Lähetyshiippakunnan kuulumisia

Tälle foorumille ei näköjään ainakaan toistaiseksi ole rantautunut aiemmin aktiivisia Lähetyshiippakunnan pastoreita, joten aiheesta ei näytä tulleen edes yhtä omaa ketjuaan. Itse seurattuani olen kuitenkin havainnut kaikenlaista mielenkiintoista, joten perustetaanpa tällainen ketju.

Osalle lienee tuttua, että Suomessa toimii muutamia itsenäisiä luterilaisia kirkkoja. Näistä jäsenmäärältään suurin on Suomen ev.lut. seurakuntaliitto, tosin kyse on noin 500 hengestä. Lähetyshiippakunnallahan on jäseniä runsaasti enemmän, mutta se ei ainakaan vielä ole uskonnolliseksi yhdyskunnaksi järjestäytynyt. Juhana Pohjola on jo aiemmin kirjoittanut Pyhäkön Lampun pääkirjoituksessaan Lähetyshiippakunnan ja Seurakuntaliiton lähentymisestä. Nyt tämä lähentyminen on saanut ainakin yhden konkreettisen merkin. Nimittäin Seurakuntaliiton Helsingin seurakunnan jumalanpalvelukset ovat nyt siirtyneet Lähetyshiippakunnan Koinonia-keskukseen: http://www.seurakuntaliitto.fi/fi-FI/seurakunnat/helsinki/8-tiedote-2-helsinki Tässä on muuten sellainen hauska kehityskulku, että aiemminhan Koinoniassa kokoontui Lähetyshiippakunnan kansainvälinen seurakunta, mutta sen pastori aloitti nyt työt Sleyn Helsingin Luther-kirkossa kansainvälisessä työssä. Seurakuntaliitto puolestaan kokoontui aiemmin Sleyn Luther-salissa. En usko että kyse on kuitenkaan Sleystä loitontumisesta, Luther-salin tiloja kun on käsittääkseni ainakin yritetty myydä, mutta uskaltaisin tosiaan väittää että lähentymisestä Lähetyshiippakuntaan on kuitenkin kyse.

Toinen kiinnostava juttu on se, että Lähetyshiippakunta ryhtyy radio-työhön: http://www.lhpk.fi/radiolahetykset-alkavat-1-10-alkaen/ Radio Patmoksessa alkavat Seinäjoelta lähetettävät radiojumalanpalvelukset sekä Kouvolan pastorin pitämät opetusohjelmat. Saa nähdä, mikä tulee olemaan Radio Patmoksen kuulijakunnan määrä, mutta mielenkiintoisia satsauksia, ja voivat lisätä hyvinkin Lähetyshiippakunnan näkyvyyttä ja opetuksen leviämistä. (Radio Patmoksen ohjelmatiedoissa on merkitty kylläkin nuo messut alkamaan klo 17: http://patmos.studio24.fi/ohjelmatiedot Sieltä huomasin myös, että klo 11 kanava lähettää Sleyn messun Pyhän Sydämen kappelilta Helsingistä. Eli varsin tunnustusluterilaisella profiililla mennään ainakin radiojumalanpalvelusten osalta.)

Mainittakoon vielä, kun muistui mieleen Silvanuksen kritiikki siitä, että Lähetyshiippakunta antaa miespuolisten maallikoiden saarnata, niin nyt on näköjään ainakin nuo pastoraali-opintoja tekevät nimitetty harjoittelujaksonsa vuoksi vikaareiksi: http://www.lhpk.fi/vikaarit-seurakuntiin/ Eli ainakaan heidän kohdallaan ei ole kyse kestä tahansa maallikoista, vaan pappisviran harjoittelijoista. Mistä tuo vikaari-nimitys oikein tulee, ja kuinka laajalti se on käytössä? Olen huomannut, että vastaavalla tavalla titteliä käyttää Suomen tunnustuksellinen luterilainen kirkko, jolla on tällä hetkellä yksi vikaari: http://www.luterilainen.com/fi/ota-yhteyttä


Ajankohtaista-alueen aloitusviestit ovat wiki-viestejä, joita kuka tahansa voi muokata. Aloitusviestiin lisätään olennaiset uutislinkit ja muut, joiden perusteella ketjussa käydään keskustelua. Aloitusviestin kirjoittaja tai joku ylläpidosta muuttaa ensimmäisen viestin wiki-viestiksi.

