Lahkojohtajien pikku erikoisuudet

Jatkoa ketjulle Miten löytää uskon? Mitä jos ei pysty uskomaan?:

Olen kuuntelemassa tuota ohjelmaa. Olen vasta Mariasisaria käsittelevässä osuudessa, enkä ole saanut sitäkään loppuun. Aloin vaan kiinnittää huomiota siihen, miten monella tavalla Basilea Schlink muistuttaa Lasarus-veljien Eero Heikkilää. Ja missä tietyissä kohdissa on sitten eroja.

Lahkojen toiminnan keskeinen juttu on aina johtaja. Eero Heikkilän kerrotaan kokeneen “minän kuoleman” eli “saavuttaneen täydellisen askeesin”, jonka jälkeen hän “elää täysin Jumalalle”.

Siinä vaiheessa, kun kerrottiin, että Mariasisaret varastoivat Schlinkin tekstejä ja kokonaisia kirjapainoja maan sisään ympäri Eurooppaa, en voinut pidätellä naurua. Lasarus-veljien toiminnan keskiössä on myös 1) se, että Eero Heikkilän oppi on ainoa tutkittu ja varma oppi, ja 2) tämän opin leviämisen mahdollistaa se, että porukkaan kuului aikaisemmin henkilö, joka osasi painaa kirjoja. Henkilö lensi ulos porukasta valtataistelun jälkeen, mutta ehti sitä ennen opettaa muille kaiken tarpeellisen. Tai sitten Eero Heikkilää alkoi nyppiä, koska “there can be only one”.

Lemmetyinen, tuo entinen mariasisar, kertoo että Schlink ulkoisti kaikenlaisen suuttumisen, nuhtelun ja kielteisten tunteiden osoittamisen alaisilleen. Tällä tavalla hän sai itse säilytettyä itsellään lämpimän, herttaisen ja äidillisen ihmisen maineen. Entisten Lasarus-veljien ja porukan liepeillä henganneiden käsitys (ja myös oma havaintoni) taas on, että Eero Heikkilä on itse se, joka hoitaa suuttumiset ja jonka kiihtymistä, nuhdetta tai tylytystä pelätään.

Basilea Schlinkiä sanotaan “kolminaisuudesta seuraavaksi”, aivan kuin se olisi joku suuri kritiikki. Mutta kuka sitten on kolminaisuudesta seuraava? Antiikin gnostilaisuudessa oli se ajatus, että ylijumaluudesta oli lukuisia tasoja pienempiin jumaliin ja heistä kaikenlaisiin henkiin, jotka suojelivat keisareita ja kommunikoivat papistoille. Näistä sitten kerros kerrokselta mentiin alaspäin, kunnes tulivat maatyöläiset, orjat, eläimet ja eloton aines. Kristinuskon tulo laskosti koko kakun, tai oikeastaan sen sekä tuonpuoleisen että tämänpuoleisen osan niin, että jokainen uskova saattoi olla suorassa yhteydessä Jumalaan.

Meistä jokainen, jos on uskossa, on kolminaisuudesta seuraava. Tai no ehkä enkelit ovat jollain tasolla siinä välissä, mutta eivät silti mikään kommunikaation este, portti tai suodatin. Siihen vain ei kuulu, että jokaisella olisi oikeus johonkin eksklusiiviseen salailmoitukseen. Muutenkin yllättävän moni juttu Basilea Schlinkin toiminnassa kilpailee lähinnä hyperkarismaatikkojen kanssa. Olen oikeastaan välillä yrittänyt etsiä sellaista lahkojohtajaa, joka tyytyisi vain sosiaalisiin ja taloudellisiin kuvioihin, eikä vetoaisi näihin “erityisiin ilmoituksiin” tai “minän kuolemaan” tai tekisi itsestään jotenkin yksilönä erityistä tapausta. Mielen sopukoissa välähti ajatus, että “yhteisövalmentajat”.

Basilea Schlink ilmeisesti teki avoimesti tämän itsensä nostamisen yliluonnollisesti sanktioituun tehtävään. Eero Heikkilä sekä teki että kiisti. Tarina yliluonnollisen mandaatin syvyydestä vaihteli sen mukaan, keneltä tulit kysyneeksi.

Olen sillä kannalla, alustavasti, että Kristuksessa ei luonnollisella tai yliluonnollisella ole niin hirveästi eroa. Ihmiset haluavat erottaa luonnollisen ja yliluonnollisen siitä syystä, että he haluavat tehdä yliluonnollisesta jonkin “alueen” tai kokonaisuuden, jonka voivat valloittaa, käyttää ja hyödyntää jotenkin Jumalan ohi tai Jumalasta riippumatta. Jos uskon, että biologinen elämäni on seurausta yliluonnollisesta, niin siten on myös yliluonnollisen päätös sallia biologinen kuolemani. Siinä rinnalla on lähinnä harhaa lähteä etsimään tai tavoittelemaan sellaista “muuta yliluonnollista”, jolla kumota nämä asiat, jotka ovat nyt jo yliluonnollisia.

