Uskonpuhdistuksen juhlavuoden kääntyessä loppusuoralle saimme Mongoliasta sykähdyttävän viestin, kutsun Mongolian evankelisluterilaisen kirkon perustamisjuhlaan 31.10.2017. Norjalaisen ja suomalaisen lähetysyhteistyön tuloksena syntyneet seurakunnat ovat jo pidemmän aikaa selvittäneet mahdollisuutta yhdistyä kirkoksi. Neuvotteluja johtaneen paikallisen pastorin mukaan uskonpuhdistuksen juhlavuosi on sopiva merkkipaalu yhdistyä ja perustaa luterilainen kirkko.
Elämme melkoista merkkivuotta. Mongoliassa on syntymässä luterilainen kirkko, Suomessa hajoamassa. Uskonpuhdistuksen muistopäivää – joka tänä vuonna on myös Kylväjän kolehtipyhä – vietetään kirkkomme evankeliumikirjan pyhäpäiväkuvauksen mukaan muistaen, että ”Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistumisen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen”.
Keitä ovat ne ihmiset, jotka auttavat meitä palaamaan uskomme perusteisiin ja Raamattuun? Kuka tahansa ja kaikki, joilla on kyky ja rohkeus sanoa sekä kyllä että ei. Kyllä kertoo siitä, mitä olemme, ja ei siitä, mitä emme ole. Jälkimmäinen on aina vaikeampaa, mutta juuri siitä syntyy identiteetti. Kyllän sanominen Kristukselle ei yleensä johda koettelemuksiin, vaan ein sanominen sille, mikä on vastoin Jumalan sanaa. Ihmiset, jotka auttavat meitä uudistumaan uskossa, eivät ensisijaisesti pohdi kirkon imagohaittoja, gallupkyselyjen prosentteja, kirkon jäsenmäärän laskua, ikärakenteen painottumista vanhempiin ikäryhmiin tai edes nuorten eroamista kirkosta.
Globaalissa maailmassa kristillisellä seurakunnalla on ikiaikainen, kansainvälinen normijärjestelmä, joka auttaa yhteisöinä ja yksilöinä vaalimaan omantunnon elämää ja arvioimaan reittiä: Sana, jonka mukaan kaikkea opetusta ja elämää tulee arvioida. Sanallaan Jumala repii ja särkee ja rakentaa ja istuttaa (Jer. 1:10).
Yhteiskunta ja kulttuuri vaikuttavat kirkkoihin ja kristittyihin ilman näkyviä merkkejä, huomaamatta. Myös aasialaisilla kirkoilla on ongelmansa. Eteläkorealainen lähetysjohtaja kertoi, että hänen maassaan köyhillä ja tavallisilla työläisillä ei ole enää varaa tulla kristityiksi ja osallistua kirkon toimintaan. Kristityt ovat rikastuneet ja keskiluokkaistuneet. Valtionhallinnon johtajista 70 prosenttia on kristittyjä, ja kollegan mukaan juuri he ovat kaikkein pahimmin korruptoituneita.
Arvokkainta, mitä voimme lähetystyössä antaa kansalle ja kulttuurille, on opastus Jumalan ilmoituksen lähteelle. Kansakunnat ja yksilöt on muokattu siitä kirjallisuudesta, jota ne lukevat. Kuullun ja luetun ymmärtämistä ja identiteettiä testataan erityisesti silloin, kun päättäjiksemme asetetut eivät rohkene sanoa ei, vaan myötäilevät yleistä mielipidettä.
Tässä numerossa kerrotaan raamattutyöstä Kylväjän työalueilla. pekka.makipaa@kylvaja.fi
”Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme”. Hepr. 3:4–6
Reformaation juhlavuoden päätösmessun kolehti kerättiin vastoin kirkkohallituksen ohjeistusta. Asiasta kirjoittaa myös Pekka Mäkipää uusimmassa pääkirjoituksessaan, johon linkki edellisessä viestissä.
Yhteenveto
10.11.2017
Viime pyhänä Suomen kirkoissa kerättiin kirkkohallituksen määräämä virallinen kolehti raamatunopetus- ja koulutustyöhön Aasiassa ja Afrikassa Lähetysyhdistys Kylväjän kautta. Turussa vietetyssä reformaation merkkivuoden päätösmessussa kolehti kerättiin sen sijaan Kirkon Ulkomaanavulle, mikä on herättänyt keskustelua kirkolliskokousta myöten.
