Raamattua on tulkittava Raamatulla, ei konsistoreilla! Ei yksikään konsistori voi tulkita Raamattua siten, että sen sanoma muuttuu toiseksi kuin mitä se on. Jos näin tehdään tulee seurakuntaan ihmisviisautta, ja se muuttuu sekaoppiseksi.
Tällaisia tapauksia ei Raamatussa esiinny, sillä Raamattu yksikantaan kieltää naisen opettamisen seurakunnassa. Silloin ei kenenkään pastoriksi aikovan miehen tule osallistua yhteisvihkimyksiin ja kun ei osallistuta, ei ongelmaa ole.
Puheenaiheena oli nyt se, että JOS joku on muussa kirkollisessa yhteydessä osallistunut yhteisvihkimykseen ja tullut sitten katumapäälle ja haluaa liittyä kirkkoon, joss naispappeutta ei hyväksytä, NIIN kuinka silloin menetellään hänen pappeutensa suhteen? Sanot itse, ettei Raamattu sano suoraan tästä mitään. Silloin tässä tapauksessa konsistori joutuu Raamatun valossa pohtimaan, kuinka tässä tapauksessa olisi meneteltävä. Ei se silloin aseta konsistoria Raamatun yläpuolelle, vaan etsii ratkaisua Raamatusta. Minusta sinä luet nyt Satchelia kuin, heh, piru Raamattua.
Ei tässä mitään ongelmaa ole tällöinkään. Virkahan ei itsessään ole sakramentti, vaan Augsburgin tunnustuksen ja Raamatun mukaan Jumalan läsnäolon lupaus on sanalla (Room. 1:16), viralla itsessään se on vain sikäli kuin virka on sanan palveluksessa. Tästä johtuen tunnustusta ja Raamattua ei voida vetää tueksi sellaiselle virkakäsitykselle, jossa virka sellaisenaan ja itsessään ymmärretään Kristuksen läsnäolon muodoksi ja Kristuksen edustukseksi.
Kun pastori täyttää muutoin viralle asetellut vaatimukset,
- jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia. 7. Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä, 8. vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyhä, itsensähillitseväinen; 9. hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet. Tiit. 1: 6- 9.
on hän kykenevä hoitamaan sanan ja sakramenttien virkaa siinä seurakunnassa, joka hänet kutsuu, kuten Luther sanoo, “joka on kutsuttu on vihitty.”
Muussa tapauksessa joudutaan loputtomiin korkeakirkollisiin spekulaatiohin, joilla ei ole loppua.
Tässä olisi kelpo paikka humoristin hyödynnettäväksi, mutta toisaalta ristiriita 9x:n ajatuksissa tulkitsemisesta on liian ilmeinen tarkkaavailelle lukijalle. Olisi ehkä ns. torttua tortun päälle.
Kiitos kun jaoit oman tulkintasi raamatun ja tunnustuskirjojen soveltamisesta tässä asiassa! Arvostan sitä, että sanoit sen tuossa nyt selvästi.
Ole hyvä ja merkit täyteen.
By the way! Minun kantani asiassa on sama kuin Missouri-synodin, johon teillä on pyrkimys solmia kirkollinen yhteys, näin olen kuullut ja lukenut.
Eiköhän se(kin) asia ratkaista LHPK:n ja LCMS:n välisissä neuvonpidoissa ilman että siihen kysytään ohjeistusta tältä foorumilta.
Kysymyksessä ei ollut ohjeistus, ainoastaan toteamus.
Lähetyshiippakunta vihkii näköjään ensi kuussa uuden papin virkaan Lahdessa, tuuraamaan nykyisen pastorin virkavapauden aikana. Useamman hengen yhteisvihkimyksiä ei ole ollut pitkään aikaan. Toisaalta papistoon otettiin uusi pastori, joka on käsittääkseni toiminut ruotsinkielisten rauhansanalaisten lähettinä Albaniassa. Muistaakseni pappisvihkimyksen toimitti siellä Missionsprovinsenin piispa, joten Suomen ev.lut. kirkon papistoa kyseinen pastori ei ole koskaan ollut. Samalla pappiskollegiosta myönnettiin ero Jaakko Töllille. Muualta lukemani hänen oman ilmoituksensa perusteella hän on suuntaamassa katolisen kirkon yhteyteen.
Lhpk:n sivuilta myös mielenkiintoinen uutinen yhteiskristillisen tapahtuman järjestämisestä:
Lieneekö uusi päänavaus säätiöläisille, että osallistutaan yhteiskristilliseen toimintaan ihan järjestäjän muodossa? En luonnollisestikaan tätä millään tavalla paheksu, olenhan peräti naimisissa vapaasuuntaisen kristityn kanssa, ja kristillinen kasvatus aiheena on varmasti monella tavalla kristittyjä yhdistävä teema. Joku oikein kunnon änkyrä voisi kyllä silti tällaisestakin harhaoppisten kanssa veljeilystä vetää herneet nenään.
En tiedä vedänkö mitään pakastevihanneksia hengityselimiini, mutta muistelen hämärästi dekaani Pohjolan joskus linjanneen ettei (perinteisiin) “yhteiskristillisiin” tilaisuuksiin tulisi lähteä mukaan koska jo lähtökohtaisesti pitäisi lakaista maton alle kaikki ne opilliset kysymykset, jotka eri suuntien toimijoita erottavat. Etenkin ns. vapaiden suuntien osalta kynnyksen tulisi olla huomattavan korkea sillä niin paljon on opillisia eroavaisuuksia. Kristillisen kasvatuksen aihepiiristä ihan ensimmäinen asia on tai ainakin sen tulisi olla kasteteologia. Sillä sen varaanhan koko kristillinen kasvatus rakentuu. Ja vapaakirkollisten (ml. helluntailaiset) käsitys kasteesta poikkeaa luterilaisista kuin yö ja päivä.
