Lähi-idän tapahtumat ja uutiset

Ajankohtaista
102

Taloudelliset prospektit tuskin dominoivat. Sanoisin, että saudien anti-huthilaisessa kamppanjassa on pohjimmiltaan kyse wahhabistisesta uskontopolitiikasta, kuten oli siiaenemmistöisen kansannousun verisessä kukistamisessa Bahrainissa; siialaiset eivät ole oikeaoppisia muslimeita tai tiukimman tulkinnan mukaan; eivät ole muslimeita ollenkaan.

Iranin väitetty tuki bahrainilaisille ja jemeniläisille on lukuisten tutkijoiden mukaan vahvasti liioiteltu(1). Toisekseen, jemeniläiset ovat etniseltä taustaltaan arabeja, eivät persialaisia. He ovat olleet myös uskonnollisesti mukautumiskykyisempiä sunnilaiseen ympäristöön kuin Iranin siiat. Siis, eivät suinkaan mitään Teheranin vanhan koulun partaveikkojen lakeijoita. Tällä apologialla saudit ovat nyt kuitenkin “menestyksellisesti” Jemenissä.

Ja tukeahan meidän täytyy kun kyseessä uskollinen ja vauras liittolainen Venäjää ja Irania vastaan. Ja sillä nyt tuskin meille on mitään merkitystä, vaikka tämän liittolaisemme edustama sunnilaisuuden suuntaus on Yhdysvalloissa ja Euroopassakin iskeneiden terroristien ja syyrialaisten salafi-islamistien opillinen perusta(2).

(1) Poislukien anglo-amerikkalaiset neokonservatiivisävyiset toimittajat, aktivistit ja “analyytikot” kuten Eli Lake, Max Boot, Michael Weiss, Charles Lister ja Kyle W. Orton.

(2) Salafi-islamistin ja salafi-jihadistin ero riippuu siitä, onko ryhmällä vain paikallisia/kansallisia pyrkimyksiä luoda saudisävytteinen yhteiskunta vai globaali/ylikansallinen. Ensimainittuun ryhmään, joka toki on monien tutkijoiden mielestä vaikea hahmottaa tai ennustaa, katsotaan kuuluvan esim. sellaiset aseelliset syyrialaiset oppositioryhmät kuin Jays al-Islamin ja Ahrar al-Shamin. Salafi-jihadismia edustavat taasen terroristijärjestöt Isis ja Al-Qaida.

103

Minun kannaltani huomautuksessa, jonka mukaan jemeniläiset ovat arabeja, eivätkä persialaisia, ei tässä yhteydessä ole mitään ideaa.
Oletan, kun en detaljeja tunne, että saudit kokevat jemeniläisen heimon eritoten oman maansa uskonnolliselle tai poliittiselle vakaudelle uhkaksi. Se, että siellä tukeaan antavat iranilaiset, on toinen asia. Tukea kukin yleensä hakee sieltä mistä suinkin sitä saada voi. Ainoastaan suomalaisista tuli natseja sillä keinoin, että saivat Adolfilta apua.
Toisaalta, kun saudien ja Iranin alueellisen valtakisailun tietää, ei Teheranin tuki varmaankaan ilahduttavaa ole.
Kumpi meille on hauskempaa, joten kuten eteenpäin hiipivä ja yskivä teisalilainen perhedynastia vai änkyrämpi joku toinen?
Kun vertaa Iranin ja Saudi Arabian yhteiskuntaa ja niiden potentiaalia, taitaa aika pelata Teheranin hyväksi. Rahalla saa lahjahevosia ja jonkun niitä jockeynä ratsastamaan, mutta vahvoilla on se, joka osaa jalostaa ratsukkolaumansa itse.

104

“Heppa tuo onnea!” sanoi mustalaispoikakin. Nyt saudit sitten sai Yhdysvallatkin sitoutettua Jemeniin tiukemmin.

