Entä pastori Eero Kaumi. Ilmeisesti lukenut siis teologiaa.
Kaumin ansioluetteloa en tunne.
Kaumilla ei ole käsittääkseni teologian tutkintoa, mutta hän on pitkän linjan maallikkosaarnaaja ja raamatunopettaja sekä toiminut hengellisessä työssä niin Turun Mikaelinseurakunnassa, Sleyssä kuin myös Luther-säätiön katekeettana. Hän tosiaan on jo yli 70-vuotias oto-pastori. Tietääkseni hän on käynyt tuon LHPK:n supi-koulutuksen, mutta muuten oletan valtaisan kokemuksen jossain määrin korvanneen muodollisen koulutuksen puutteen.
2 tykkäystä
Ja tarkennan sen verran, että oto papeilta ei tietääkseni siis vaadita maisterin tutkintoa ja kielistä UT:n kreikan hallitseminen on katsottu oto pastoreille riittäväksi.
En ota kantaa a) henkilöön, jonka muistan vuosien takaa iloisena matkasaarnaajana, lähemmin tuntematta b) LHPK:n toimintaan yleisesti enkä c) LHPK:n papistoon, jota en juurikaan tunne.
Mutta puhtaasti tuohon sitaattiin, että kyllä mielestäni seurakunnan papin pitäisi olla koulutettu teologi. Ei kokemus korvaa akateemista koulutusta nimenomaan teologiassa.
Tämä mielipide ei sitten tarkoita sitäkään, että pitäisin evl-papistoa erinomaisen täydellisenä siksi, että teologian maisteri on pätevyysvaatimus. On varmasti paljon puutteita, ja kyllä sitä ihan käytännössä myös törmää siihen, että melko yllättäviä puutteita kyseisessä yliopistotutkinnossakin on.
Mutta siis periaatteessa. Papin pitäisi olla hankkinut sellaisen pohjan työlleen, että hän todellakin ymmärtää enemmän kuin maallikko esim. Raamatun alkukielistä, eksegetiikasta, dogmatiikasta jne. Se on eri asia, kuin etteikö monikin ihminen osaa hienosti puhua, julistaa evankeliumia ja hoitaa sieluja. Koulutuksen pitää olla syvempää, sellaista mikä ei arkipäivässä ehkä näy, mutta vaikuttaa tiettyä vakautta ja hötkyilemättömyyttä kaikkeen.
Olisin taipuvainen olemaan samaa mieltä. Papin pitää olla alansa asiantuntija, joka pystyy vastaamaan edes jotain silloin kun seurakuntalaiset esittävät vaikeita kysymyksiä. Ajattelisin että pastorin pitää tuntea myös kilpailevia teologisia koulukuntia, ei pelkästään oman liikkeen perinteisiä tulkintatapoja. Silloin pystyy kohtaamaan myös ulkopuolisia paremmin. Näin ollen en ainakaan Suomen olossa hyväksyisi pastoriksi ilman jonkinasteista teologian tutkintoa. Siitä en osaa sanoa täysin vahvaa kantaa, pitääkö sen sitten olla maisteritasoinen, mutta kandi nyt vähintään.
1 tykkäys
Varmaan noinkin mutta asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Yliopistokoulutuksessa saadaan vain keskimääräisesti kohtalaiset perustiedot. Kreikan kielessä miten sen nyt sanoisi. Tietoa tulee paljon sen sisäistäminen ja hahmottaminen voi olla pitempi prosessi.
Kerran olin puhumassa eräässä seurakunnassa ja seurakunnan pappi oli aivan onneton puhuja, yliopistokoulutus oli takana, mutta puheesta ei tullut, ei siis yhtään mitään. Ajattelin mielessäni vaihtaisi nyt alaa, tuo on seurakunnalle maanvaiva. Kävellessäni autolle kuulin äänen, hän on Minulla töissä, häkellyin, pyysin mielessäni anteeksi väärää tuomiotani papista.
1 tykkäys
Kyseessä on kuitenkin oto-pastori, eli hän ei ole minkään seurakunnan täystoiminen paimen.
