Pikkuinen parafraasi:
Minulle kynnys on siinä, että avionrikkojat ja vieraissa kävijät kutsutaan mukaan seurakuntaan sellaisina kuin ovat, panokavereineen päivineen. Vihkiä ei tarvitse, mutta ei myöskään julistaa erityissyntisyyttä. Minulle sopii jos avion rikkomista pitää osana langennutta luontoa, jonka syntiuhri kattaa. Erityissyntisyyttä ja tikun nokkaan nostamista en hyväksy—enkä sitä, että vieraissa kävijät ja rakastajia ja rakastajattaria pitävät ulkoistetaan siksi porukaksi, jota vasten itse röyhistetään rintaa: “Onneksi me emme sentään ole niin kuin nuo!”
Tuossa ajattelussa on pielessä kaikki. Eikä se varmaan siitä mihinkään korjaannu, jos joku luettelee ne kaikki asiat. Sen voi silti tehdä huvin ja urheilun ynnä itsensä ja muiden kiusaamisen vuoksi. Ynnä siksi, että olisi kiireisempääkin tekemistä, joka ei juuri nyt vaan maistu, mutta odottaa kyllä toisella työpöydällä hetken.
- Kristinuskossa ja seurakunnassa ei ole kyse siitä, että jokainen tulee sinne tinkimään tilaa omalle lempisynnilleen. Joku voi vaatia, että hänen uhkapelaamisensa, toinen että hänen raju alkoholisminsa, kolmas että hänen pornon keräilyyn ja jakeluun liittyvä harrastuksensa pitää kelvata seurakunnalle. Muuten hän ei tule, pahoittaa mielensä ja sanoo ehkä jotain syyllistävää.
- Erityissyntisyyteen pätee se, että jos henkilö kävelee tuolla asenteella sisään, niin silloin hän on itse nostanut jotain omaksi erityissynnikseen. Jostain kumman syystä niin kovin moni vaan tekee seksuaalisuuden kohdalla nykyään sen. Se on ihan demokraattinen ilmiö. Itse he sen tekevät.
- Toisaalta, kun katsoo Roomalaiskirjeen 1. lukua, niin kun yhteiskunta liukuu laittomuuteen, on koko prosessin yksi näkyvä merkki seksuaalisten poikkeamien hyväksyminen, juhliminen ja esillä pitäminen. Eli kun intetään siitä, että oliko Sodoman synti julkinen homoseksuaalisuus vai yleinen väkivaltaisuus ja laittomuus, niin tällä perusteella voi sanoa, että ei toista ilman toista.
- Ajatus siitä, että voi tuoda sen lempisyntinsä seurakuntaan, koska “sen syntiuhri kattaa”, on oikeastaan koko syntiuhrin pilkkaamista. Tämä on ihan tervettä arkijärjeä, että jos ihmistäkin loukkaa jollain, niin anteeksianto on riippuvainen siitä, että se loukkaaminen tunnustetaan vääräksi, halutaan lopettaa ja parhaassa tapauksessa vielä jotenkin hyvittää.
- Jumala tuli ihmiseksi ja alistui julmasti tapettavaksi. Ei siksi, että jälkipolvet voisivat ottaa ilon irti asiasta. Vähän kuin että yksi oli kuuliainen, jotta kenenkään muun ei edes tarvitsisi. Vaan siksi, että ihminen voisi vaihtaa oman kuuliaisuutensa pois kohdistumasta himoihinsa tai langenneeseen maailmaan ja suunnata sen Jumalaan Kristuksen esikuvan ja esimerkin mukaisesti.
- Asiasta muistuttaminen, etenkin silloin kun joku sen tahallisesti ja toistuvasti, ihan tavaksi asti unohtaa, ei ole tikun nokkaan nostamista. Jossain vaiheessa se tahallinen ja toistuva unohtuminen muuttuu pelkäksi taustakohinaksi.
- Raamatussa asia esitetään niin, että ihminen tietyillä asioilla ulkoistaa ihan itse itsensä. Seurakunta vaan joko opettaa ja tunnustaa tämän, tai sitten on siitä tietämättä ja sen verran lakkaa olemasta seurakunta.
- Tässä on tärkeää käsittää, että seurakunta koostuu niistä positiivisista asioista, joita se edustaa. Ei niistä negatiivisista asioista, jotka se tahtoo torjua. Se, että jälkimmäisiä on olemassa, ei mitenkään tarkoita, että ne olisivat pääasia tai määrittelevä tekijä. Tämä on yhtä hölmö ajatus kuin se, että joku perustaa ravintolan ei mistään muusta syystä kuin siksi, että voi heittää ulos hankalia asiakkaita. Onko suurempaa nautintoa kuin sanoa sadas kerta, että rähinäoluet pitää jättää juomatta ja herran ilta jatkuu nyt toisessa osoitteessa?
- Puheet rinnan röyhistämisestä on pelkkää panettelua. Tai sitten taas yksi osoitus ongelmasta auktoriteettien kanssa. Eli jos ihmiset ajattelevat, sanovat ja tekevät tasan sen, mitä heidän pitääkin, niin siihen väitetään sisältyvän joku ilkeä motiivi tai kielletty nautinto. Aivan kuin joku ei voisi vaikka ajaa nopeusrajoitusten mukaisesti muusta syystä kuin ärsyttääkseen muuta liikennettä. Älä ole ilonpilaaja. Ole tiimipelaaja. Aja aina pientä ylinopeutta. Eikö ole yhtään käynyt mielessä, että jatkuva häiriöiden selvittäminen ja tulipalojen sammuttaminen voi olla oikeasti vain tylsää? Mutta vähemmän tylsää kuin se, että antaa häiriköidä ja antaa palaa.
- Tuossa ulkoistamisesta ja röyhistelystä puhumisessa on ajatuksena syyttää muuta yhteisöä vallanhimosta ja ylimielisyydestä. Tämä saattaa aivan hyvin olla projektio, jossa se alkuperäinen vallanhimo ja ylimielisyys on siinä, että tuodaan juuri se oma synti, ja halutaan kaikkien sopeuttavan ajattelunsa sen mukaiseksi.
Kohta ollaan siinä pisteessä, että joka keskustelu on matkalla Agoraan. Paitsi jos rajoitetaan tietyt kirjoittajat sinne jo valmiiksi. Sitten tuota vaaraa ei ole. Tai sitten sinne voitaneen perustaa joku homoteeman aarrearkku, johon lätätään yksittäiset viestit muualta.