2 tykkäystä

Osaatko muuten, Stieleiche, sanoa, missä Seurakuntaliiton ja LHPK:n välisissä neuvotteluissa mennään? Onko Seurakuntaliiton jumalanpalvelukset Koinonia-keskuksessa merkki siitä, että yhteys on löytynyt?

1 tykkäys

Tämä on monessakin suhteessa valitettava puutos. Hyvä, jos jaksat kerätä informaatiota.

1 tykkäys

Se, että yksikään Lähetyshiippakunnan papeista ei osallistu enää täällä antaa vaikutelman, että he ovat sopineet kollektiivisesti, että eivät enää osallistu tällaisissa foorumeissa käytäviin keskusteluihin. Edellisellä foorumilla taisi kuitenkin olla ainakin kymmenkunta heikäläistä teologia mukana. Keskittymistä olennaiseen vai sisäänpäin kääntymistä - vastaus riippunee näkökulmasta.

1 tykkäys

Kysymys on oikein hyvä, Miknius. Valitettavasti en osaa siihen vastata. Kuten tiedät, en itse ole lähetyshiippakuntalainen, vaikka tiettyä sympatiaa siihen suuntaan tunnenkin. Saa nähdä, miten asiat henkilökohtaisella taholla kehkeytyvät.

Pyhäkön Lampussa 3/2016 eli keväällä kirjoitti Juhana Pohjola pääkirjoituksessaan seuraavaa:
Kun tunnustamme uskovamme yhden
kirkon, se sisältää tässä repaleisessa
näkyvässä todellisuudessa yhteyden
etsimisen velvoitteen. Tämä koskee
myös meitä. Onhan syystäkin kyselty,
miten me kriittisesti valtakirkon linjauksiin
suhtautuvat emme löydä yhteyttä
edes itsenäisiin luterilaisiin kirkkoihin
Suomessa. Iloksemme voimme
todeta, että oppineuvottelut Suomen
evankelisluterilaisen seurakuntaliiton
kanssa ovat alkaneet lupaavasti. Hyvä
keskusteluyhteys muihinkin tahoihin
on avattu. Vaikka yhteinen oppipohja
onkin selvä, jokaisella on oma historiansa
ja käytäntönsä. Tarvitsemme nöyryyttä
ja vaivannäköä!

Muuta ei taida olla ainakaan Pyhäkön Lampussa mainittu. Voisi kuvitella, että jotain olisi isomminkin kerrottu, jos virallisiin sopimuksiin olisi päästy. Käsittääkseni yhteys on olemassa kuitenkin jo käytännön tasolla. Ainakin Seurakuntaliiton johtaja totesi taannoin käyvänsä Lähetyshiippakunnassa ehtoollisella ja sieltä taas jotkut käyvät heillä. Nämä eivät ole näissä asioissa selvästikään niin muodollisia kuin teillä STLK:ssa, Miknius. Olen myös kuullut, että on ollut Lähetyshiippakunnan, Seurakuntaliiton ja Sleyn edustajien välisiä keskustelukokouksia, joissa Seurakuntaliitto on ollut ns. välittäjän roolissa, se kun tekee yhteistyötä molempien kanssa. Voi olla mutua, mutta jotenkin tuntuu että Seurakuntaliiton evankeliset juuret näkyvät vahvemmin kuin STLK:ssa, vaikka kumpikin evankelisuudesta 1920-luvulla erkanikin. Toki en ole vielä päässyt kuuntelemaan kun STLK:laiset laulavat Siionin Kanteleen lauluja, joten voin olla väärässäkin. Noista Sley-yhteyksistä voisin mainita esim. sen, että Sleyllä oli 1970-luvulla Keniassa lähettinä nainen, joka oli Seurakuntaliiton jäsen, eikä siis kuulunut Suomen ev. lut. kirkkoon. Minulla on ollut kunnia tavatakin tämä kyseinen rouva.