Muuten ajattelen toisinaan, vaikka itsekin olen akateemisen koulutuksen saanut ja teologiaakin hieman yliopistotasoisesti lukenut, että joskus akateemista koulutusta yliarvostetaan. Sillä on oma paikkansa ja on hyvä että sen omaavia pastoreita on, mutta vaatimuksena yliopistosta hankittu tutkinto on kummallinen kirkolle, jonka apostoleista osa oli kalastajia. Pitäisin oleellisempana omien pappisseminaarien perustamista.
3 tykkäystä
Kyllä sillä opetuksella lukee Novumia ja muita koinee-kreikan tekstejä ihan auttavasti. Itse luen aina UT:n saarnatekstit Novumista kreikaksi (ja latinaksi). Heprea on päässyt unholaan, mutta VT:n kommentaarien eksegeettiset analyysit aukeavat vielä ymmärrettävästi.
D
1 tykkäys
En tunne tarkkaan yliopiston antaman teologisen koulutuksen sisältöä. Voin kuitenkin ymmärtää tuon että kirkolla pitäisi olla enemmän osuutta siihen, jopa oman seminaarin ajatuksen.
Kuitenkin pysyn kannassani että akateeminen koulutus on - tai olisi? - jotain mistä ei tulisi luopua.
Minulla ei ole yliopistotutkintoa mutta aika mittava koulutus alemmalla asteella, omalta alalta. Kyllä sen laajuus on antanut paljon eväitä työhön vaikka suurin osa taidoista hankitaankin käytännön työssä. Ilman koulutusta uskon kuitenkin että olisin paljon vähemmin eväin tehnyt työurani.
Arvelen että olet vielä sen verran nuori että oma koulutuksesi ei ole päässyt ikään kuin kypsyttämään hedelmiään käytännön arjessa. Näin siitä huolimatta ettei tutkintoa yliarvioisikaan.
Muodollinen koulutus luo pohjaa. Sen pitää mennä yli sen mitä itse kokee arjessa tarvitsevansa. Ns turhatkin opinnot ovat tehneet jotain mitä itse ei näe kuin vasta ajan kuluessa.
Lisään vielä vähän off topic että olen kyllä opiskellut kahdessakin yliopistossa vaikkei papereita olekaan ja niistäkin oli hyötyä. Jälkeenpäin voi tietysti katua että jäi kesken mutta ehkä se ei vaan ollut minun juttuni…, Sitten on tullut oltua kolmessa keskiasteen koulutuksessa ja jotain muutakin päälle.
Elinikäinen oppiminen on mahtava asia. En kyllä enää lähde mihinkään perusopintoihin mutta moni muu asia kiinnostaa. Vaikka eläkeikä häämöttää, niin paikalleen ei halua jäädä pyörimään. Tällä alalla ei onneksi koskaan ole valmis.
Vuosia sitten opiskelin etänä heprean kirjoitusmerkit. Jatkaminen tyssäsi siihen että homma oli muotoiltu jotenkin epäselvästi käytännössä.
Ehkä opiskelen vielä jonkun uuden kielen alkeita. Koulussa vieraita kieliä oli neljä, olisihan niissäkin kohentamista. Sen jälkeen opintoja muutamassa muussakin kielessä.
En tunne tarkkaan lhpk:n pappiskoulutusta, vaikka jäsen olenkin. Käsitykseni on se, että seurakuntien vastuupastorit ovat kaikki vähintään teologian maistereita, jopa tohtoreitakin. Oto (oman toimen ohella)-pastoreissa on jonkin verran lhpk:n oman pappiskoulutuksen käyneitä, ja lisäksi heillä on myös yliopistollisia teologian opintoja, vaikkakaan ei välttämättä maisterin tutkintoa. Sitten taas oto-pastoreissa on kyllä teologian tohtoreitakin.
Korjatkaa joku, jos puhun läpiä päähäni. Korkeakoulutettuna itsekin arvostan muodollista koulutusta ja lhpk:n seurakuntalaiset ovat keskimäärinkin sen verran korkeasti koulutettua porukkaa (maistereita ja tohtoreita vinot pinot) että ei taitaisi ihan heppoisella koulutuksella meidän pappina pärjätäkään.
Silti jos itse pitäisi valita teologian tohtori joka puhuu omiaan tai vähän lyhyemmän koulutuksen käynyt, joka opettaa Raamatulle uskollisesti, valitsisin jälkimmäisen.