Ennen tätä somessa kiersi saudiviranomaisten twiittejä, joiden mukaan he olisivat iskeneet ohjuksin jemeniläisille aseita kuljettamassa ollutta iranilaista alusta vastaan. Ne olisi sittemmin deletoitu, kun oli selvinnyt että alus olikin jenkkien. Noh, liekkö hevosmiesten tietotoimiston juttuja tollaset. Gulf of Tonkin tai ei, mutta toivottavasti amerikkalaiset, englantilaiset ja fransmannit ottavat vastuun ilmaiskujenkin hoitamisesta huthi-kapinallisia vastaan kun saudit eivät selvästikkään osaa käyttää länsimaisia lentiskoita ja täsmäpommeja.

105

Nyt olisi hyvä ruveta miettimään, mitä tämä maailman meno merkitsee uskon ja pelastuksen ja kristillisen elämän kannalta.
Siinä mielessä minua ei hirveästi häälytä Taizin änkyröiden tilanne, nehän eivät ole koskaan tykänneet suomalaisista ja kristityistä.

106

Minusta, kuten varmasti sinustakin, tällaisten asioiden miettiminen, niistä oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti puhuminen on osa pelastumista ja merkki kristillisestä elämästä.

Itseäni taasen kiinnostaa paljonkin millaisia uskonnollisia motiiveja omaavia maita ja ryhmiä maailmassa on ihan keskinäisen sovun ja sen rauhan takia. Esim. narsistisen nationalismin pauloissa olevalla Venäjällä on ortodoksisuutensa kanssa selvästi vaikeuksia hyväksyä protestantteja ja vapaita suuntia.

Lähi-Idässä ja Orientissa en näe kristittyjen kuin ei-wahhabistisesti suuntautuneiden sunnienkaan kannalta hyvänä saudilaisen sunnilaisuuden leviämistä. Kuten olen jo aikaisemminkin sanonut; kristittyjen ja sen paljon puhutun monikulttuurisuuden kannalta on paljonkin merkitystä millainen sunni tai siia -islamin muoto dominoi yhteiskunnassa. Ja tässä tarkastelussa juuri saudivaikutteinen sunnilaisuus on ollut kertakaikkisen kohtalokasta tai trendikkäämin ilmaistuna; monokultturisoivaa kaikille osapuolille.

Olisin myös sitä mieltä, että jos uskonpuhdistus olisi lähtenyt liikkeelle vaikkapa Alepposta tai Mosulista ja siellä olisi yhä paljon reformatorisia kristittyjä ja heidän pyhiä paikkojaan, olisi monien länsimaisten tahojen mielenkiinto ja huoli tuon alueen tapahtumista toista, korkeampaa, luokkaa.

2 tykkäystä
107

Minusta tällaisten läpeensä maallisten valtataisteluiden ja sotastrategioiden miettiminen on mahdollisimman kaukana siitä, mitä perinteisesti on ymmärretty “kristillisellä elämällä” - pelastuksesta nyt puhumattakaan.

108

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.
Meidän tulee toteuttaa omassa elämässämme oikeudenmukaisuutta, mutta
mitä Jumalasta langennut maailma tekee, ei tule koskaan oikeudenmukaiseksi ainakaan valtapolitiikassa.
En tietenkään halua sanoa mitään rumaa sen johdosta, että asioista on kiinnostunut. Jokainen meistä tutkii mieluummin sitä, mikä kiinnostaa ja näkee parannettavaa jossakin, kun sille tuulelle tulee.

Moralismikin on vähän hankala sikäli, että kukin etsii apua sieltä mistä saa, ja monen on tehtävä valinta ruton ja koleran välillä.
Kristityt sen sijaan, joutuvat miettimään, olemmeko lähestymässä niitä aikoja, joista on ennustettu. Jeesus kehottaa tutkimaan ajan merkkejä.

109

“Minusta tällaisten läpeensä maallisten valtataisteluiden ja sotastrategioiden miettiminen on mahdollisimman kaukana siitä, mitä perinteisesti on ymmärretty “kristillisellä elämällä” - pelastuksesta nyt puhumattakaan.”