1 tykkäys

Lasarus-veljien toiminta ei varmaan muille foorumilaisille ole sillä tavalla tuttua, että aiheeseen osattaisiin ottaa kantaa.

Liikkeellä ei aiemmin ollut nettisivuja, mutta sen jouduttua entisten jäsenten taholta kohun kohteeksi ovat he tehneet tällaisen sivun, jossa on materiaalia heihin liittyen: http://www.lasarus-veljet.fi/

Olen lukemassa kirjaa Kun luostarin muurit murtuvat, joka kertoo Mariasisarista. En ole päässyt vielä ihan puoleen väliin, mutta kyllä on järkyttävää luettavaa. Äiti Basilea on varsinainen lahkojohtaja. Ihme, että hän saakin pidettyä luostarissa ihan fiksuja ihmisiä. Mariasisaret eivät saa puhua keskenään mitään (eipä tietenkään, kun voisivat todeta, että johtaja on ihan ääliö) ja tämä Basilea järjestää heille istuntoja, joissa heidän pitää luetella toistensa vikoja ja kulloinkin haukuttavana oleva ei saa puolustautua, vaikka syytöksissä ei olisi mitään perää. On jaloa kun ihminen murtuu aivan tomuhiukkaseksi.

Jos joku tykkää jostain ruuasta, niin hän ei saa syödä sitä. Siis niin sairasta kuin olla voi ja edelleenkin siellä on äiti basiliskon kiusattavana ihan fiksuja naisia. Hyi olkoon!

1 tykkäys

Nää on nää teemat. Nää teemat, mitkä näissä jutuissa toistuvat. Lasarus-veljillä on oma keittokirja, missä neuvotaan kaikenlaista jännää, miten suurtalouden keittiössä tehdään edullisesti paljon ruokaa. Minulla on pöydällä nippu kopioituja sivuja siitä. Koko kirjaa en saanut, vaikka ehkä kahdesti sitä kyselin.

Joskus alkuaikoina oli ollut joku säästölinja, en tiedä mistä syystä tai mitä varten. Ja en muista, miten kertomus tarkkaan meni. Mutta joku oli varoen kritisoinut sitä, että ruoka oli lähes vesivelliä. Aiheellinen huomio, varsinkin kun talon miesväki teki enimmäkseen maatalouden töitä. Ja Eero Heikkilä oli murjaissut jonkun vitsin, tyyliin että “juhlapäivinä laitetaan kaksi pippuria” tai jotain.

Basilean visio luostarista on pietisti. Se on eri kuin Mariantytärten. Basilean perinne on “karismaattinen” ja siksi omaa omat vaikeus. Karismaattisuus in hieno hengellisyys mutta vaatii aina se kriittinen momentti. Siksi Ruotsin kirkon karismaatikoilla on teologinen neuvonantajat.

Lainattu kohta on vanhaa luostarikuria mutta miten siinä auktoriteetti harjoitetaan on toinen. Tästä syystä perinteinen luostari on turvallisempi. Tutustua luterilaisia luostarit on myös blogi netissä.

Tämä muuten liittyy usein lahkoihin. Olisiko siksi, että monissa lahkoissa kielletään syntyvyyden säännöstely, jolloin perheet ovat suuria. Myös kun aikaa menee paljon taloushommiin, on vähemmän aikaa kysellä ja epäillä. Muistan lukeneeni sellaisestakin amerikkalaisesta lahkosta, joka jonkin oudosti tulkitun raamatunkohdan perusteella vaati jäseniään leipomaan joka päivä leipää samana päivänä itse jauhetuista jauhoista! Ei siinä paljon ehdi pohtia Suuren Johtajan tulkintojen järkevyyttä, kun joka päivä pitää käsipelillä jauhaa jauhot kymmenpäisen lapsilauman ruokkimiseksi.

1 tykkäys

Tämän ketjun avausviestin sisältämästä linkistä päätellen ohjelmassa puhuttiin myös buddhalaisluostarista ns. maitojunalla palanneesta hemmosta. Onko kukaan kuunnellut ohjelmaa? Minä tunnustan, että en ole kuunnellut enkä kuuntele siitä syystä, että toimittelija Perttu Ahola herättää minussa häiritsevän väkivaltaisia mielenliikkeitä.