Juuri näin! On muistettava, että Jeesuksen lampaat kuulevat vain hänen ääntänsä. Näin ketään ihmistä, olkoon hän tohtori tai piispa, ei pidä kuunnella hänen saamansa koulutuksen tai aseman perusteella, vaan sen perusteella puhuuko hänessä Kristus vaiko joku muu henki.
Yksi kritikunnan onnettomuuksista lieneekin siinä, että me kuuntelemme ihmisiä tämän maailman tavoin heidän koulutukseen perustuvan asemansa tähden.
1 tykkäys
En ajattele että koulutus on joku automaattinen tae tai että väitöskirjan tehnyt on ilman muuta muita sopivampi saarnaamaan.
Mutta ei se toisinpäinkään mene. Luteerus oli yliopistomiehiä ja kielimiehiä, Raamatun kääntäjä. Silti hän taisi asettaa vaatimuksen että saarnamiehen pitää puhua niin että 12-vuotias ymmärtää. Se ei ehkä ole niin helppo tehtävä, muuten. Jos kuitenkin Jumalan sanaa aikoo saarnata.
Pointti koulutuksen tärkeyden puolesta on siinä että ajattelu on kehittynyt niin että hahmottaa laajemmin asiat. Jos on tutkinut ja saanut oppia, ei häkelly tai viehäty jostain liian helposti. Pappi on myös muuta kuin saarnaaja, varsinkin nykyisin.
Kun tietää enemmän, ei esitä kaiken osaajaa. Mitä enemmän tutkii ja oppii, sitä vähemmän on kiusaus aukoa suutaan omien mielihalujen perusteella.
Kai se tärkein silti on kutsu, mitä papin virkaan tulee. Tässä nyt vaan oli kysymys että millä pohjalla sitä virkaa lähdetään hoitamaan.
Nykyisin on tapana sanoa että hyvä kun papeiksi tulee entistä enemmän muiden alojen ihmisiä joille teologinen tutkinto on vasta iäkkäämpänä hankittu. Tässäkin on kaksi puolta. Kokemusta ja näkemystä elämästä on heillä ja ihmisten tapaaminen usein siten helpompaa. Toisaalta joskus ajattelee että onko siitä aiemmasta urasta jäänyt kuitenkin päälle jotain mikä ei ehkä pappeuteen soinnu… Yksilöllinen juttu!
Olisi nähdäseni oleellista myös vastata kysymykseen missä määrin esim. yliopisto koulutuksessa oleva henkilö on Pyhän Hengen koulusssa, toisin sanoen opettaako tulevaa pastoria Kristus vai tämän maailman viisaus. Kieltenkään osaamisesta kun ei ole rahtusenkaan vertaa hyötyä jos pastori osaa niitä vaikka kymmentä erilaista, mutta ne eivät ole Kristuksen palveluksessa vaan pastorin oman lihan palveluksessa.
2 tykkäystä
Toivottavasti et käsittänyt minun olevan tuota mieltä ettei Pyhän Hengen antamaa viisautta tarvita enemmän.
On jopa itsestään selvää tämän foorumin kontekstissa että tästä ollaan samaa mieltä. 
.
Mutta mikä olisi oikea peruste vastustaa teologista oppineisuutta? Kielten osaamista ja muuta tutkimista? Eiväthän nämä oikeasti sulje pois Pyhää Henkeä.
Olisiko Luther ollut ilman koulutusta ja kiinnostusta tutkimiseen samanlainen mies kirkon historiassa? Tai hyvin moni muu? Varmasti Jumala olisi voinut käyttää työssään pelkästään kalastajia jne mutta ei hän halunnut. Jo Paavali oli teologi.
Järki ja kyky oppia ei ole itsessään pahaa. Ne ovat Jumalan lahjaa.
Oppinut paimen pystyy toimimaan tietyissä tilanteissa seurakunnan parhaaksi paremmin.
Minä taisin aiemmin sanoa, että osa apostoleista oli ‘vain’ kalastajia, mutta luulin muiden hoksaavan etten poissulkenut sitä, että joukossa oli Paavalin kaltaisia oppineita. Kritiikkini kohdistui siihen, että akateeminen tutkinto nähdään nykyään välttämättömyytenä, en väuttänyt, ettei siitä ole mitään hyötyä.
