Eikö sitä sitten muualla hiippakunnassa käytetä? Olettaisin, että kyseessä on kirkkoherramme kompromissi “roomalaisen messukirjan erityisen muodon” mukaisen liturgian (siis tridentiinisen messun) ystävien suuntaan. Vanhamuotoisia viettoja kun ei meille yrityksistä huolimatta ole saatu. Rukous p. Mikaelillahan kuului Leo XIII:n pontifikaatista alkaen lukea hiljaisen messun jälkeen. Meillä kuullaan usein myös sunnuntain päämessun alussa Asperges me, vaikka vietto on siis muuten vuoden 1970 messukirjan mukainen. Oletan, että sekin on jonkinlainen “lohdutuspalkinto” meille tradeille. Voin toki erehtyäkin.
Saa varmasti. Yleensä tehdyillä päätöksillä tosin on jotkut perustelut, ja niitä minä kysyin.
En ole muualla ainakaan törmännyt. Mitä tämä “on yritetty, mutta ei ole onnistunut” tarkemmin tarkoittaa? Mikä näiden epäonnistumisten syynä on ollut?
Sama kuin kaikkialla muuallakin siellä missä motu proprio Summorum Pontificum ei ole oikein mennyt läpi… Tämän enempää en julkisesti kommentoi.
Eikö i. Anders saa lupaa tridemessuille? Jotenkin suomenruotsalainen katolinen pappi on itsessään suunnilleen yhtä yleinen kuin Loch Nessin hirviö ja sitten kun tämä on vielä tridetaitoinen, niin tuntuisi vähän tragikoomiselta, että lupaa ei lohkeaisi.
Isä Anders on Jyväskylässä p. Olavin seurakunnassa.
Ach. Muistelin omiani.
Lapset ovat enkelienkin suhteen yleensä oikealla aseteella. Lapsen usko on parasta uskoa; lapsi myös näkee enkeilin useammn kuin aikuinen. ehkä Lapsi myös tiedostaa pienuutensa vuoksi avun ja suojelun tarpeen selvemmin kuin aikuinen.
2 tykkäystä
Olen eri mieltä. Kirjoituksissa ei sanota näin.
1 tykkäys
Mitä parempaa voi olla aikuisen uskossa? Ymmärrys ja kokemus voi kyllä kasvaa, mutta pitääkö lapsen uskon mielestäsi muuttua jollain tavalla?
Kirjoituksissa ei sanota suoraan, että lapsen usko olisi parasta uskoa, mutta Jeesus otti kuitenkin lapsen esimerkiksi, kun opetuslapset väittelivät, kuka heistä on suurin. Jos lapselle kerrotaan, että Jeesus nousi taivaaseen, niin hänelle ei tuota yhtään vaikeuksia uskoa sitä. Joillekin teologian tohtoreille ja professoreille se taas tuottaa aivan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.
Miksi tähän nyt tarvitsi tuoda vastinpariksi yliopistokoulutus. Ei yliopisto tee uskoa vaikeaksi eikä yliopistokoulutus ole huono asia.
1 tykkäys
Kirjoitin alkuun, että joillekin. En väittänyt, että kaikki yliopistokoulutuksen saaneet olisivat menettäneet uskonsa. Olen kuullut papin suusta, että Helsingin teologisessa tiedekunnassa opetetaan ennen kaikkea kyseenalaistamista. Oletko koskaan kuullut sanontaa ‘aloitti hengessä, lopetti Helsingissä’. Sitä vain, että ei väitteeni ihan tuulesta temmattu ole.
Henki on kyllä ollut aika löyhässä, jos se teologian opinnoilla lähtee.
2 tykkäystä
"Olen samaa mieltä. Suojelusenkeleistä ja enkeleistä ylipäänsä pitäisi puhua enemmän.