Ilmeisesti ohjelmassa siis myös käsiteltiin buddhalaisen luostarielämän aiheuttamia pettymyksiä. Miksi kuitenkin ketjuun kommentoineita näkyy kiinnostavan vain (väitetysti) kristillisen luostarielämän tai lahkolaisuuden “pikku erikoisuudet”. Tosiasiahan on, että buddhalaisuus ei ole niin auvoinen hengellinen järjestelmä kuin sitä etäältä ja eksotisoivien silmälasien lävitse tarkastelevat länsimaiset posthipit ilmeisesti luulevat.

2 tykkäystä

Olen kuunnellut. Ihan hyvä myös tuo Santeri Aholan osuus. Kannattaa kuunnella. Outo ajatus minulle tuo Perttu Häkkisen (tarkoitit varmaan häntä toimittajalla?) väkivaltaiset mielenliikkeet. Mitä sillä tarkoitit kun en mitenkään saa yhdistettyä Häkkiseen? Minusta hän antaa erittäin hyvin ohjelmissaan kaikkien kukkien kukkia eli haastateltavan kertoa itse näkemyksensä. Ainoa hieman kiusaava tapa on puheen painotus välillä muulle kun ensimmäiselle tavulle. Minusta todella tietävä toimittaja. Ja ohjelmissa on ollut paljon uskontoon liittyviä aiheita; vapauttaako zen illuusioista? Helvetti ja muita uskonnollisia näkyjä. Kabbala - salatiedettä ja mystiikkaa. Kuinka luterilaisuus on muokannut Suomea? Unifikationismin opetukset jne jne. Löytyvät Areenasta.

1 tykkäys

Minua ne kiinnostavat ihan siksi, että en minäkään kuunnellut ohjelmaa buddhalaisuudesta ja minulla on parasta aikaa menossa kirja, joka kertoo Mariasisarista ja kaikesta älyttömyydestä, mitä heidän johtajansa äiti Basilea heille keksii.

1 tykkäys

Hyvä pointti. Itse otin kanta vain luostariin, josta tiedän.

Muuuten:
Tässä linkki, jossa anglikaanipappi kertoo kuinka länsimaalainen löytää kristinuskon aarteet Buddha luostarissa.

"And I remember well their comments: “I am happy to be a Buddhist now, but had I known this was available in Christianity I would never have become a Buddhist.”
Miksi näin?

http://liturgy.co.nz/christian-mindfulness

Kiinnostaako kokemus yli sisältön?

Joo, Perttu Häkkistä tietenkin tarkoitin. Hänen muutamat kirkollisaiheiset juttunsa Hesariin olivat kaukana asiallisista, mutta ei nyt niistä sen enempää.

Edellisen viestini pointti oli ihmettely siitä, että miksi buddhalainen osuus ei herätä kommentteja vaikka siitäkin ilmeisesti puhuttiin.

Minä luulen tietäväni ainakin yhden syyn tuohon jälkimmäiseen asiaan. Olen nimittäin itse nuorena “löytänyt” kristinuskon syvemmät tasot vasta, kun olen ne nähnyt “toisin silmin” katsottuna. Mitenhän tämän nyt selittäisin. Eli kun kasvaa pintapuolisen kristillisen perinteen ja tapojen ympäröimänä, sitä luulee jo tietävänsä, mitä kristinusko on, ja sitä ei koe tarvetta tutkia sen enempää, mitä vaikka koulussa opetetaan ja minkälaisen mielikuvan saa tälläisestä joulukirkko-tyyppisestä tapaperinteestä, jolla ei vaikuta olevan mitään syvempää tasoa vaan siellä näytetään käyvän, koska aina ennenkin on käyty. Ja sitten jos ja kun hengelliset / henkiset asiat rupeavat kiinnostamaan, niin kristinusko on helposti suljettu pois vaihtoehdoista koska senhän jo “tuntee” ja “tietää”, ettei se ole muuta kuin kädenlämpöistä tapakulttuuria, johon eivät suhtaudu vakavasti kuin jotkut “hassahtaneet”. Joten ihminen kääntyy näiden eksoottisten ja tuntemattomien maailmanuskontojen pariin, jotka ovat uusia, kiinnostavia ja jännittäviä ja niin paljon syvällisemmän oloisia kuin se nukkavieru, tuttu kristinusko. Mutta siitä toisin silmin näkemisestä: minun ihan oikeasti tarvitsi nähdä kristinuskon teemoilla ja symboleilla leikittelevä japanilainen animaatiosarja, ennen kuin minulle tuli joku järkyttävä, hyvin ravisteleva ymmärrys siitä, että enhän minä tiedä kristinuskosta mitään! Ja tästä alkoi yhä jatkuva tutkimusmatkani kristinuskon sisään. Eli se itselle itsestäänselvä ja “tuttu” tarvitsi nähdä tämän “eksotisoivan” ja etäisen katseen läpi, että sen erikoisuuden, jännittävyyden ja syvyyden pystyi itse näkemään, vaikka sille oli itse täysin turtunut.

