Mielenkiintoinen juttu. Herää kysymys joka ei ole varsinaisesti edes pelkästään protestanteille; mikä osa on säilynyt ennallaan lankeemuksessa?
Evoluutiolla ei ole päämäärää, eikä se johda välttämättä parempaan lopputulokseen.
Jos joku julkeaa tuon kyseenalaistaa saa vastaansa tiedehenkilöiden itkupotkuraivarit.
Sitä ei saa todeta, että kyseinen lause on selkeästi aikansa filosofisten virtausten tuotos, eikä sen todistavaa tieteellistä koetta ole pystytty tekemään.
Ylen jutun argumentaatio perustuen konsensukseen on tyypillinen argumentaatiovirhe. Sontakärpäsargumentti ei ole pätevä.
Olen kuullut puhuttavan myös aivokuoren rappeumasta. Että geenit synnyttäisivät tietyin polvin mutaatioita jotka rappeuttavat juuri tuota aivokuorta. Heikentävät.
Eräässä tiedelehdessä arveltiin niin sanotun sielun sijainniksi aivokuorta. Miten sitten ihmisen suhde luontoon. Onko siinä mikään säilynyt ennallaan lankeemuksen jälkeen?
Tai ylipäätään järjen käyttö. Sehän on erittäin korkeavetoinen ihmiskunnallinen ominaisuus.
Minua suuresti miellyttää tämä Lutherin muotoilu vanhassa katekismuksessa:
“Syntiinlankeemuksessa ihmisen järki pimeni, hänen tahtonsa taipui pahaan ja hän menetti omantuntonsa rauhan. Siten Jumalan kuva ihmisessä turmeltui, ja ihminen joutui synnin, kuoleman ja perkeleen vallan alaiseksi.”
1 tykkäys
Luther onkin täsmälleen oikeassa tuossa muotoilussaan. Vielä paljon voimakkaammin hän ilmaisee saman asian kirjassaan “Sidottu Ratkaisuvalta.”
Kysymys vapaasta tahdosta onkin sangen mielenkiintoinen! Voisin siihen jossakin vaiheessa palata. Luther ei suinkaan ammentanut tyhjiin sitä aihetta!
No sanoisin, että hän ammensi tuon aiheen tyhjemmäksi kuin yksikään muu sitten apostolien päivien. Parhaillaan olen taas kertaalleen lukemassa tuota kirjaa nyt jo kahdessa viimeisessä luvussa ja niissä Luther kyllä tekee “sileän pinnan.” Tuo toinen luku vain on kovin vaikea, siitä en oikein tahdo saada kaikilta osin kiinni. Näyttää, että siinä on niin paljon keskiajan teologien ja filosofien termejä, joihin en pääse sisälle. Päätin kuitenkin ottaa tuon luvun kaksi vielä uudelleen oikein luupin alle ja lukea sen jokaiseen riviin keskittyen niin eiköhän se siitä avaudu?
Niin teki. Kyse on pitkälti siitä kiistasta, kuinka ihminen saa pelastuksen. Tässä nyt poiketaan otsikosta hieman syvemmille vesille, mutta itse ajattelen nykyään näin:
-Ihmisillä on varmasti jossakin määrin vapaa tahto, mutta vain jossakin määrin.
-Uskomista ei voi kukaan valita tai tahdolla ”ratkaista”, eikä sitä voi itsestään rutistaa eikä pakottaa.
-Oletettavasti Luojakaan ei tee valintaa yksittäisten ihmisten puolesta; hänen valintansa oli Kristus.
-Ilosanomainformaation pohjalta usko syntyy (jos on syntyäkseen).
-Keskeistä ei olekaan vapaa tai sidottu tahto vaan uskon mysteeri.
-Vastaanotettu Jumalan sana vie ikuiseen elämään:
“Olette uudestisyntyneet… Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Sillä: “Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti”. Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.” (1. Piet 1:24-25)
Näin ajatellen USKO on se varsinainen armon instrumentti, jolla pelastus otetaan vastaan, ja tarkemmin sanoen kaiken ytimessä on ilosanoman sisältämä Jumalan sana. Se sana on tietenkin Kristus, mutta näin hahmotettuna Kristus meissä tulee varsin ymmärrettäväksi. Kristus meissä vie häneen uskovat ikuisen elämän kirkkauteen:
“Täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan, sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.” (Kol 1:24-27)
Tänään tuli mieleeni hassu kysymys: Voiko (kristin)uskosta luopua, jos kuitenkin sisimmässään uskoo? Ja jos uskon lisäksi seuraa myös kristillistä rakkauden lakia? 
Ylläolevan perusteella se tarkoittaisi sitä, että Kristus poistuisi ihmisestä… Tuntuu mahdottomalta yhtälöltä!
