No luterilaisuutta on syytetty kalvinismista suhteessa predestinaatioon kaiketi sen syntyhistoriasta lähtien. Toivon kuitenkin, että jatkaisit tämän kysymyksen pohtimista nimeomaan predestinaatiolle omistetussa ketjussa?
Se kysymys kuinka oikein on antaa uskoon sidotun omantunnon valita seurakuntayhteys on eri kysymys ja sitäkin voit pohtia jossain muualla. Joka tapauksessa ihminen itse valitsee seurakuntansa, joko harhaoppisen tai täydellisen oikeaoppisen tai jotain siltä väliltä ja niinhän on hyväkin, sillä onhan maassamme vielä uskonnonvapaus, vaikka näköjään paine sen rajoittamiseksi kasvaa koko ajan.
Itse otit näitä kysymyksiä esille joten jos sinulla on tarvetta pohtia, siihen löytyy varmasti sopiva ketju. Uskonnon vapaudesta löytyy vastaava. Sen sijaan väiteesi pappeuden sakramentista kaipaisi jotakin dokumentaatiota, kuten muutkin kysymykset lähetyshiippakunnasta ja sen teologiasta.
No jos et aivan ole erakkona elänyt, erillään kaikesta teologisesta keskustelusta, niin täytyyhän sinun tuntea LHKP:n emerituspiispan Matti Väisäsen opetus kasteesta, josta dokumenttina ovat hänen kirjoittamansa lähes 2000 sivua käsittävät kastekirjat. Edelleen oletan sinun tietävän myös mm. yhden LHPK:n äskettäin edesmenneen pastorin Anssi Simojoen kannan virasta, hänhän piti virkaa sakramenttina, josta dokumentit löydät hänen käymistään väittelyistä asian tiimoilta jo 80-luvun alkupuolelta alkaen? Dokumentit näistä löytyvät mm. TA:sta noiltakin vuosilta. Olen niistä osan postannutkin tänne jo aikoinaan Tuomo Mannermaan kirjasta, enkä viitsi niitä enää toistaa.
Mutta minä en kaipaa näihin kysymyksiin vastausta sinulta, enkä mielipiteitä LHPK:n maallikoilta, vaikka arvostankin suuresti mm. @PekkaV n ja @Henrikki n näkemyksiä näistä asioista. Kaipaan vastausta LHPK:n johdolta ja olen sitä kaivannut jo vuosien ajan, mutta turhaan; varmaankin edellä mainitsemastani syystä? Mutta koska sinäkään et halua käydä tätä keskustelua tässä ketjussa ja jota minäkään en pidä enää suotavana niin lopetan tämän nyt sitten tähän.
Jaha sittenkin tosiaan sukupolven vaihdos kuten Soramies jo ennakoi.
Veikkaan että Pohjola vaikka Murto olisi ehkä oma suosikki mikäli kuuluisin tuohon kirkkoon.
Arvelenpa minäkin, että Pohjola valitaan, jonka jälkeen Murto valitaan hänen seuraajakseen hiippakuntadekaanin tehtävään.
Kolmatta ehdokasta ei siis asetettu, arvelen vaan en tiedä, että sellaiseksi on kysytty pastori, aluerovasti, TT Petri Hiltusta, joka sitten ilmeisesti on kieltäytynyt.
Juhana Pohjola on valittu Lähetyshiippakunnan uudeksi piispaksi. Runsasta Jumalan siunausta ja johdatusta tulevalle piispallemme! Juhana vihitään, jos Jumala suo, piispaksi 1.8.2021.
Vaikka en Luthersäätiön ja Lähetyshiippakunnan asioita ole seurannut kuin sivusilmällä ja ulkopuolisena, niin minusta on jo vuosia vaikuttanut vain ajan kysymykseltä, milloin Pohjolasta tulee Lähetyshiippakunnan piispa. Hieman yllättävää, että Muerto valittiin ja suostui toiseksi ehdokkaaksi, kun on nähdäkseni LHPK:n hierarkiassa selvästi Pohjolaa alempana ja virkaiältään nuorempi. Ehkä muita ei ollut tarjolla, ja muodon vuoksi joku vastaehdokas oli asetettava.
No saihan se 10% äänistä, mutta odottiko joku asioita tunteva lähetyshiippakuntalainen ihan aikuisten oikeasti, että Murrolla (Murtolla?) oli mitään mahdollisuuksia tulla valituksi Pohjolaa vastaan?
Pohjolan mielestä luterilaisen valtakirkon opillinen perusta on terve ja oikea. Se, mistä skisma eli ero Lähetyshiippakunnan ja kirkon välille syntyi, liittyy hänen mukaansa siihen, että kirkko ei noudata oppejaan, vaan elää monessa asiassa luopumuksen tilassa.
Ei naisia papeiksi, avioliiton ulkopuolella eläville selibaatti
Lähetyshiippakunnan piispa ja konsistori ottavat tänään julkaistussa tiedotteessa kantaa hallituksen esittämiä liikkumisrajoituksia vastaan.
Suomen valtioneuvoston esityksessä liikkumisrajoituksiin ollaan sisällyttämässä myös jumalanpalveluksiin osallistuminen. Kieltäessään uskonnon yhteisöllisen harjoittamisen — myös pienissä ryhmissä ja vastuullisin turvajärjestelyin — hallitus loukkaa uskonnonvapautta. Uskonnonvapaus ei toteudu eristyksissä, sillä uskonnonvapaudella on siihen sisältyvä ja aivan olennainen yhteisöllinen ulottuvuutensa, mikä tunnustetaan myös kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa.
Vaikka tautitilanne on vakava, hallituksen esitys on tältä osin ylimitoitettu ja loukkaa niin yhteisöllistä uskonnonvapautta kuin yleistä oikeustajuakin. Esitys olisi myös vaarallinen ennakkotapaus uskonnonvapauden ydinalueeseen kuuluvien jumalanpalvelusten kieltämisestä.
