Kokemus voi hyvinkin korvata akateemisen koulutuksen. Mitä sitten tarkoitetaan tässä kokemuksella? Kirkon historiassa on monia esimerkkejä hengellisistä ihmisistä jotka eivät ole lukeneet päivääkään yliopistossa teologiaa. On myös sellaisia hengen jättiläisiä jotka eivät osanneet edes lukea, mutta opettivat muita. Tällä en tarkoita väheksyä teologisia opintoja yliopistossa tai muualla. Jumalaa oppii tuntemaan olemalla suhteessa häneen, häntä oppii tuntemaan myös kirjoituksista joka on yksi tämän suhteen osa-alue.
Ok, ehkä tiedät paremmin. Itse en ole pitänyt kirjaa siitä missä pappisystävät ja -työtoverit ovat opiskelleet. Se on selvää että kirjo on suuri siinä, millainen ote heillä on työnteon ja sanoman suhteen. Paljon kuitenkin hienoja kokemuksia heistä on, sekä seurakunnan että järjestöjen toiminnassa. Ajattelen myös niin että työtoverina ja seurakuntalaisena on tärkeää muistaa enemmän rukoilla pappien puolesta kuin arvostella ja luokitella heitä. Mikä ei sulje pois kriittisyyttä siinä mielessä ettei nyt ihan kaikkea hullua tarvitse sulattaa. Mutta pääasiassa elämän aikana olen joutunut opettelemaan pois vikoilusta siihen yhteisen kuormien kantamisen suuntaan, mitä apostolikin sanoo Kristuksen lain täyttämiseksi.
En viittaa kirkon määrittelemään tarpeeseen, koskien teologian tarvetta kirkon tehtävissä. Sen tarve on ilmeinen.
Minua vain puhutteli tämä lause, koska henkilökohtaisesti ole elänyt oppimattomien “jättiläisten” vaikutuksessa. Yleisesti tunnetuin on ollut yhteyteni Smith Wigglesworth’n perheeseen. He kaikki ovat vieläkin sillä uskon tiellä, minkä heidän esi-isänsä löysi ja sillä vaelsi. Henry, ystäväni, joka syntyi juuri samoihin aikoihin, v. 1946, kuin Smith W. kuoli vaelsi ja vaeltaa samassa Hengessä kuin hänen äidin isän isä. Ei usko ole periytynyt, vaan se on vallannut Smith W:n jälkeläisetkin.
Jos on kiinnostunut, niin voi Wikipediasta lukea, varsinkin englanniksi, tämän uskon sankarin taival lukutaidottomasta, monen kirjan kirjoittajaksi. Smith W. ei itse fyysiseti kirjoittanut, vaan hän lähinnä saneli ne. Suomessa SW kävi parikin kertaa ja toiseen asuinmaahani Sveitsiin, hän toi nk. helluntaisanoman.
Oppineisuus tai oppimattomuus ei ole hengellisen ‘menestyksen’ este. Mutta ilman “Minua”, Jeesusta te ette voi mitään tehdä. Tai voitte olla tekevinänne ja siitä on todistuksena paljon näkyvää.
1 tykkäys
Järkyttävä, kuolema on aina järkyttävä, voimia läheisille. Kristus on ylösnousemus ja elämä. Viime puhelusta Anssin kanssa ei ollut pitkä aika.
3 tykkäystä
Näemmä lähti samalla tavoin kuin Ennio Morricone - kaatui kotonaan ja teloi itsensä kuolettavasti. Armollinen tapa lähteä - tavallaan. En kyllä yhtään osannut odottaa että Anssin vuoro olisi tullut ennen piispa Mattia tai muutamaa muuta senioria.
Tuli tuosta Simojen yllättävästä kuolemasta mieleeni, että hän oli linkki LHPK:n ja LSRY:n välillä. Nähtäväksi jää miten tälle suhteelle käy jatkossa olettaen että Anssin seuraaja tulee LSRY:n ulkopuolelta. Jokainen pastori(kin) on kuitenkin yksilö ja jos LSRY:n perinteet eivät ole tulleet äidinmaidon mukana, niin jonkinlainen hiertymävaara on varmaankin olemassa. Ja vastaavasti jos seurakunta kutsuu pastorikseen jonkun LSRY:n kasvatin, niin mitäs sitten jos hän ei olekaan 100% LHPK:n hyväksymä?
Niin Laitilan Aamoksen seurakuntaan vai, sehän Simojoen viimeisin vastuupaikka on ollut? Sitähän on Simojoen lisäksi hoitanut kaksi muutakin eläkepastoria Ilpo Sinkko ja Miika Vuola, ehkä jompikumpi heistä sitten. Tosin ehkä seurakunnan tulevaisuuden kannalta joku nuorempi olisi parempi. Laitilassa on muuten tällä hetkellä LHPK:n ainoa seurakunta, jonka taloudesta ei vastaa Luther-säätiö vaan oma yhdistys.
Joo tunnustan, etten tiedä pöläystäkään Aamos-seurakunnan hallintosuhteista. Simojoki-vainaa vain profiloitui huomattavaksi toimijaksi sekä Luther-säätiön (myöh. LHPK) että Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistyksen (LSRY) piirissä eli tavallaan toimi yhteysupseerina näiden kahden organisaation välillä. Nyt sitten tilalle voidaan nostaa joku uusi kasvo LSRY:n piiristä, ilman mainittavia sidoksia LHPK:n suuntaan tai vastaavasti antaa “virkamääräys” jollekin nuorelle LHPK:n pastorille, jolla ei ole historiaa sen paremmin LSRY:n kuin ev.lut. kirkon piiristä noin muutoinkaan. Molemmissa skenaarioissa on omat potentiaaliset kipupisteensä.