Kristus asuu meissä uskon kautta, jonka seuraavat jakeet sanovat hyvin:
Ef 3:17: ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,
Kol 2:12: “ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.”
Näin siis myös Kristus häippää jos uskosta luovutaan.
Tähän on siteerattava Martti Lutheria, joka psalmin jakeen ja apostoli paavalin Room. kirjeen kolmannen luvun perusteella kirjoittaa :
Ps. 14:2 -3: »Herra katsoi taivaasta ihmislapsiin nähdäkseen, onko ketään ymmärtäväistä tai sellaista, joka etsii Jumalaa; mutta kaikki ovat poikenneet pois»
Jos ihmisessä olisi hyvän tahtomisen kyky tai voima, niin olisi mahdotonta—jumalallisen kaikki vallan vaikutus kun ei salli sen olla lepotilassa eikä pitää taukoa, niin kuin yllä selitimme — ettei se muutamissa tai ainakin yhdessä olisi liikkeessä ja osoittautuisi käytännössä. Näin ei kuitenkaan tapahdu, sillä Jumala katsoo taivaasta eikä näe ainoatakaan, joka etsisi tai pyrkisi. Tästä seuraa: missään ei ole olemassa voimaa, joka pyrkisi tai tahtoisi etsiä, päinvastoin kaikki poikkeavat pois. Edelleen Paavalin esitys ei saisi aikaan mitään, ellei sen käsitettäisi samalla koskevan kyvyttömyyttä. Paavali tahtoo näet täysin antautua osoittamaan armon välttämättömyyttä kaikille ihmisille. Mutta jos nämä omasta aloitteestaan kykenisivät panemaan jotakin alulle, ei armoa tarvittaisi; mutta koska eivät voi, he tarvitsevatkin armoa. Huomaat siis, että vapaa ratkaisuvalta tällä kohdalla kerrassaan pannaan kumoon eikä ihmiseen jätetä mitään hyvää tai jaloa, koskapa hänet osoitetaan vääräksi, Jumalaa tuntemattomaksi, Jumalan halveksijaksi, pois kääntyneeksi ja kelvottomaksi Jumalan edessä. Ja profeetan todistus on yhtä vahva sekä siinä alkuperäisessä kohdassaan kuin häntä todistajana esittävässä Paavalissakin.
Eikä ole mikään vähäpätöinen asia, että ihmistä sanotaan Jumalasta tietämättömäksi ja häntä halveksivaksi, sillä nämä ominaisuudet ovat kaikkien rikosten alkulähteitä, syntien likalätäkkö, jopa kaikkien surkeuksien helvetti. Olisiko mitään pahaa, ellei olisi tietämättömyyttä ja Jumalan halveksimista? Lyhyesti sanoen: Saatanan valtaa ihmisissä ei voida kuvailla sen lyhyemmin eikä voimakkaimmin sanoin kuin sanomalla heitä Jumalasta tietämättömiksi ja Jumalan halveksijoiksi, sillä siinä on epäuskoisuus, siinä tottelemattomuus, siinä Pyhän loukkaus, siinä Jumalan pilkkaaminen, siinä julmuus ja armottomuus lähimmäistä kohtaan, siinä itserakkaus kaikessa, mikä koskee Jumalaa ja ihmisiä. Kas tässä siis vapaan ratkaisuvallan kunnia ja mahti!Martti Luther, Sidottu Ratkaisuvalta, s.280.
Joo olen noissa ihan samoilla linjoilla Paavalin ja Lutherin kanssa. Mielenkiintoinen kysymys onkin se, missä ja miksi se pelastava usko syntyy. Pidän selvänä, että asiaa ei ainakaan voi ihminen itse “ratkaista”, sillä ihminen uskoo mitä uskoo.
Sumean logiikan mukaisesti ajattelen niin, että ihmisellä on toki jokseenkin vapaa tahto arkielämänsä asioihin, mutta ikuisuusasiat eivät ole kenenkään vapaasti valittavissa. Toisaalta en kannata sitäkään, että Jumala määräisi asiasta kenenkään kohdalla. Mutta Hän lähetti pelastavan sanansa, ja jostakin syystä toiset sen uskovat ja toiset eivät.
1 tykkäys
Juu, ei Jumala pakota ketään uskomaan vaan antaa uskon ja toisissa se tuottaa satoa ja toiset sen hylkäävät.
Minua suuresti miellyttää tämä Lutherin muotoilu vanhassa katekismuksessa:
“Syntiinlankeemuksessa ihmisen järki pimeni , hänen tahtonsa taipui pahaan ja hän menetti omantuntonsa rauhan. Siten Jumalan kuva ihmisessä turmeltui, ja ihminen joutui synnin, kuoleman ja perkeleen vallan alaiseksi.”
