamiehet samoin.
Oikeudessa ei ole päämiehiäkään.
Päähenkilö on tietenkin se jota yritetään auttaa joutumasta vankilaan.
Aamulehti on lanseerannut (lähi)esimiehelle uuden neutraaliustermin lähijohtaja. Se on mun mielestä aika hyvä, ei ole väkisin neutraloitu olemassa olevaa sanaa korvaamalla mies jollain muulla, vaan ajateltu uudestaan. Kirkkoherrasta käyttävät termiä johtava pappi. Tykkään kyllä enemmän Vapaakirkon tehtävänimikkeestä seurakunnanjohtaja.
Jos itse asiasta jotain sanoisin niin noiden hakijoiden vastaukset kuvaavat aika hyvin sitä kuinka hallintokeskeinen virka kirkkoherralla on.
Hengellisyys jollain vilahtaa tekstin joukossa. Mutta tiedän kyllä muutenkin että aika kaukana paimenuudesta ollaan. Seurakuntapastori ehtii enemmän olla ihmisten pappina. Mutta inhimillistä on että pyritään uralla eteenpäin…