Jos jotain muodollisempia yhteyksiä solmitaan, niin kiinnostaa kovasti mitä kirkollisten yhteyksien kanssa enemmän käytännön kuin virallisten dokumenttien kautta toiminut Seurakuntaliitto pidemmällä tähtäimellä tekee. Hakeeko se yhdessä Lähetyshiippakunnan kanssa ILC:n jäsenyyttä? Profiloituuko se Lähetyshiippakunnan matalakirkollisena sisarkirkkona, saaden sitä kautta ehkä uutta jäsenkuntaakin? Tässä pieni koko ja historia voi toki tuoda rasitteita sikäli, että ainakin pienemmillä paikkakunnilla kirkko voi tuntua joskus enemmän sukuseuralta kuin seurakunnalta. Toisaalta olen kuullut, että Seurakuntaliiton Tampereen seurakunnan perheraamis-toiminta on tuonut toimintaan uutta porukkaa, mikä osoittaa että kyseisen kirkon seurakunnilla on mahdollisuus kehittää uusia toimintamuotoja menestyksekkäästikin: http://www.seurakuntaliitto.fi/fi-FI/seurakunnat/tampere/9-tervetuloa-perheraamikseen Kyseisen seurakunnan pastorihan on muuten yksi osoitus Seurakuntaliiton ja Sleyn läheisistä väleistä: hänen pappisvihkimyksessään avusti silloinen Sleyn kotimaantyönjohtaja Markku Niemelä, tosin hän ilmeisesti edusti siellä ensi sijassa itseään (Niemelä on ollut aikoinaan kirkkoherrana Marttilassa, jossa toimii Seurakuntaliiton seurakunta. Hänen aikanaan syntyi tapa pitää kerran vuodessa ev.lut. kirkon seurakunnan ja Seurakuntaliiton yhteinen jumalanpalvelus. Nykyään tapa on loppunut.) http://www.seurakuntaliitto.fi/fi-FI/seurakunnat/tampere/29-heikki-salo-pastoriksi-tampereelle-2

Sitten on tietty sekin vaihtoehto, että Seurakuntaliitto vähitellen hiipuu ja sulautuu osaksi Lähetyshiippakuntaa. Se ei ole mahdoton skenaario, mutta jotenkin toivoisin, ettei se tapahtuisi totaalisella sulautumisella. Lähetyshiippakunnan profiili on näet tällä hetkellä sen verran korkeakirkollinen, että olisi ihan positiivista jos sen piiriin mahtuisi myös Seurakuntaliiton tyylisiä matalakirkollisempia seurakuntia.

Mutta tosiaan, tämä kaikki on lähinnä omaa pohdintaa. En ole mukana missään neuvottelupöydissä, mutta tunnen ihmisiä kaikista näistä yhteisöistä.

Jostain se tietysti kertoo.

Käsitykseni on, että Seurakuntaliitossa ajatellaan tällä hetkellä ainakin niin, että halutaan tulevaisuudessakin olla oma kirkko. Yksi tekijä taustalla on juuri tämä matalakirkollisuus-korkeakirkollisuus-ero. Seurakuntaliitossa monet ovat tottuneet siihen, ettei jumalanpalvelus ole koreaa. Uskon, että vanhempi väki ainakin pitäytyy Seurakuntaliittoon. On mielenkiintoista nähdä, tapahtuuko nuorisossa sitten jonkinlaista liikettä Lähetyshiippakuntaan tulevien vuosien varrella.