Tämä ei nyt tullut minulle lainkaan yllätyksenä, että juuri sinä sanot näin. Totta tosiaan, minä, kuten myös sinä omien Kreikkaan, Syyriaan jne. kohdistuneiden pyhiivaellusmatkojen ja kontaktiesi perusteella tiedät, ettei ortodoksisen tai ylipäätään kristinuskon säilyminen Lähi-Idässä tai laajemmin ottaen Orientissa, ei ole millään tavalla sidoksissa politiikkaan, johon voisimme vaikuttaa.

Olen -jälleen- iloinen, että gerondasmaisesti muistutit minua siitä, että meidän tulisi vain keskittyä oman pelastuksemme kontemploimiseen ja sen muistamiseen ettei tällä “pelastustumisella” ole mitään tekemistä tekojen -joita kriittisten sanojen, vääryyksien ja epäkohtien esiintuominen on- kanssa. Meidän ortodoksienkin on rohkeasti jätettävä kaikki tällainen syrjään, siitäkin huolimatta pommeja sataisi niskaan päivittäin, näkisimme nälkää tai olisimme alastomia.

Politiikka on maallista, johon emme voi vaikuttaa -ja emme oikeastaan saisikaan, koska se olisi pelagiolaisuutta. Kaiken “maallisen” pohtiminen on turhaa ja epäpyhää, se rinnalla, että kysyisimme ortodoksisen Kirkon jäseninä itseltämme ja kärsiviltä uskonveljiltä ja siskoiltamme:“Joko olet ottanut Jeesuksen sydämeesi? Oletko pelastettu?”

Amen.

1 tykkäys
110

Ovat kristityt aiemminkin joutuneet sotatantereiden keskelle. Mutta onko sinulla esittää ainoankaan pyhän tai kirkkoisän tekemiä analyysejä taistelutapahtumista, liittoumista ja niiden motiiveista, sotilasstrategioista ymv. ja että tällaisten kuvausten, pohdiskelujen ja analyysien tekeminen sitten esitettäisiin merkkinä kristillisestä elämästä?

Sinä esitit omat poliittiset reporttisi “merkkinä kristillisestä elämästä” ja “osana pelastumista”. Minusta tuntuu, että sinä et ymmärrä, että miltä kommenttisi kuulosti.

Jos ketä politiikka ja sotilasdoktriinien analysointi kiinnostaa, puuhailkoon niiden parissa aivan vapaasti, mutta turha esittää, että siinä on jostain erityisen kristillisestä asiasta kyse.

111

Eiköhän siellä Jeremian kirjassa ole kommentoitu sotahommeleita ja jo liittosuhteen rakentamista.
Ei ollut sopivaa tehdä liittoa Egyptin kanssa.

Pelagiolaisuus? Ei siis YK:hon ja mukaan vaaleihin?

1 tykkäys
112

Ovat kristityt aiemminkin joutuneet sotatantereiden keskelle. Mutta onko sinulla esittää ainoankaan pyhän tai kirkkoisän tekemiä analyysejä taistelutapahtumista, liittoumista ja niiden motiiveista, sotilasstrategioista ymv. ja että tällaisten kuvausten, pohdiskelujen ja analyysien tekeminen sitten esitettäisiin merkkinä kristillisestä elämästä?

Sinä esitit omat poliittiset reporttisi “merkkinä kristillisestä elämästä” ja “osana pelastumista”. Minusta tuntuu, että sinä et ymmärrä, että miltä kommenttisi kuulosti.

Jos ketä politiikka ja sotilasdoktriinien analysointi kiinnostaa, puuhailkoon niiden parissa aivan vapaasti, mutta turha esittää, että siinä on jostain erityisen kristillisestä asiasta kyse.