Voi tietysti olla ettei LSRY olekaan niin sisäänpäin lämpiävä ja omiin perinteisiinsä takertunut porukka (vrt. SRK lestat), kuin mitä sen julkisuuskuva on…
Eräällä pohjalaisella paikkakunnalla kävi joskus 90-luvun alkuvuosina niin, että eläköityneen lest. taustaisen pastorin sijaan virkamäärättiin srk-pastorin virkaa hoitamaan nuori vastavalmistunut pastori toiselta puolen Suomea. Paikalliset rauhanyhdistyksen aktiivit eivät kaverista ja hänen liberaaleista otteistaan erityisemmin diganneet eivätkä vahingossakaan osallistuneet ko. “klopin” toimittamiin messuihin. Eikä tämä kaveri tainnut suuremmin tuntea kunnioitusta/ymmärrystä lestadiolaisuuttakaan kohtaan.
Länsi-Suomen rukoilevaisilla on kylläkin ihan omaakin messutoimintaa.
Väitinkö jotain muuta? En tietääkseni.
Epäsuorasti ilmaisit, että Amos olisi jotenkin LSRY:n jumalanpalvelusyhteisö.
Ei siis ole, kuten ei myöskään Lähetyshiippakunnan muut yhteisöt ole millään muodoin esimerkiksi Sleyn tai Kansanlähetyksen yhteisöjä.
Seikka että osa Amos yhteisön seurakuntalaisista kenties osallistuu myös LSRY:n toimintaan ei muuta asiaa. Herätysliikkeet edustavat vapaata kansalaisjärjestötoimintaa, jolloin jäsenet saavat vapaasti osallistua muuhunkin kuin oman järjestön toimintaan, kunhan se ei suuntaudu ko. järjestön toimintaa vastaan.
LHPK sen sijaan on ilmaissut itsensä kirkkokuntana, jonka toimitaan mitä ilmeisemmin liittyy jonkinlainen jäseniin kohdistuva “kirkkokuri”.
Kyllähän sen tuollakin tavalla voi käsittää. Sikäli kuin olen ymmärtänyt asiain tilan oikein, niin kaikista herätysliikkeistä LSRY on opillisesti että myös käytännön henkilösuhteiltaan ainakin lähinnä LHPK:aa. Ja kunnianarvoisa A.S. oli varsin merkittävä hahmo molemmin puolin. Nähtäväksi nyt sitten jää mihin suuntaan tilanne lähtee kehittymään. En kauhiast yllättyisi vaikka Amos-yhteisö vähitellen etääntyisi LSRY:stä jos vastaavaa henkilöä ei löydetä tilalle.
Kaikki LHPK-pastorit eivät ole LSRY:n miehiä ja toisin päin kaikki LSRY:n pastorit eivät diggaa LHPK:sta. Väisäs-Matti on/oli Kansanlähetyksen miehiä ja Korpisen Sakari SLEY:n miehiä, mutta mainittujen organisaatioiden (nykyiset) johtomiehet eivät halua tulla yhdistetyksi LHPK:aan oikeastaan millään tasolla.
Väisäsellä ja LSRY:n pastorilla Timo Laatolla on olut melkoista vääntöä kasteteologiasta. Rukoilevaistaustaista väkeä puolestaan on useassa LHPK:n seurakunnassa, mutu-tuntumalla oletan, että erityisesti Laitilassa ja Raumalla, mutta muuallakin. Varmaan Simojoki henkilönä on helpottanut osan näistä mukaantuloa, mutta en usko, että hänen kuolemansa vie tuota väkeä pois jos nyt ei enää tuokaan. Onhan muuten LHPK:ssa yhä rukoilevaistaustainen pappi ainakin Martti Vaahtoranta.
Ei Martti ole enää ainakaan vakituisena, Pyhän Marian seurakunnan pappina on toiminut vuodesta -17 Jukka Peranto.
Vieläkö Herr Schaumstrand toimii pastorina? Olin ihan siinä luulossa että jättäessään Rauman seurakunnan “kirkkoherran” tehtävät, hän olisi jättäytynyt samalla pappishommista tyystin sivuun.
Väisäsen ja Laaton erimielisyydet eivät ole mikään yllätys. Ei niille Matin näkemyksille SEKLin piirissäkään sympatiaa herunut.
Voi olla että liioittelen A.S.:n roolia mut olen aika vahvasti otaksunut että hänen “yhteysupseerin” roolinsa näiden kahden organisaation välillä olisi (ollut) hyvinkin merkittävä ellei jopa aivan “kingpin”.
Niinno, eihän Vaahtoranta ole minkään seurakunnan pastori, mutta LHPK:n jäsen ja aktiivi, ja on hän ilmeisesti harvakseltaan saarnannutkin. Tarkoitin, että LHPK:ssa on yhä ainakin yksi rukoilevaistaustainen pappi aktiivina.
Minulla on muistikuva, että joskus jossain Vaahtoranta itse mainitsi, että ei ole varsinaisesti rukoilevaisuudesta lähtöisin vaikkakin sen liikkeen piirissäkin on aikaansa viettänyt. Olikohan niin, että evankelisudessa hänen hengellinen kotinsa oli alunpitäen 
Martti ei ole taustaltaan evankelinen. Rukoilevaisuuten hän tutustui ollessaan Anssi Simojoen kanssa samassa seurakunnassa pappina. Rukoilevaisuus taas jakautui kahtia jossa Anssin rooli oli merkittävä, vastapuolena.
2 tykkäystä
Hän on kuitenkin hyvin vahva luterilainen konservatiivi paitsi siltä osin, että hyväksynee teistisen evoluution. Muutoin olen hänen kanssaan jakanut uskonkäsitykseni aika pitkälle.
1 tykkäys