Jaan käsityksesi siitä, että STLK:ssa näkyy vähemmän evankelinen tausta kuin Seurakuntaliitossa. Meillä näkyy vuorostaan ehkäpä ne yhteydet Missouri-synodiin. Äkkiseltään ei tule mieleen, että meidän Siionin kanteleen laulamisessamme olisi mitään poikkeuksellista. Onko evankelisessa liikkeessä jokin erityinen tapa laulaa niitä?

Tämä onkin vaihteeksi ihan mielenkiintoinen ja jopa hyödyllinenkin ketju. Täytyy koittaa muistaa käydä jossain vaiheessa vilkaisemassa miltä tuo meno Seurakuntaliitossa vaikuttaa. Etenkin kun liitto on ottanut kaiketi etäisyyttä vanhoihin erityisoppeihinsa (a,k.a. Pätiälän oppeihin).

1 tykkäys

Voisi kyllä kuvitella tuon Lähetyshiippakunnan korkeakirkollisuuden olevan melkoisen kynnyksen Seurakuntaliitolle jos nyt Lähetyshiippakunta pitää vielä kiinni siitä, että pastorin virka kuuluu sakramentin asetukseen ja ettei sakramentti siten olle pätevä ilman oikein ordinoitua miespastoria ja pitäytyy myös Väisäsen kastekäsitykseen sekä myöskin puolittain sakramentaaliseen kirkko-oppiinsa. Seurakuntaliitto kun kuitenkin on pitänyt aika
tiukasti kiinni luterilaisen tunnustuksen mukaisesta opista.

Luterilaiset halusivat pitäytyä vain kahteen sakramenttiin, joista oli Raamatun selvä sana. 500 vuoden jälkeenkään luterilaisilla ei ole yksimielisyyttä siitä, että miten noita kahta sakramenttia pitäisi toimittaa, kuka on niihin oikeutettu, tarvitaanko niihin pappia ja kenen kanssa on yhteys.

2 tykkäystä

Aika epäreilu kommentti. Luterilaisten keskuudessa on yleensä ottaen suuri yksimielisyys näistä asioista. Tunnustuskirjojen opetus ehtoollisen asetuksesta on selkeä.

Jonkinlaisen rinnastuksen voisin tehdä sen välillä, että Ambrosiuksen sanojen ja toiminnan perusteella väittäisin, ettei ortodokseilla ole selkeää kantaa naispappeuteen tai siihen, keillä on oikeus mennä ikonostaasin tuolle puolen liturgian viettämisen aikana.

1 tykkäys

Rinnastuksesi ei toimi. Minun kommenttini on näet perusteltu eri luterilaisten yhteisöjen toiminnan ja kantojen perusteella, kun taas sinä arvioit yhden yksilön perusteella. Sitä paitsi Ambrosius näyttää ottaneen saamastaan palautteesta vaarin ja on ko. tapauksen jälkeen toiminut niin kuin ortodoksisessa kirkossa on tapana. Tuollaiset naispappeuteen suhtautumiset voivat saada aikaan hankaliakin tilanteita, kun kirkolla ei ole ollut sellaisista mitään kokemusta ennen 1980-lukua.

En myöskään osta näkemystäsi, jonka mukaan Tunnustuskirjojen ehtoollisopetus olisi selkeää. Jos niin kerran on, niin miksi luterilaisilla on niin paljon sotkua siitä, että kuka sen voi toimittaa, keitä pitää väistää ja kenelle saa antaa ehtoollista ja kenelle ei? Ei vaikuta ollenkaan selvältä ulkopuolisen silmään.

6 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Vikariaatit ja seurakuntaharjoittelut

Kyllähän tässä on vähn ikäväkin monia, Willehiä, herr dr Wigeliusta, don Muertoa muutamia mainitakseni. Toki myös muita, jotka eivät ole tehneet siirtymää, kuten Dollya… Monet ystävät, joiden ajatukst ovat oleet tärkeitä, ovat jääneet pois, tuossa vain joitakuita. Ehkä siksi keskustelu nykyään on jotenkin aneemista. Moni viisaimmin kommentoinut ei näe enää tärkeäksi kommentoida.