Lutherin johdonmukaisuuden perusteella asia on juuri ihmistä miellyttävää, oli järjetöntä kapinoida Jumalaa vastaan. Ihmisellä oli kokemusta vain Jumalan hyvyydestä, mutta hänet oli luotu yhtä vapaasti tahtovaksi kuin Jumala.
Tämä ensimmäinen kertomus kertoo nimenomaan sen, että ihmisen ratkaisulvaltaa ei oltu sidottu. Niin reilu Jumala oli. Ihminen oli luotu vain vähän enkeleitä alemmaksi. Enkeleitä, jotka hekin jo käyttivät ratkaisuvaltaansa vapaasti, omaksi turmiokseen.
VT toistaa koko ajan, eri sanoilla, että ”asetan eteesi hyvän ja pahan, elämän ja kuoleman, valitse siis elämä”
Kyllä ihmisen järki on toiminut tähän päivään asti moitteettomasti, mutta sitä ei järki voi käsittää, ettei omaan järkeen pidä turvautua, vrt. Snl. 3: 5 Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.
Tämäkään ohje ei ole mennyt ”jakeluun”, vaan on perustettu ”Kirkon itseymmärrys”- oppi.
Omassa ajattelussani tuo järjen vinouma on osin helpostikkin jopa poistettavissa. Eli että langeeneella ihmisellä on luontainen taipumus ajatella väärin. Esimerkiksi siksi, että palvoo ihmistä ei Jumalaa ja näin toistaa esimerkiksi auktoriteetin tuottamaa ajatteluvirhettä, vaikka se olisi loogisesti älytön.
Tuollaiset ajautusvinoumat voivat myös olla erittäin vahingollisia, ja vaikka ne olisivat miten selviä silti hyvin vaikeita korjata massojen tasolle levittyään.
Teologisesti mennee me olemme väistämättä syntisiä ja kurjia vaikka mitä tekisimme teologian vastustamiseksi. Toki sitten tuollaisten langennut ihminen palvoo ihmistä tason ulkopuolella on paljon kinkkisiä kysymyksiä.
Järki joutui syntiinlankeemuksen seurauksena sen hengen valtaan joka oli sen vietellyt, eli Saatanan valtaan. Siksi tämä henki ei salli ihmisen ajatella oikein jumalallisista asioista vaan ohjaa hänen järkeään koko ajan harhaan suhteessa Jumalaan.
Ja kun sinä ja yleensäkin te helluntailaiset korostatte Raamatun arvovaltaa niin miksi te ette lue mitä siinä on luettavissa vaan vääntelette kuin vahanenää sitä vastaamaan omia ennakkoasenteitanne ja näin menettelemälle teette oman raamattunne?
Room. 3: 22- 24. Se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
Mutta mitähän vapaan ratkaisun varjelijoilla vihdoin on sanottavaa siihen, mikä seuraa: »Hänen armonsa kautta lahjaksi vanhurskautettuina»! Mitä merkitsee tämä: »lahjaksi»? Mitä merkitsee: »hänen armonsa kautta»? Mitenkä pyrkimys ja ansio soveltuvat yhteen ilmaisluonteisen ja lahjoitetun armon kanssa? Ehkäpä he tällä kohdalla selittävät pitävänsä vapaan ratkaisun ansiona mahdollisimman vähää…
…Tässä Paavali vastaa, ettei ole olemassa kerrassaan mitään ansiota, vaan että kaikki ne, jotka vanhurskautetaan, vanhurskautetaan lahjaksi, ja että tätä ei lueta kenenkään ansioksi, vaan Jumalan armon ansioksi yksin. Mutta kun vanhurskaus on lahjoitettu, on samalla lahjoitettu valtakunta ja iankaikkinen elämä. Mihin jää siis pyrkiminen? Mihin halajaminen? Mihin teot? Mihin vapaan ratkaisun ansiot? Mitä nämä hyödyttävät? Sinä et voi keksiä syyksi hämäryyttä ja moniselitteisyyttä, sillä niin itse asiat kuin sanatkin ovat mitä selvimmät ja yksinkertaisimmat. Vaikkapa vapaan ratkaisun ansioksi laskettaisiinkin mahdollisimman vähän, niin kuitenkin opetetaan, että me tällä mahdollisimman vähäisellä voimme saavuttaa vanhurskauden ja armon. Kysymystä, minkä vuoksi Jumala vanhurskauttaa toisen ja hylkää toisen, he näet eivät osaa ratkaista millään muulla tavalla kuin pystyttämällä vapaan ratkaisuvallan, toisin sanoen: tämä on pyrkinyt, tuo ei ole pyrkinyt, ja Jumala ottaa huomioon tuon edellisen hänen pyrkimyksensä tähden, mutta toista hän halveksii, jotta ei olisi väärämielinen toisin menetellessään.
Martti Luther, Sidottu Ratkaisuvalta, SLEY 1952, s. 293-294.
Tämä ketju suljettiin automaattisesti 90 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.