Kolehtikohteiden vaihtaminen on kirkkohallituksen ohjeistuksen mukaisesti luvallista kahdesta syystä: paikkakunnalla sattunut onnettomuus tai jonkun järjestön kirkkopyhä, mikä tarkoittaa esimerkiksi järjestön edustajan saarnavuoroa. Turussa nämä perusteet eivät täyttyneet.
Tuomiorovasti Heimo Rinteen mukaan päätös kolehtikohteen vaihtamisesta tehtiin kesäkuussa. Kotimaa24:n uutisen mukaan Rinne perusteli päätöstä: ”Ajattelimme, että koska kyse on reformaation valtakunnallisesta päätösjuhlasta, niin reformaation henkeen sopii paremmin ajatus kolehdin keräämisestä koulutukseen ja lukutaitoon kaukaisissa maissa kuin se, että kolehti menisi yhdelle lähetysjärjestölle.”
Ajatus siitä, että Kylväjä keräisi kolehtivaroja itselleen ja jokin toinen järjestö vastaavasti kaukaisiin maihin, on hämmentävä. Kylväjän kautta kolehti olisi mennyt juuri ”kaukaisiin maihin” Kylväjän työalueille Aasiassa ja Afrikassa, sekä ”koulutukseen ja lukutaitoon”: kielityöhön, Raamatun opettamiseen, raamattukoulutukseen ja raamatunkäännöstyöhön. Martti Lutherin aloittaman uskonpuhdistuksen yksi keskeisimmistä uudistuksista oli Raamatun kääntäminen kansan kielelle, jotta kaikki voisivat lukea ja opiskella Sanaa omalla äidinkielellään. Se on Kylväjän raamattutyönkin tavoite.
”Kolehtikohteen vaihtamisessa ei ole kyse vain rahasta. Televisioidussa messussa tieto Kylväjän raamattutyöstä olisi levinnyt laajalle katsojakunnalle”, toteaa Kylväjän viestintäpäällikkö Outi Rajala.
Reformaation juhlavuoden toimikunnalle oli lähetetty materiaaleina muun muassa kolehdin esittelyteksti:
”Raamattu kulkee lähetystyöntekijöiden mukana sinne, missä Jeesusta ei vielä tunneta. Sanaa tutkitaan yhdessä ja opetellaan elämään sen mukaan. Kun Raamattu on tullut tutuksi, paikallisia kristittyjä koulutetaan tutkimaan ja opettamaan Raamattua itsekin ja viemään evankeliumia uusille seuduille. Siellä, missä Raamattua ei vielä ole paikallisella kielellä, osallistutaan raamatunkäännös- ja kielityöhön. Tämän pyhän kolehti kerätään raamatunopetus ja koulutustyöhön Aasiassa ja Afrikassa Lähetysyhdistys Kylväjän kautta.”
Uusi Tie -lehdessä oli muutama viikko sitten juttu Suomen lähetysjärjestöjen saamista kolehtituloista. Suomen Lähetysseura on rohmunnut päältä kolehdit semmoisilta sunnuntailta, jolloin kirkoissa on eniten väkeä. En muista tarkkoja summia, mutta mieleen jäi, että Lähetysseuralle kertyi kolehdeista vuodessa jotain 2,2 miljoonaa, (melkein yhtä paljon Kirkon ulkomaanavulle) ja muille lähetysjärjestöille YHTEENSÄ paljon vähemmän kuin Suomen lähetysseuralle.
Kun kirkossa oli kolehti Suomen Lähetysseuralle, niin tuon jutun luettuani panin kolehtiin 10 centtiä (5 -centtistä ei ollut mukana) ja kotona maksoin tililtäni Kansanlähetykselle 50 € ja Kylväjälle 30 €.
SLS ja KU saavat tosiaan paitsi paljon kolehtipyhiä, myös niitä parhaita, eli sellaisia, jolloin kirkossa on paljon väkeä.
Tuo Turun tapaus oli mielestäni ikävän maun jättävä. Olihan sitäpaitsi jo kolehtikohteita määrättäessä tiedossa, että tuolloin on reformaation muistovuoden päättyminen. Eivätköhän ne ole kirkkohallituksessa osanneet katsoa, että Kylväjän kolehti sopii tuolle sunnuntaille ja reformaation henkeen hyvin.
Kolehtikohteiden vaihtaminen on kirkkohallituksen ohjeistuksen mukaisesti luvallista kahdesta syystä: paikkakunnalla sattunut onnettomuus tai jonkun järjestön kirkkopyhä
Monen mielestä sama asia. Järjestön pyhä tai onnettomuus…