1 tykkäys
Toivottavasti sinäkään et käsitä minua väärin? En ole sulkemassa koulutusta pois. Haluan vain sanoa, ettei ole tarkoitus ajaa paholaista pois oppineen maailman sydämestä, vaan niiden sydämestä, jotka uskovat, niin kuin seurakunnassa pitäisi asianlaidan olla. Jeesusta vastustivat hänen omana aikanaan kaikkein enimmän juuri fariseukset ja kirjanoppineet, eikä edes Jeesus saanut heitä vakuuttuneeksi sanomastaan. Sen sijaan enin osa hänen seuraajistaan oli aika oppimattonta sakkia, jota ei kovinkaan paljoa hetkauttaneet fariseusten viittojen tupsut. Ja niin se on nykyäänkin, on hyvin pitkälle mahdotonta saada niitä ihmisiä uskomaan joilla on paljon tämän maailman viisautta ja oppiarvoja. Heidän takiaan on turha pastoreiksi valmistuvien opiskella tämän maailman hengen mukaista viisautta, jota teologinen tiedekunta on nykyisin pullollaan. Sen sijaan heidän tulee olla jatkuvasti ennen kaikkia muita Pyhän Hengen koulussa.
Siinä olet oikeassa, että pääpaino on kutsulla, mutta eihän sekään mitään takaa jos seurakunta on kuten Laodikea. Silloin se kutsuu pastorikseen
roskan puhujan saaden ansionsa mukaan.
2 tykkäystä
Lähetyshiippakunnan hiippakuntajärjestys, 16. luku, 5 §: “Papiksi voidaan vihkiä mies, joka on kastettu ja konfirmoitu, toteuttaa uskoaan ja tunnustustaan jumalanpalvelusta viettävässä seurakunnassa, jonka seurakunta kutsuu paimenekseen ja joka on suorittanut konsistorin hyväksymän teologisen koulutuksen tai muutoin osoittaa riittävää oppineisuutta. Hänen tulee olla elämänvaelluksessaan esimerkillinen, teologisesti taitava ja sitoutunut lähetyshiippakunnan tunnustukseen ja tarkoitukseen.”
- Käytännössä teologian maisterin tutkinto on aina riittävä muodollinen koulutus.
- Riittävä teologinen koulutus voi olla myös muiden yliopisto-opiskelujen aikana hankittu teologinen koulutus, vaikka varsinaisesti olisikin valmistunut jostakin muusta pääaineesta.
- Teologian kandin tutkinto, muut teologian opinnot tai muu erikseen osoitettava teologinen osaaminen voi olla konsistorin arvioimana riittävä.
Toisin sanoen TM ei ole se avain joka avaa portit, vaan sen tekee oikeastaan kaikissa tapauksissa konsistorin edessä osoitettu riittävä teologinen osaaminen.
Viime vuosina suurin osa pastoreistamme on tosiaan tullut Suomen luterilaisen pastoraali-instituutin, joka siis on konsistorin alainen toimielin ja jossa mm. piispa on tiiviisti mukana, kouluttamina. Prosessi kestää n. 2 vuotta ja tänä aikana kurssilaiset käyvät läpi laajan kirjon luterilaista teologiaa ja pastoraaliteologiaa ja suorittavat vikariaatin seurakunnissa. Tämä SUPI-koulutus on pääsääntöinen väylä päästä konsistorin eteen osoittamaan omaavansa riittävän teologisen ja pastoraalinen osaamisen voidakseen tulla vihityksi papiksi.
8 tykkäystä
[quote=“tortoise, post:134, topic:3483, full:true”]
Mutta puhtaasti tuohon sitaattiin, että kyllä mielestäni seurakunnan papin pitäisi olla koulutettu teologi. Ei kokemus korvaa akateemista koulutusta nimenomaan teologiassa. [/quote]
Tämän hetkisissä olosuhteissa sanoisin mieluummin, että seurakunnan paimenelle olisi hyväksi, jos hän on kiertänyt HelYo:n Teologisen tiedekunnan mahdollisimman kaukaa. HellYo:n ja Luterilaisen tunnustuksen välillä on paikoin sovittamaton ristiriita. Ollut jo pidemmän aikaa. Puu tunnetaan hedelmistään ja ne hedelmät, joita Helsingin Teologinen tiedekunta on tuottanut, ovat olleet enimmäkseen mätiä.
3 tykkäystä