10 tykkäystä

Ei-kristillisistä lahkoista ja niiden johtajista tulee ensimmäisenä mieleen japanilainen, synkretistinen mutta lähinnä buddhalaisuudesta ammentanut tuomiopäivän kultti Aum Shinrikyo ja sen johtaja Shoko Asahara. Aum Shinrikyohan on erityisesti tunnettu vuonna 1995 Tokion metroon tehdystä sariinikaasuhyökkäyksestä, joka tappoi ja vahingoitti paljon ihmisiä. Liikkeessä kai uskottiin, että jos tappaa ihmiset jotka eivät usko kuten he opettavat, heidät pelastetaan näin keräämästä itselleen enempää huonoa karmaa. Ja kun kerran keskustelu on nimenomaan lahkonjohtajista, niin Asahara oli minusta sinänsä aika tyypillisen oloinen tapaus. Valtavan karismaattinen mutta, jos saa spekuloida, persoonallisuushäiriöinen ja kärsi ehkä myös joistakin muista mielenterveyden ongelmista. Ja kaikkea outoa tapahtui: hän uskotteli muun muassa olevansa uudestisyntynyt Shiva ja opetti, maksusta totta kai, seuraajilleen levitaatiota ja telepatiaa sekä myi heille omaa kylpyvettään ja vertaan, juotavaksi. (Juojan kannalta ajatuksena kai saada näin suuren mestarin voimista osa itselleen.) Söi pelkkiä appelsiineja, eli eristyksissä eikä sallinut että häntä kosketetaan, keräsi omia virtsanäytteitään yms. Eli ei sinänsä mitään valtavan poikkeuksellista jos on noista lahkoista ja niiden johtajista lukenut, mutta joka tapauksessa lahkon ulkopuolelta katsottuna suht’ sekopäistä hommaa.

2 tykkäystä

Minä kuuntelin nyt tuon buddhalaismunkki Santeri Aholan osuuden. Hän kertoi tulevansa ateistisesta perheestä ja että isänsä kuoli kun hän ei ollut kovin iso. Hän harrasti joogaa ja kiinnostui meditaatiosta ja lähti parikymppisenä Thaimaaseen buddhalaisluostariin. Palasi sieltä Suomeen, asui Lapissa ja jatkoi meditoimista. Hänellä oli naisystävä ja parin vuoden Suomessa olon jälkeen hänelle tuli burnout ja bänksit naisystävän kanssa.

Hän lähti takaisin Thaimaaseen luostariin. Lopulta hän lähti luostarista siksi, että hän huomasi, että siellä valehdellaan. Hänen “menneistä elämistään” kerrottiin ristiriitaisia kommentteja ja sitten kerrottiin, että kun valaistuneet munkit polttohaudattiin, niin heidän jäänteistä kiteytyi timantteja, jotka olivat reliikkejä. Olivat kuulemma joitain lasihelmiä eikä hän uskonut mitä niistä kerrottiin. Hänellä tuli luostarissa burnout ja hän palasi takaisin Suomeen.

Buddhalaisuudessa elämä on huono asia.

Riitta Lemmetyinen Mariasisarista kertoi mm. että heille luostarissa annettiin tarkoituksella semmoista työtä, josta ei saa tyydytystä. Jos oli jossain asiassa lahjakas, niin sitä ei saa toteuttaa. Inhimillinen rakkaus on epäpuhdasta.

Hänet sai lähtemään Mariasisarista se, että hän Pohjoismaissa ollessaan kuuli julistusta armollisesta Jumalasta, joka hyväksyy ihmisen. Mariasisarille opetetaan, että Jeesus aina vain vaatii.

Sen jälkeen kun “Kun luostarin muurit murtuvat” -kirja on julkaistu, niin muistakin luostareista on lähtenyt paljon nunnia pois, koska he ovat tunnistaneet kirjasta oman tilanteensa. Mariasisarille ei ole annettu kirjaa luettavaksi, koska äiti Basilean mielestä siinä on järkyttävän paljon valhetta.

1 tykkäys

Tämä on lähellä jokaista. Itsevanhurskauden henki, pyrkimys päästä omin toimin pyhyyteen ja Jumalan läheisyyteen.
Suuri valhe ja hirvittävä petos. Sen taustalla on Sarvipää itse.

1 tykkäys

Se on Thai-maa. “Maa” taipuu tässä niin kuin kaikkialla muuallakin. Ahola siis lähti Thaimaahan.

3 tykkäystä

@anon81097962 Kiitos, mietinkin tuota taivutusta kun kirjoitin.

Tosin nykysuomeksi sanotaan “lähti Thaikkuihin”
:sunglasses: