"Tuomiokapitulin tiedotteen mukaan päätöksen taustalla ovat pitkäaikaiset ongelmat ja puutteet seurakunnan hallinnossa ja työyhteisön johtamisessa.
Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli on viime vuosina puuttunut Lappajärven seurakunnan ongelmiin ja järjestänyt tukitoimia sekä ohjausta seurakunnalle ja kirkkoherralle. Tukitoimista huolimatta tilanteeseen ei ole saatu pysyvää parannusta, ja jouduimme tekemään tämän ratkaisun, piispa Simo Peura toteaa tiedotteessa."
Tämän tarkemmin asiaa ei ole avattu jutussa. Kiinostaisi tietää, mitä siinä on tarkalleen tapahtunut.
Näköjään kotimaa 24 sivulla kerrotaan, että " Lapuan tuomiokapitulin lakimiesasessori Tuomas Hemminki kertoo Kotimaa24 :lle seurakunnan hallinnollisten ongelmien ilmenneen muun muassa niin, että Onditi on jättänyt viemättä kirkkoneuvoston ja -valtuuston päätettäväksi niille kuuluvia asioita. Lisäksi luottamushenkilöitä on ollut palvelussuhteessa seurakuntaan.
– Haasteita on ollut matkan varrella. Yleinen osaaminen kirkon toimintaa määrittävästä juridiikasta on ollut heikkoa eikä ole kehittynyt.
Hemmingin mukaan Onditilla on ollut vaikeuksia myös esimiestyössä. Työilmapiirissä on ollut ongelmia, ja viimeinen, irtisanomiseen johtanut vaihe alkoi työsuojeluvaltuutetun kirjeestä, Hemminki sanoo."
Vanha henkilöjuttu tästä kirkkoherrasta, ilmeisesti konservatiivisen laidan kaveri ja Google löysi nimen myös jonkun Raamattuopiston tapahtuman puhujista:
Lieneekö tässä ollut aidosti ongelmia johtamisen kanssa vaiko tyypillinen konservatiivin ajojahti? Tiedän kyllä ilmiön, että opillisesti tasokkaat ja (sikäli kuin ihminen sitä voi tietää) aidosti uskovat kirkkoherrat tai järjestöpapit eivät aina ole hallintoasioissa erityisen jämptejä. Vaikka tahto olisi hyvä, niin seurakunnan hommissa ei voi jättää byrokratia-asioita puolitiehen ja ohittaa virallista protokollaa. Tällaisiin asioihin puuttumisen kimmokkeena voi joskus kuitenkin olla se, että joku on opillisesti eri linjoilla, eikä niinkään aito huoli byrokratian asiallisuudesta…
Ihan mielenkiintoisia huomioita. Minulla kävi mielessä, että kaikista ei välttämättä ole kirkkoherroiksi juuri siksi, että siinä on niin paljon hallinnollisia tehtäviä. Ehkä hänestä voisi tulla hyvä seurakuntapastori.
Emme olleet samalla Kirjo I -kurssilla, joka on pakollinen jos haluaa kirkkoherraksi. En muista mikä kurssi se oli, siitä on jo vuosia. Kirjo I kurssia (ja siis kirkkoherran pestiä) varten pitää käydä päivänmittaisissa psykologisissa testeissä, joilla yritetään varmistaa kandidaatin pätevyys johtamistehtäviin. Oma kokemukseni on, että tuolla testillä testataan lähinnä sitä, onko ihminen luonteeltaan sellainen, että johtaminen jossain määrin sujuisi. Eli mitataan ihmisen narsistisen dynamiikan määrää. Sitä pitäisi olla riittävästi, mutta ei liikaa.
Hallinnollisia kuvioita ei opeteta tarpeeksi. Niistä oli paripäiväinen kurssi. TIlanne muistaakseni parantui hieman pastoraalikurssien uudistamisen myötä.
En tunne henkilöä ja tapaustakin vain lehtijutun verran.
Analyysisi on aika uskottava yleisellä tasolla.
Kiinnitän huomiota kuitenkin siihen mitä Peura sanoo:
Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli on viime vuosina puuttunut Lappajärven seurakunnan ongelmiin ja järjestänyt tukitoimia sekä ohjausta seurakunnalle ja kirkkoherralle.
Tilanne on siis ollut päällä vuosia, ja niinhän se on että vaikka vastassa olisi lib, kons, tai jotain muuta seurakuntaväkeä sekä työntekijöitä, niin kirkkoherran kykyihin ja haluun johtaa laumaansa homma kulminoituu.
Eli vaikka johtajaa vastustettaisiin ihan muuten vaan, hänen ei pidä antaa ylimääräistä aihetta syytöksiin ja hutiloida missään.
Jotenkin en Peurasta enkä kapitulistakaan usko, että he olisivat joidenkin vedätettävissä.
Kirkkoherra ei koskaan miellytä kaikkia, mutta omat virkatoimet pitää hoitaa ja olla niidenkin paimen, jotka pullikoivat… kova homma.
Konnevedellä Virtanen pisti ranttaliksi ja jakoi seurakuntaa pahasti. Toiset ylistivät, mutta olen kuullut ihan ei-konservatiiveiltakin, seurakuntaa tuntevilta, että touhu oli sen verran päätöntä, että oli todellakin aika päästä eroon niin katastrofaalisesta viranhaltijasta.
Mutta vedän sen verran takaisin, että en todellakaan tunne tapausta ollenkaan. Joten voihan se olla niinkin, että fiksummat työtoverit ja seurakuntalaiset olisivat saaneet nuoresta kirkkoherrasta koulutettua vanhan ja viisaan. Nyt kävi toisin.
Kirkkoherran asema on kyllä tuulinen. Ihan sikamainen työ olla byrokraatti ja hengellinen johtaja. Tilannetta ei paranna se että kirkko on aikamoisen riitainen ja monenlaista viheltäjää löytyy monesta seurakunnasta. Luottamushenkilöstö sisältää ties mitä virityksiä jne.
Usein kuulee työntekijöiden ihmettelevän sitä kuinka kaukana luottamushenkilöt ovat kirkon ydintehtävästä ja kuinka vähän tuntevat myös työntekijöiden näkökulmaa ja arkea.