5 tykkäystä

Sanopa muuta. Willeh häipyi juuri kun hänen viestinsä muuttuivat kiinnostaviksi. de Muerto onnistui selittämään luterilaisuutta usein tavalla, johon muut eivät kyenneet. Mutta on tietysti selvää, että 99% luterilaisista ei voi ikinä saavuttaa sellaista tietomäärää luterilaisuudesta. dM tuntui usein onnistuvan selittämään asiat niin sanotusti “parhain päin”, mutta se tuntui silti aina enemmän jonkinlaiselta teoreettiselta ihanteelta kuin konkreettiselta luterilaisuuden todellisuudelta. Jos kaikki ev.-lut. papit jakaisivat hänen tietomääränsä, niin ev.-lut. kirkon tilanne voisi olla parempi, mutta en pidä sitä realismina. Ei kristinuskon ymmärtäminen voi edellyttää sellaista selitystaakkaa. Wigeliusta taas tulee ikävä sen takia, että hänen tiettyihin toistuviin teemoihinsa ehti jo tottua - kuten jokavuotiseen melankoliaan suven loppumisesta. :smiley:

6 tykkäystä

Herr Dr Wigelius oli aina suosikki kirjtoittajani. Sivistynyt ja oppimut. Don Muerton taaas tiesi asiansa, vaikka joskus oli vähän epäreilu. Willehin kehityd jäi viimeaikoina vaivaamaan.

7 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Syksy ja talven tulo

[quote=“timo_k, post:15, topic:451”]
Jos kaikki ev.-lut. papit jakaisivat hänen tietomääränsä, niin ev.-lut. kirkon tilanne voisi olla parempi, mutta en pidä sitä realismina.[/quote]
Minusta ev.lut. kansankirkon pääongelma ei ole papiston oppineisuuden puute, vaan väärä asenne. Jos kaikki papit tahtoisivat pitää kiinni muuttamattomasta luterilaisesta opista, niin he kyllä tulisivat hankkineeksi tarvittavat tiedotkin. Ei luterilainen teologia ole poikkeuksellisen monimutkaista.

3 tykkäystä

Vaikutelma riippuu tietysti katsojasta. Minulle ei tule tuollaista vaikutelmaa, koska lähetyshiippakunnan papit vaikuttivat minusta aika itsenäisiltä yksilöiltä. Pääasiassahan foorumilla on aktiivisesti kirjoitellut kolme LHPK:n pappia. W:n katoaminen selittynee henkilökohtaisilla syillä. Toisen W:n katoaminen selittynee henkilökohtaisella väsymisellä foorumikirjoitteluun yleisesti; hänhän katosi muutamaan otteeseen jo aikaisemmilta foorumeilta, tullakseen sitten takaisin pohtimaan, pitäisikö hänen taas poistua foorumilta; nyt foorumin uudistuessa on sitten jättäytynyt pois; toivottavasti tulee vielä takaisin! Kolmas eli D veti vähän erilaista, vain tiettyihin aiheisiin ja asiapitoisempaan sisältöön keskittyvää linjaa foorumilla. Hänen poisjääntinsä pääasiallista syytä en osaa arvata, mutta mihinkään kollektiiviseen koordinointiin en jaksa uskoa, ellei toisin todisteta. Ja vaikka LHPK olisi yhteisellä päätöksellä jostain syystä päättänyt laittaa foorumin boikottiin - mihin en siis usko - niin heillä olisi siihen tietysti täysi oikeus.

5 tykkäystä

Vertaat siis lähetyshiippakuntaa kirkkaana loistavaan lamppuun, vai mistä tässä ketjussa puhuttiin?

1 tykkäys