Pyhäkouluissa ja muussa pienille lapsille suunnatussa hengellisessä opetuksessa puhutaan monesti paljon runsaammin enkeleistä kuin aikuisten opetuksessa. Mikkelinpäiväkin on nimenomaan lasten ja enkelien päivä. Mistä nousee lasten ja enkelien yhdistäminen?
Matt. 18:10
Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.
3 tykkäystä
Minä ajattelin tätä asiaa erään läheisen 5-vuotiaan pojan kotona.
Ehdotin hänen äidilleen varovasti pyhäkoulua, mutta tämä torjui.
Mietin sitten, puhunko Jeesuksesta ja enkeleistä seuraavan tilaisuuden tullen.
Ajattelen, että enkelit ikään kuin kulttuurina liittyvät siihen tunnettuun maalaukseen, jossa on pieni tyttö ja poika enkelin suojaamana hataralla
sillalla yli rotkon.
Arvelen, että yksi syy siihen että juuri lapsille puhutaan enkeleistä ja aikuisille ei niinkään, on se, että enkelit moni valistunut ja aikuiseen uskoon kasvanut nykykristitty pitää niitä joulupukkiin ja keijukaisiin rinnastuvina satuolentoja, joista voi lapsille kertoa somia satuja kiiltokuvilla höystäen. Aikuisille moisilla primitiivisillä uskomuksilla ei olisi mitään annettavaa ja ne tuntuvat kiusalliselta jäänteeltä ajalta, jolloin ihmiset eivät olleet yhtä viisaita ja tietäväisiä kuin meidän päivinämme.
2 tykkäystä
Minusta aikuisetkin tulisi yhdistää enkeleihin. Ortodoksisissa rukouskirjoissa on iltarukousten joukossa myös rukous suojelusenkelille. Mitä itse luen aivan liian harvoin…
4 tykkäystä
Olen samaa mieltä. Suojelusenkeleistä ja enkeleistä ylipäänsä pitäisi puhua enemmän.
Minulle oli itselleni vavisuttava kokemus, kun tajusin Pyhä-hymnin implikaatiot: näkymättömät legioonat tulevat läsnäoleviksi odottamaan hetkeä ennen Kristuksen laskeutumista, hengelliset aseet tanassa ja valmiina taistoon. Deep.
4 tykkäystä
Jumalallisessa liturgiassa juuri ennen ehtoollisen pyhittämistä pappi sanoo:
Kiitämme sinua tästä palveluksesta, jonka olet tahtonut ottaa vastaan meidän käsistämme, vaikka sinun edessäsi seisoo tuhansia ylimmäisiä enkeleitä ja kymmeniätuhansia enkeleitä, kerubeja ja serafeja - kuusisiipisiä ja monisilmäisiä, ylhäällä liikkuvia siivekkäitä olentoja voittoveisua laulaen, huutaen, julistaen ja lausuen:
Kuoro jatkaa: Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot, hänen kirkkautensa täyttää taivaan ja maan. Hoosianna korkeuksissa. Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä. Hoosianna korkeuksissa.
3 tykkäystä
Ensimmäinen. Teksti:
Kristuksen Enkeli, minun pyhä varjelijani, minun sieluni ja ruumiini suojelija! Anna minulle anteeksi kaikki syntini: jotka olen tänä päivänä tehnyt. Päästä minut joka ainoasta minua vastustavan viholliseni kavaluudesta, etten minä millään synnillä vihastuttaisi minun Jumalaani, mutta rukoile minun syntisen ja kelvottoman palvelijasi puolesta, että tekisit minut otolliseksi saamaan kaikkein pyhimmän Kolminaisuuden ja minun Herrani Jeesuksen Kristuksen Äidin ja kaikkien pyhien laupeuden ja armon. Aamen.
1 tykkäys
Katolisten lasten ensimmäisiin rukouksiin kuuluu myös tämä vähän lyhyempi rukous:
Jumalan enkeli, joka olet suojelijani! Valaise, varjele, hallitse ja johdata minua. Aamen.
2 tykkäystä
Paitsi näillä enkeliterapioihin ja vastaaviin höyrähtäneillä. Tosin kristinusko ainakaan minkään raittiin opetuksen versioina ei näihin enkelihörhöilyihin mahdu.
1 tykkäys
Tiedätkö miten vanha tuo rukous muuten on? Flunssanhourin, että se kuulostaa tutulta ja mietin, olenko lukenut jotain katolisia tekstejä vai olisiko se sub tuum praesidumin tyyppinen niin vanha teksti, että se on yhteiskäytössä.
Äkkiä nettiä selaillen löysin tiedon, että tuon rukouksen ensimmäiset esiintymät olisivat 1100-luvun Englannista. Tässä vielä latinaksi:
Angele Dei, qui custos es mei, me tibi commissum pietáte supérna, hodie illúmina, custódi, rege et gubérna. Amen.
1 tykkäys
Toinen hyvin tunnettu ja suosittu enkelille osoitettava rukous lännen traditiossa on ns. Rukous pyhälle Mikaelille, joka liittyy lapsiin vain siltä osin, että he usein huolestuvat siinä esiintyvistä rumista sanoista. Muutaman vuosikymmenen ajan tämä rukous luettiin aina ns. hiljaisen messun jälkeen.
Pyhä Mikael, arkkienkeli, puolusta meitä taistelussa ja ole suojanamme paholaisen juonia ja pahuutta vastaan. Nöyrästi rukoilemme: ojentakoon Jumala häntä. Ja sinä, taivaan joukkojen päämies, syökse Jumalan voimalla helvettiin saatana ja muut pahat henget, jotka kiertelevät maailmaa sielujen kadotukseksi. Aamen.
Latinaksi:
Sancte Michael Archangele, defende nos in proelio, contra nequitiam et insidias diaboli esto praesidium. Imperet illi Deus, supplices deprecamur: tuque, Princeps militiae caelestis, Satanam aliosque spiritus malignos, qui ad perditionem animarum pervagantur in mundo, divina virtute, in infernum detrude. Amen.
Ai se oli niin vähän aikaa. Mikä perinteen synnytti?
Tarkemmin sanoen 81 vuotta (1884-1965). Paavi Leo XIII sai näyn, jonka seurauksena hän määräsi rukoilemaan tietyt rukoukset jokaisen messun jälkeen. Alunperin rukousten aiheena oli kirkon ajallinen itsenäisyys, myöhemmin Venäjän kääntymys.
1 tykkäys
Mielestäni tyttölapset rippikouluikään asti on kaikki enkeleitä. Siltä vain tuntuu.
Maksimissaan viisivuotiaaksi.
Saahan sitä edelleen käyttää, se vain ei enää ole pakollista.