Totta on, että en tunne kirkkoisiä ja Kirkkomme teologiaa yhtä laaja-alaisesti kuin sinä, rohkenisin kuitenkin näin yleisluontoisesti väittää, että ihan Vanhan Testamentin patriarkoista ja profeetoista lähtien, aina Herramme Jeesuksen Kristuksen elämään ja häntä seuranneiden apostolien, evakelistojen, marttyyrien, apologeettojen, opettajien, kirkkoisien ja muiden pyhien elämä ja teot osoittavat, että olemme heidän laillaan myös velvoitettuja puhumaan vääryyttä, harhaoppeja, hallitsijoiden väärikäytöksiä vastaan ja toimimaan kärsivien, alastomien, nälkäisten, sairaitten ja vangittujen puolesta.

Voi hyvinkin olla, että sellaiset sanat tai käsitteet kuin “analyysi” ja “strategia” eivät esiinny kirkkoisien ja pyhien kirjoituksissa, mutta minusta se ei ole kovinkaan validi vasta-argumentti.

Minä, kuten sinäkin, olemme ja teemme päivittäin muutakin kuin mitä kirjoitamme täällä, niin hyvässä ja pahassa. Tämän palstan välityksellä meille saattaa kuitenkin syntyä kenties yksipuolinen ja erheellinen käsitys toistemme hengellisyydestä; kristillisestä elämästä ja pelastumisen tilasta.

Otsikko (so.Lähi-idän tapahtumat ja uutiset) huomioonottaen, tietynlaisten analyysien tekeminen, pohdiskelujen esittäminen on mielestäni sangen luontaista, vaikkakin -tämän kernaasti myönnän- vain maallista. Yritän nyt jatkossa kysyä itseltäni useammin; olenko ottanut Jeesuksen sydämeeni? Ja mitä tekemistä jollain uutisella tai artikkelilla on oman pelastukseni kannalta. Sijun pelastuksen kannalta taasen näkisin aiheelliseksi kehoittaa sijua pysymään toisten otsikoiden kuin tämän parissa, sillä saattaa hyvinkin käydä niin, etteivät komskani jatkossakaan ravitse sinun korkealaatuista kristillistä vaellustasi.

1 tykkäys
113

Ovatko pronominimuunnokset siju ja miju kenties perua vatjalaiselta esi-äidiltä?

114

Ehkä mije yritän vain peitellä oululaisia juuriani tjääl Pohjois-Karjalassa. Viel pari nopeeta uutista:

"Syrian patriarchs call for a lifting of sanctions because they only affect the population

Forwarded to AsiaNews, the appeal is signed by John X of Antioch, patriarch of Greek Orthodox church of Antioch, Gregory III Laham, Greek-Melkite Catholic patriarch, and Mar Ignatius Aphrem II, Syrian Orthodox patriarch.

SYRIA Syrian patriarchs call for a lifting of sanctions because they only affect the population (Lihavointi ja kursivointi omani!)

Ja tältä päivältä:

Vicar of Aleppo says rebel rockets against Christian quarter hit school, killing four children

115

Ilman muuta, mutta tuo onkin aivan eri asia kuin se, minkä esitit aiemmassa viestissäsi merkkinä kristillisestä elämästä. Aiempi kommentti näet oli sama kuin olisi sanonut, että “foorumikirjoittelu ajankohtaisista kansainvälisistä uutisista on merkki kristillisestä elämästä”. Siihen vain tartuin.

Ilman muuta kirjoituksesi ovat olleet ketjun aiheen mukaisia, ajankohtaisia ja kiinnostaviakin. Mutta siitä olen eri mieltä, että kristillisessä elämäntavassa olisi kyse esim. siitä, miten aktiivisesti seuraa uutisia tai on “kriittinen”. Ei siinä ole sellaisesta kysymys. On oikeasti vaikea uskoa, että olisi hengellisesti hyödyllisempää esim. olla lukematta ja kuuntelematta lainkaan sotauutisia ja keskittyä rukoilemaan kuin että seuraa niitä joka tuutista ja keskittyy tekstuaalisin keinoin arvioimaan eri toimijoiden toimien eettisyyttä.

On helppoa päätyä ajattelemaan, että lähimmäisenrakkauden takia meidänkin on valittava puolemme, tartuttava kivääriin ja osallistuttava maalliseen sodankäyntiin lähimmäistemme takia. Minä en kuitenkaan näe, että tällainen asenne olisi se, jota Kristus, kirkkoisät ja pyhät meille yrittävät kristillisenä elämänä välittää. “Te kuulette taistelun ääniä ja sanomia sodista, mutta älkää antako sen pelästyttää itseänne. Niin täytyy käydä, mutta vielä ei loppu ole käsillä.” (Matt. 24:6)

Vaikka kaikki Syyrian kristityt tulisivat tapetuiksi vääräuskoisten toimesta, ei siitä tarvitsisi olla huolissaan. Ei se tapahtuisi Herralta salassa. Pelastuminen ei tarkoita maallisen elämän turvallisuutta tai jatkuvuutta, vaan ikuista elämää Herrassa. Ja marttyyrit jos ketkä pääsevät siitä osallisiksi. Tämä elämä voittajineen ja rikkauksineen tulee sen sijaan väistämättömään päätökseensä päivänä, jolloin Jeesus tulee tuomitsemaan koko luomakunnan. Se, että ovatko Aleppon lähiöt sinä päivänä pystyssä vaiko pommitetut, on aivan yhdentekevä asia. Siellä kuolleiden siviilien ei tarvitse olla huolissaan, mutta pommittajien ja heille kostoa tahtoneiden tilanne tulee olemaan paljon pahempi.

116

Siitä lienemme samaa mieltä, että isänmaan puolustaminen on kristitylle sallittua, mutta samalla on muistettava, että sekään ei ole hengellisesti rakentavaa tai moraalisesti oikein, vaikka pienempi paha olisikin.

Ja asiaan, Syyrian tapauksessa en ole ollut asettumassa sotilaiden tai kapinallisten puolelle, vaan tuonut Assadin ja Venäjän rikoksten ohella myös Lännen kohtalokkaita ja paikoin moraalittomia valintoja, jotka myös ovat lisänneet verenvuodatusta Syyriassa. Jos jonkin puolelle on asettunut, olen pyrkinyt asettumaan sivullisten; siviilien, naisten ja lapsien.Erityisen huomion kohteena ovat olleet ne uhrit, joita Suomessa ei ole mielestäni juurikaan muistettu; Syyrian hallinnon alueilla ns. maltillisten kapinallisten toimesta kuolleista ihmistä.

Valitettavasti, olen myös havainnut Suomessa eettisesti kestämättömän tavan uutisoida ja puhua Syyrian sisällissodasta. Syyrian tilanne nähdään Suomessakin lähestulkoon Putinin sotana. Opposition katsotaan edustavan valoa, oikeudenmukaisuutta ja selkeää ihmisyyttä. Hallinnon pimeyttä, ”putinlaista”, demonista ihmisyyttä, jota vastaan voi iskeä ilman suurempia tunnontuskia kaikella sillä sotilaallisella kapasiteetilla, jota meiltä löytyy. Tämä on äärimmäisen vaarallinen linja, koska 45-60% syyrialaisista asuu tai on sisäisinä pakolaisina Assadin hallinnoimilla alueilla. Kaikki syyrialaiset pakolaisetkaan eivät automaattisesti ole opposition kannattajia. Hiljattain Libanonin syyrialaisten pakolaisten keskuudessa tehty tutkimus oli sangen hämmentävä; jopa 40% heistä kannattaa hallitusta ja 60% taasen oppositiota.

Kieltämättä Venäjä on mainio syntipukki Syyriaan, Krimin laittoman anneksoimisen ja sen Itä-Ukrainan separatisteille antaman aseellisen tuen ja tietysti MH17:n takia. Siitä etteivätkö edellämainitut asiat olisi Putinin johtaman Venäjän aikaansaannoksia, ei liene kenelläkään selväjärkisellä ihmisellä epäilystä. Myös historiamme ”suuren ja mahtavan” itäisen naapurimme vieressä on pääasiassa ollut kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista. Tämä ei kuitenkaan mielestäni saisi tarkoittaa sitä, että Venäjän syyttäminen omista virheistämme Syyriassa tekisi oikeutta ukrainalaisille, MH17-koneen matkustajille ja ennenkaikkea syyrialaisille

Ymmärrän, mutta niin kauan kun sen estäminen tai vähentäminen on mahdollista, on siihen myös mielestäni pyrittävä.

2 tykkäystä
117

Komppaan aika väkevästi toveri Yxinkertaista. al-Saudin perhedynastia ei ole sieltä nuorimmasta päästä ja päitä on putoillut siellä aika tiuhaan viime aikoina. Ja Saudi-Arabian koko yhteiskunta seisoo Öljyn varassa. Kun se tulonlähde vähitellen siitä hiipuu, kuka enää on vähääkään kiinnostunut ko,. hiekkaerämaasta. Jotkut musulmaanit voivat vielä jonkin aikaa tehdä pyhiinvaelluksiaan Mekkaan ja Medinaan, kunnes aavikon hiekka valtaa nekin kaupungit. Meidän lapsen lapsen lapsemme eivät enää muista että mitään Saudi-Arabiaa olisi koskaan ollutkaan.

118

No eipä lännellä ole mitään mainttavaa närästystä siitäkään että Konstantinopolissa yhä edelleen meuhkaavat vääräuskoiset muhamettilaiset. En ole edes Paavin kuullut suureen ääneen vaativan Hagia Sofian palauttamista. saati sitten jonkun Hollanden, joka vain haluaisi myydä maihinnousualuksia Venäjälle.

119

Tähän voi tuoda toki tuoda rinnalle kokonaisvaltaisen vasta-jihadistisen näkökulman. Tarkastella “muhamettilaisuhkaa” Poitiers’n taistelu, Konstantinopolin menettämisen, Wienin piirrityksen jne. kautta mutta itse pysyisin kyllä ihan nykyhetkessä ja aivan erityisesti Syyriassa tai ylipäätään Lähi-idässä, jossa ihan tavalliset muhamettilaisetkin, kristittyjen ja muiden vähemmistöjen lailla kärsivät erään liittolaisemme edustaman -ja lähes kaikkia moderneja islamilaisia terroristijärjestöjä inspiroineen- sunni-islamin vaikutuksista vähintäänkin epäsuorasti.

Muistuttaisin myös siitä, että esim. Syyriassa ja Irakissa sunni-muhamettilaiset taistelevat alaviittien, siiojen, syyrialaisten kristittyjen, armenialaisten, assyyrialaisten, jesidien ja kurdien kanssa, näitä fundis-sunni-muhametteja vastaan. Heille ko. fundisten harjoittaman terrorismi ja jihadismi on yhtä vastenmielistä kuin meille eurooppalaisille.

Muutaman sana ns. vastajihadisesta liikkeestä tai liian useiden maahanmuuttokriitikoiden “islam-kritiikistä”: mikäli he eivät pysty analyyttisempään islam-kritiikkiin, jota olen pääasiassa tähän mennessä Suomessakin nähnyt. Siis, sellaisen kirjoitteluun, jossa todellinen uhka olisi fokusoidummin esitetty. Tukea tai pitää tapetilla eurooppalaisia “muhamettilaisia” radikalisoitumisen tutkijoita ja asiantuntijoita sekä tunnustaa myös Lähi-idässä ja Orientissa kynän, opetuksen ja tarvittaessa rynnäkkökiväärinkin kanssa, näitä samoja radikaaleja vastustavia “muhamettilaisia”, arvotan heidät pitkälti sellaisiksi kuin tähän asti mediassa on perinteisesti tehtykkin.

Hollandesta. Hollande, joka on tukenut bigtimesti erästä suvaitsevaista ja ihmiskasvoista sunni-islamia edustavaa maata, voisi myydä nuo maihinnousualukset juuri tälle kyseiselle maalle. Meinaan, nyt kun Yhydysvallatkin on osallistumassa suoremmin ko. maan menestykselliseen sotaan erästä arabimaailman köyhintä valtiota vastaan, niille varmasti olisi käyttöä uuden sillanpää-aseman avaamisessa sitä vastaan.