Kaikinpuolin hieno avaus Porissa!
Ei tämä ollut varsinaisesti ensimmäinen kerta kun Lähetyshiippakunta on mukana kristillisen kasvatuksen yhteistyökuvioissa vapaiden suuntien kanssa. Esimerkiksi Kutsuvat sitä rakkaudeksi -kirjassa hiippakunta oli mukana ja kirja on ymmärtääkseni vieläkin käytössä. Siinä oli mukana hyvin laaja joukko eri yhteisöjä.
Olemme mukana
Suomessa toimii suuri määrä kristillisiä kirkkokuntia,
seurakuntia ja järjestöjä, joiden kautta voit löytää seurakuntayhteyden, uusia kavereita ja tukea.
Seuraavat kirkot ja järjestöt jakavat tämän julkaisun
arvot ja toivottavat sinut tervetulleeksi toimintaansa:
• Hyvä Sanoma ry
• Karkun evankelinen opisto
• Kauhajoen evankelinen opisto
• Lähetysyhdistys Kylväjä
• Loimaan evankelinen opisto
• Nuotta.com
• Operaatio Mobilisaatio
• Patmos Lähetyssäätiö
• Priscilla ry
• Suomen Adventtikirkko
• Suomen Baptistikirkko
• Suomen Elävät Vedet ry
• Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys
• Suomen evankelisluterilainen Lähetyshiippakunta
• Suomen Helluntaikirkko
• Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys
• Suomen Metodistikirkko
• Suomen Raamattuopiston Säätiö
• Suomen teologinen instituutti
• Suomen Vapaakirkon Nuoret ry
• Uskovaiset Nuoret ry
• YWAM Finland ry / King’s Kids
Lähetyshiippakunnalta on näköjään ilmestynyt uusi Pyhäkön lamppu: http://www.lhpk.fi/pyhakon-lamppu-6-2019/ Lehden lopussa oli sympaattinen haastattelu leskeksi jääneestä miehestä nimeltä Ola Byfält. Tämän mainittiin toimineen aiemmin pappina muun muassa Olaus Petri -seurakunnassa ja että hän on nykyään LHPK:n Helsingin Markuksen seurakunnan jäsen. Uteliaisuuteni heräsi ja googlailin, ja huomasin kyseisen papin eronneen tänä syksynä kirkosta ja siten Suomen ev.lut. kirkon papistosta: https://www.vasabladet.fi/Artikel/Visa/332517 ja https://www.borgastift.fi/aktuellt/notis-25-2019/ . Vasabladetin juttua ei pysty lukemaan kuin alun, mutta otsikossa mainitaan Byfältin vastustavan samaa sukupuolta olevien parien liittoja, ja hän olikin yksi niistä papeista, jotka olivat tällä pääosin Porvoon hiippakunnan papistosta koostuvalla listalla: https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/mielipidekirjoitus-suomenruotsalaisissa-lehdissa-45-pappia-kieltaytyy-vihkimasta-samaa-sukupuolta-olevia-pariskuntia/
Näköjään noita pappeja lähtee myös ilman mitään suurempaa meteliä kummastakaan suunnasta (tai no, olihan tuo Vasabladetin juttu sentään).
Ola Byfält ei ole ainoa entinen evl-pappi joka meille on tullut viime aikoina. He eivät pidä mitään meteliä - he vaan ilmaantuvat takapenkkiin.
Ymmärrän matalan profiilin ainakin jollain tavalla. Ajattelin nostaa tämän kuitenkin tänne, koska sekä eroaminen että nykyinen jäsenyys on julkaistu lehdissä, eli ei ole salaisuus.
Lähetyshiippakunnan seurakuntaverkosto kasvoi viikonloppuna kun Parikkalan jumalanpalvelusyhteisö järjestäytyi Pyhän Ristin luterilaiseksi seurakunnaksi. Olin alkukuusta itse vierailulla Parikkalassa ja kovin positiivinen kuva välittyi seurakunnasta. Pienelläkin paikkakunnalla voi tapahtua paljon nopeasti. Jos nyt oikein muistan niin seurakuntia on nyt 37.
Pyhän Ristin seurakunta ja kirkko löytyy myös toiselta reunalta Suomenmaata eli Tampereelta. Nimeni on sen rullissa 
Tämä poliisin kertaalleen perustellusti päättämä ja valtakunnansyyttäjän uudelleen aloittama tutkinta Päivi Räsäsen kirjoituksesta Mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi etenee näköjään seuraavaan vaiheeseen. Juhana Pohjola on kutsuttu kuulusteluihin nyt helmikuussa.
En tiedä olenko naivi, mutta en osaa odottaa muuta lopputulemaa kuin sen minkä poliisi jo perusteellisella päätöksellään teki, eli että tutkinta päätetään. Jo syyskuussa jäin harmittelemaan sitä, että tähän on hukkunut yhteiskunnan varoja kohtuuttomasti. Silloin kuitenkin päällimmäinen ajatus oli että systeemi toimii.
Nyt talven aikana kierrokset ovat olleet ihan toisenlaiset. Harmittaa vietävästi että meidän oikeusjärjestelmämme muutenkin tiukat resurssit ohjataan tällaiseen tutkintaan. Vasta oli juttua vakavasta pahoinpitelystä, selvästä tapauksesta, joka on odottanut jo yli 2 vuotta sitä että se pääsee prosessissa oikeuskäsittelyyn asti. Huolissaan tästä yhteiskunnallisesta kehityksestä mikä tähän liittyy. Pitää vain rukoilla suunnan kääntymistä.
Joo, mutta ne on pikkujuttuja tämän rinnalla.