Miten niin?
Hyvä kuitenkin, jos sinulla oli ALG:n tarkoituksesta oikea kuva. Viestistäsi sai sen käsityksen, että luulit ALG:n pyrkivän puhumaan “länsimurretta”. Halusin varmistaa, että kyse oli ruotsin sanasta “stämma”, koska kirjoittaja on ruotsalainen!
Sinänsä hupaisaa, että tässä heti käsillä tällainen pikku väärinkäsitys - heti Inhimillisen tekijän katsottuani. Ohjelma ei ollut kauhean onnistunut, mutta yksi juonne oli nykyihmisten käyttäytyminen.
Martti Suosalo toi esiin kokemuksen, joka on aika yleinen: Sähköinen viestintä on paljon alttiimpaa väärinkäsityksille kuin verbaalinen. Puuttuvat äänenpainot ja kontakti, välitön tarkistaminen jne. Ihmiset ottavat herkästi itseensä. Tuntuu, että ollaan paljon epäkohteliaampia ja töykeämpiä kuin ennen.
Tällaista aikaa nyt kuitenkin eletään. Koetetaan pärjätä ja oppia!
Miksi en? Minusta on suorastaan naivistista asettaa joku kirja kritiikin yläpuolelle vain sen tähden, että se on väitöskirja. Et usko kuinka monen väitöskirjan sisällön olen saanut todeta suoraan sanoen täydeksi roskaksi ja kuinka monen väitöskirjan olen saanut huomata olevan täysin irrallaan tutkimuskohteestaan, jopa tehden sille suoranaista vääryyttä.
Nykyisin kehitys tässä suhteessa kulkee yhä vain pahempaan suuntaan, enkä ole enää moneen vuoteen nähnyt ainakaan teologiasta tehtyjen väitöskirjojen olleen mitään muuta kuin tekijänsä kuvittelemasta yhteiskunnallisesta arvostuksesta pöhöttyneen ja paisuneen egon tuotoksia.
Juuri noin tulee toimia. Tiede on yhteispeliä, ja kukaan ei ole kritiikin yläpuolella.
Sitten jos kymmenen asiaan perehtynyttä tutkijaa osoittaa sinun kantasi vääräksi jossain kohdassa, niin sitten kannattaa toki miettiä, jättääkö jotain huomiotta vai onko vain jäärä.
Entisen foorumin ylläpitäjä, Wille Huuskonen, pyysi 8.12. eroa Lähetyshiippakunnan pappiskolleegiosta. Facebook-päivityksessään hän kirjoitti näin.
– – Olen omassa hengellisessä kasvussani tullut siihen pisteeseen, etteivät entiset raamit enää mahdu päälle. Tiedän monen papin kokevan jatkuvaa alimittaisuuden tunnetta, mutta omalla kohdallani tulin siihen lopputulokseen, ettei kyse ole minulle rakentavasta ja hurskaasta tunteesta, vaan mielenterveydelleni ja hengelliselle kasvulleni vahingollisesta kokemuksesta. – – En tiedä mikä on hengellinen polkuni tulevaisuudessa, mutta sen tiedän, että Jumalan edessä haluan vastata oman omantuntoni kautta, en sen mukaan mitä minun pitäisi olla jonkun muun tai oikeammin oman vääristyneen ideaalini mukaan. – –
Tunnistan Willen päivityksessä jotain äärimmäisen rehellistä, hengelliseen vapauteen liittyvää pohdiskelua, jonka äärellä olen itsekin ollut viime vuosina ja aikoina, syystä tai toisesta.
Kiitos tästä tiedosta. - Pikkuisen joudun kuitenkin kritisoimaan tätä lainausta: siitä ei millään lailla käy ilmi, mitä vikaa LHPK:ssa ehkä on. Tämä epäselvyys voi tietysti olla Wille H:n alkuperäistekstissä. Tästä huomautan siksi, että 1) kaikki kritiikki on oikeasti tervetullutta, mutta 2) kritiikin pitäisi olla niin yksilöityä, että siihen voisi jotenkin tarttua.
Wille on kirjoittanut näistä asioista edellisellä foorumilla niin paljon, että meille siellä mukana olleille lienee aika selvää, millaisista asioista on kysymys. Sitä keskustelua seuranneena tämä tilanne ei ole mikään yllätys.