120

Ranska myy laivansa, jotta saa rahaa.
Minusta Ranskan Levantin politiikka on jo vuosikymmeniä ollut tasapainon ja vaikutusvallan hakemista. Ihan niin kuin Venäjän ulkopolitiikalla on sisäiset syynsä, niin on myös Ranskalla. Maa on oikeastaan islamilaisen vähemmistönsä vanki.

Paljoa suurempaa huolta meidän pitäisi tuntea Suomestamme. Monikulttuurisuuden ihanne tai unelma on nyt niin vankasti esillä mediassa, johtavien taiteilijoiden ja kirjailijoiden puheissa, että vanhemmalle ihmiselle tulee mieleen Kekkoslovakia. Kun tuo puhe on vielä vastapuolta - toista joukkoa omia suomalaisia - demonisoivaa, ei hyvältä näytä. Se on naisten politiikkaa ihan selvästi.
Me saamme siis slummit, sisäiset sopeutumiskriisit, väestöryhmien väliset mellakat ja jännitteet - ja suuren työttömien ja yhteiskuntaan sopeutumattomien armeijan. Voimme mennä Belgiaan katsomaan, miltä maamme kaupungit etelässä näyttävät vuonna 2030.

1 tykkäys
121

Tätä syytä avata hiukan. Kuten tiedämme, suurin osa eurooppalaisista islaminuskoisista kansalaisista ja pakolaisista on sunnimuslimeja. He ovat luontaisesti huolissaan siitä, mitä heidän uskonveljilleen ja sisarilleen tapahtuu Euroopan ulkopuolella. Olen vakuuttunut, että he eivät ole lähtökohtaisesti “saudi-arabialaisen” koulun kuin islamilaisia maita -joissa on sunnienemmistö tai se on vähemmistönä- johtavien diktaattorien ystäviä.

Syyrian tapauksessa uskoakseni lähes kaikki haluavat Assadista eroon, vaikka tietävätkin millaisista hepuista ns. maltillinen oppositio koostuu. He toivovat luonnollisestikkin, että Länsi menisi Syyriaan ja järjestelisi asiat mahdollisimman hyvin. Tässä ei tietystikkään ole mitään väärää sinällään, mutta rohkenisin väittää, että eurooppalaisten sunnimuslimien huolen varjoon jäävät syyrialaiset alaviitit, siiat, kristityt ja kurdit. En ole lainkaan vakuuttunut että esim. Hollande tajuaa taustalla vaikuttavaa sektaarista-asetelmaa.

Ylipäätään Lähi-Idän ja Orientin ei-sunnimuslimien, kristittyjen, jesidien ja kurdien äänet ja huolet eivät kantaudu Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Heillä ei ole apunaan lobbareita, ajatushautomoita ja analyytikkoja samalla tavalla kuin länteen integroituneilla sunnimuslimeilla. Heidät mielletäänkin helposti Assadin, Iranin ja Putinin kätyreiksi, jotka eivät tästä syystä ole niin ihmisiä kuin muut. Eurooppalaisina ja pohjois-amerikkalaisina äänestäjinä he ovat myös sangen pieni joukko, joten heidän äänillä ei ole poliitikoille niin suurta merkitystä.

Väittäisin myös, että lännen omaksuma naivi usko sekularismiin, estää päättäjiä ja viranomaisia näkemästä sen, että uskonnolla on yhä syvä merkitys muslimeille, siinä missä vanhempien kirkkojen kristityille, joillekin konservatiivis-reformoiduille kristityille ja juutalaisille. He voivat ja pystyvät integroitumaan länteen; omaksuvat demokratian ja toleroivat massakulttuuriin liberalismiakin, mutta samalla tarkastelevat maailmaa uskontonsa kautta ja äänestävät sen mukaisesti.