Onneksi Kristus on myös siellä kuopan pohjalla!
Kirkolla on 2000-vuotinen kokemus sielunhoidosta (psykhee therapeuein = psykoterapia). Seurakunta on nimenomaan terapeuttinen yhteisö. Luterilaisuus ymmärsi tämän ja samalla ymmärsi, että myös puhumisen tapa, se miten viesti välitetään on aivan yhtä tärkeää kuin se, mitä sanotaan. Vasta luterilaisuus ymmärsi tämän niin kuin se kuuluu ymmärtää (Kolb, Robert: Bound Choice, Election and Wittenberg Theological Method s.4 )
Psykologia on myös paljolti tilastoihin perustuvaa ihmisen käyttäytymisen ennakointia ja se on se osa psykologiaa, joka menee ajoittain pahiten ristiin kristinuskon sanoman kanssa. Kristinusko on jatkuvaa mahdollisuuksien antamista tehdä asioita toisin ja mielellään sen mukaan mikä on Jumalan tahto.
Muuten psykologia noudattaa ja kopioi paljolti teologisia oivalluksia kristillisestä antropologiasta. Jättäen pois transsendentin. Ellei puhuta parapsykologiasta, joka on melkoista huttua. Psykologisoinnin yksi iso ongelma on siinä, että se käsittelee nimenomaan uskontoa ongelmana tai pyrkii määrittelemään mitä on terve uskonnollisuus, olematta itse osa sitä. Jokaiselle on selvää, että uskonnoilla/lahkoilla/kulteilla on negatiiviset piirteensä. Pinnallisesti ne ovat helposti havaittavissa: vääristynyt hierarkia, kielletyt puheenaiheet jne. Näiden taustalla on kuitenkin psykologisin keinoin tavoitettava aines, jossa ei kuitenkaan päästä perille asti jos ei oteta kristillistä antropologiaa huomioon.
Yleisesti ottaen uudempi psykologinenkin kirjallisuus puhuu positiivisesti nimenomaan henkilökohtaisesti uskosta. Se on yleensä positiivista mielenterveyttä edistävä tekijä. Ja silloin kun ei ole, niin asiaan on puututtava.
Psykologian ja psykoterapia ja psykoanalyysin oivallukset ovat kuitenkin löydettävissä jo suurelta osin Raamatusta ja kirkon historiasta. Kirkolla on ollut oma jäykkä oppinsa ja tapansa, mutta sielunhoidossa ja kahdenkeskisissä keskusteluissa Jumalalla ja sielunhoitajalla on voinut olla lempeämpi, sallivampi rooli. Ei siten, että syntiä edelleen sallittaisiin, mutta siitä voi puhua vapaammin ja vapauttavammin.
D