Asiallinen kirjoitus, tortoise. Ja messun ulkopuolinen siunaus tosiaan eri asia, mistä puhun, mutta kiinnostava sekin.
En minäkään “odota” siunausta, ikään kuin minkä hyvänsä kristillisen ryhmän pitäisi minut siunata. Enkä samaa yhteyttä kaipaa kaikkiin kristittyihin kuin omaan seurakuntaani. Kaipaan kuitenkin jonkinlaista kristittyjen yhteyttä, ja osa meistä keskinään erimielisistä voi tuota yhteyttä ilmentää siunauksella ehtoollisen yhteydessä. Minusta se on rehellinen ele ilmaistessaan myös erillisyden - meillä ei ole ehtoollisyhteyttä, vaikka siunata voidaankin.
Tietenkin tuossa menetellään aina messua viettävän yhteisön ehdoilla. Siksi juuri minua kiinnostaa ajankohtaisesti juuri lähetyshiippakunnan menettelytapa. Heidän messussaan kun saattaisin joskus käydä, enkä halua siellä menetellä epäsopivasti.
Vanhauskoinen = naispappeuden torjuja? Olisiko tämä yleisin merkitys sanalle?
Jos oletetaan noin, täytyy muistaa että meidän kirkossamme on aika paljon ns. vanhauskoisia, jotka eivät esim. ole piispa Soramiehen “paimennettavia”, vaan pyrkivät ainakin toistaiseksi pysymään joko paikallisseurakuntien yhteydessä tai kirkon sisällä toimivien järjestöjen messuyhteisöissä.
“Pienkirkot” sanan keksin tuossa kuvatakseni meidän isossa ja kurjassa ev.lut.kirkossa elävien näkökulmaa. En siksi, että suuri olisi välttämättä kauniimpaa kuin pieni, vaan osoittaakseni että protestina kirkkomme luopumukselle syntyneet pienemmät luterilaiset kirkkokunnat ovat surullinen osoitus protestantismin taipumuksesta hajota aina vain useampiin mielestään oikeauskoisiin ryhmiin.
Nyt täällä menee jotenkin keskustelut hullusti. Edellä vastasin Nevalaisen viestiin, jossa hän halusi korvata “pienkirkko” termini “vanhauskoisilla”. Silvanus teki samaan aikaan pilkontaa.
Joo tää keskustelu menee hankalaksi. Tässä kysyttiin LHPK:n ehtolliskäytäntöä ja yritin siihen vastata. Nyt se heitettiin kohtaan " suljettu ehtoolliskäytäntö", jota siis LHPK:ssa ei ole, eikä siitä asiasta ( siis suljetusta ehtollisesta) edes keskusteltu.
Näin on. Protestoikaamme Silviota vastaan yhteisessä rintamassa, Veli Yrjö! Keskustelu lähetyshiippakunnasta oli se, mitä minä halusin käydä, pikkuisen ainakin. Siihen liittyi Nevalaisen “vanhauskoisuus”-viesti, johon vastasin.
Lähetyshiippakunnan Kaakkois-Suomen pastorit pitävät kevään aikana Parikkalassa Kirkon seitsemän tuntomerkkiä - luentosarjan.
to 12.1 klo 13 Johdanto ja Jumalan sana, eli Raamattu.
to 9.2 klo 13 Pyhä kaste ja Pyhä ehtoollinen
to 9.3 klo 13 Avainten valta ja Apostolinen paimenvirka
to 6.4 klo 13 Julkinen rukous ja Risti
Luennot pidetään Parikkalan keskustan kirjastossa, os. Harjukuja 1.