Minulle oli itselleni vavisuttava kokemus, kun tajusin Pyhä-hymnin implikaatiot: näkymättömät legioonat tulevat läsnäoleviksi odottamaan hetkeä ennen Kristuksen laskeutumista, hengelliset aseet tanassa ja valmiina taistoon. Deep." (Silvanus)
Juuri näin! Suojelusenkeleistä ja enkeleistä pitäisi puhua enemmän. Alla olevalla videolla Jenica Alasen väkevä todistus enkelin ilmestymisestä, joka muutti Jenican elämän. 
En tarkkaan muista lapsuudesta enkelikokemuksia, eräs epämääräinen muisto kylläkin on, kun istuin lattialla lelujeni keskellä. Mutta myöhemmällä aikuisiällä, todellisissa vaaratilanteissa, olen monesti kokenut enkelin läsnäolon. Joko näkyvänä tai näkymättömänä, kuitenkin ikäänkuin äänen sisäisesti kuullen. Tapahtumat olivat rankkoja, enkä kerro niistä tarkemmin.
No, eräs tapahtumasarja oli tällainen: tupakoin vuoteessa ennen nukkumaan menoa. Yhtäkkiä tunsin kuinka olkapäistäni minua ravisteltiin ja ääni kuiskasi jotenkin näin: “Katso kultaseni mitä tapahtuu…” Säpsähdin ja näin käteni ja tupakan laskeutuneen lakanan päälle. “Himppa hätkähdin”. Nousin vapisten istumaan ja poltin tupakan loppuun sängyn reunalla istuen.
Ei mennyt kuin n. viikko, kun sama toistui: nukahdin tupakka kädessä, tunsin kuinka minua hellästi ravisteltiin ja kuulin äänen: “Herää! Katso mitä tapahtuu!” Tuolloin järkytykseltäni pohdin asiaa sängyn reunalla tupakoiden ja päätin, että aina ennen nukkumaan menoa, poltan viimeisen tupakan istuen sängyn reunalla.
Järkytys johtui nimenomaan tästä enkelin äänen kuulemisesta ja avun saamisesta. Ikäänkuin mykistyin. En tiennyt mitä sanoa. “Kiitos” olisi kuulostanut melko laimealta, mutta ymmärsin että jotain kai kuuluu sanoa, joten sain sitten soperretuksi jotakin jonka tarkoitin kohteliaisuudeksi. Ymmärsin, että sänkyni ympärillä seisoi enkeleitä. Tämä oli hämmentävä pyhien ja syntisen kohtaaminen, mutta en yrittänyt teeskennellä enkeleille enempää kuin olin. En vähääkään aliarvioi heidän älykkyyttään. 
Enkelin kohtaamisissa on ollut usein juuri tällainen keskustelukaava: neuvo ei ole ollut suora, vaan pikemminkin itse ajattelemaan ohjaava. Ei: “Varo, lakanasi syttyy kohta tuleen!” vaan: “Katso mitä tapahtuu…” Eli enkeli / Jeesus on kehoittanut ja vahvistanut omaa ymmärrystä siitä, kuinka selviytyä vaaratilanteesta.
2 tykkäystä
Vanha hittibiisi tuli mieleen.
Yhteenveto
Eurythmics: There Must Be an Angel
No one on earth could feel like this
I’m thrown and overflown with bliss
There must be an angel
Playing with my heart
I walk into an empty room
And suddenly my heart goes boom
It’s an orchestra of angels
And they’re playing with my heart
(Must be talking to an angel)
No one on earth could feel like this
I’m thrown and overflown with bliss
There must be an angel
Playing with my heart
And when I think that I’m alone
It seems there’s more of us at home
It’s a multitude of angels
And they’re playing with my heart
I must be hallucinating
Watching angels celebrating
Could this be reactivating
All my senses dislocating
This must be a strange deception
By celestial intervention
Leavin’ me the recollection
Of your heavenly connection
I walk into an empty room
And suddenly my heart goes boom
It’s an orchestra of angels
And they’re playing with my heart