Älkää nyt sitten ottako tätä minään LHPK-spesifisenä kritiikkinä - olen urputtanut tästä samasta aiheesta myös evl.fi-piireissä, ja ilmiö on kirkkokuntarajat ylittävä. Mutta: onkohan tuon luentosarjan suunnittelijat yhtään ajatelleet, kuka pääsee paikalle arkipäivänä klo 13? Eläkeläiset, työttömät ja kotiäidit, mutta harva muu. Ajankohta on töissäkäymisen kannalta harvinaisen huono, koska päivätöissä olevat eivät etuajassa lähtemälläkään pääse järkevästi mukaan, ja luennolta tulee silti myös hirmuinen kiire useimpiin iltavuoroihin. Mutta jos homma menee yhtään sillä tavalla kuin evl.fi:ssä, niin kohta ne aktiivimummot ovat valittamassa, että nuoria ei kiinnosta…
Joo, ei liity enää lähetyshiippakuntaan - mutta olen myös ihmetellyt ihan perusseurakunnassa samanlaisia aikoja.
“Kaiken kansan joulujuhla” tavallisena arkipäivänä klo 13 - ilmeisesti koululaiset ja työssä käyvät eivät kuulu kaikkeen kansaan.
“Kaikkien seurakuntatalon ryhmien yhteinen kauden päätös” myös keskellä arkipävää. Ilmeisesti seurakuntatalossa ei sitten kokoonnu iltaisin mitään ryhmiä?
Turha kai ihmetellä, miksi työikäiset ovat seurakunnissa vähemmistönä.
No ei tietenkään olisi parempi, että jätettäisiin pitämättä. Jos tuo kellonaika on LHPK:n pastorien kalentereissa ainoa sopiva aika, niin olkoon sitten. Ja evankeliumi toki kuuluu muillekin kuin työssäkäyville - mutta toki myös työttömät ja vanhukset voivat tulla paikalle illalla tai viikonloppuna. Työssäkäyvät on kuitenkin varsin iso väestöryhmä, jonka tarpeita ei välttämättä ole järkevää kokonaan sivuuttaa.
Itsekin kiinnitin huomiota tuohon kellonaikaan ja arkipäivään. Toisaalta on totta, että työssäkäyvistä ainakin maanviljelijöille tuo ajankohta on passeli. Ydinkysymys onkin, mistä eri ryhmistä tuolla paikkakunnalla ja seudulla on potentiaalisia tulokkaita? Jos on jo etukäteen tiedossa, että kiinnostuneissa on kotiäitejä, eläkeläisiä, työttömiä ja maanviljelijöitä, niin aika on hyvä. Mielestäni isoimpia kysymyksiä on, mikä on tuon opetussarjan tarkoitus/lopputulos. Jos tarkoitus on perustaa uusi Lähetyshiippakunnan seurakunta Parikkalaan, niin tärkeintä on, että potentiaalisesti kiinnostunein ydinjoukko kykenee ottamaan osaa ja tutustumaan sihen, millaisella pohjalla uutta seurakuntaa ollaan perustamassa. Jos taas kyse on siitä, että joku paikallinen aktiivi haluaa tuoda Lähetyshiippakuntaa tutuksi kotiseudullaan ja omaa seurakuntaa realistisempi vaihtoehto on saada uusia kävijöitä joko Imatran tai Savonlinnan Lähetyshiippakunnan seurakuntiin, niin silloin ajankohdan pitäisi olla sellainen, että lähes kuka tahansa voisi osallistua.¨
Nimittäin mikäli paikkakunnalle todennäköisesti syntyy Lähetyshiippakunnan seurakunta, niin vaikutus on pitkäaikaisempi ja mukaan pääsee helposti tutustumaan messujen kautta myöhemminkin, vaikka ei olisikaan päässyt mukaan noihin opetusluentoihin. Jos taas pyritään saamaan väkeä muiden paikkakuntien seurakuntiin, niin kyllä se kynnys lähteä tutustumaan kasvaa, jos pitää lähteä matkojen taakse eikä omalla kylällä ole saanut mitään kontaktia.
Muuten olen kyllä sitä mieltä, että seurakunnissa yleisesti ottaen on liikaa arkisin päiväsaikaan sijoitettuja tilaisuuksia. Takaa toiminnan mummoutumisen ja sen pysymisen sellaisena melko tehokkaasti.