Voisitteko te, jotka osaatte latinaa ja/tai englantia, suomentaa Westminsterin uskontunnustuksesta kohdan III:8
“VIII. Doctrina de sublimi hoc prædestinationis mysterio non sine summa cura et prudentia tractari debet,1015 quo nimirum homines, dum voluntati Dei in verbo ejus revelatæ advertant animos, eique debitam exhibeant obedientiam, de efficaci sua vocatione certiores facti, ad æternæ suæ electionis assurgere possint certitudinem.1016 Ita demum suppeditabit hæc doctrina laudandi, reverendi, admirandique Deum argumentum,1017quin etiam humilitatis, diligentiæ et consolationes copiosæ omnibus sincere obedientibus evangelio.”
The doctrine of this high mystery of predestination is to be handled with special prudence and care,a that men attending the will of God revealed in his Word, and yielding obedience thereunto, may, from the certainty of their effectual vocation, be assured of their eternal election.b So shall this doctrine afford matter of praise, reverence, and admiration of God;c and of humility, diligence, and abundant consolation to all that sincerely obey the gospel.d
a. Deut 29:29; Rom 9:20. • b. 2 Pet 1:10. • c. Rom 11:33; Eph 1:6. • d. Luke 10:20; Rom 8:33; 11:5-6, 20; 2 Pet 1:10.
Tämä asia kiinnostaa, koska löysin suomeksi käännetyn tekstin ja se särähti korvaan, joten kiinnostaa isosti, miten sanain todellisuudessa pitäisi kuulua. Tässä mennään Kalvinin jälkeisen ajan kalvinismin ytimeen. Kiitos jos autatte.
No joo tuon englanninkielisen tekstin kääntäisin vähän toisin kuin mitä se on suomeksi käännetynä minulla, mutta en näe niillä hälyttävää eroa. Miksi sinua muuten tämä kiinnostaa jos saan luvan kysyä? Minulla tuo suomenkielinen teksti on ihan vain sattumalta hyllyssäni, mutta nyt vasta ensimmäisen kerran luin sen sinun kysymyksesi johdosta.
Koen kutsumusta mestariteosten restaurointiin. Ja suomentamiseen, tämän kohdalta tosin vain nyt juuri tähän, koska se on ydinasiaa Westminsterissä ja väärin käännettynä siitä syntyy harhaa. Me tarvitaan kirkkohistoriaa omalla kielellä. Lestadiolaisuudessa sanotaan että on särö kellossa kun kuultu julistus poikkeaa hiukan normaalista, ja tämän suomennoksessa särö on.
Mikä se löytämäsi suomennos on ja mikä siinä särähti? Ainakin tällainen on julkaistu: Reformaation tunnustukset, toim. Risto Saarinen, Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura (seuran julkaisuja nro 264), Helsinki 2009. W:n tunnustus on s:lla 183–215. Pidän tätä suomennosjulkaisua epätyydyttävänä, koska se on paikoin kömpelöä suomea ja koska olen löytänyt siitä virheitäkin.
Oma suomennokseni englannista (hieman Saarisen toimittamaa teosta muuttaen):
Tämän ennaltamääräämisen korkean salaisuuden oppia on käsiteltävä erityisen harkitsevasti ja huolellisesti, jotta ne, jotka noudattavat Jumalan sanassaan ilmoittamaa tahtoa ja ovat sille kuuliaisia, voisivat olla vakuuttuneita iankaikkisesta valitsemuksestaan sen nojalla, että voivat olla varmoja siitä, että heidät on vaikuttavasti kutsuttu. Näin tämä oppi antaa aiheen Jumalan ylistämiseen, kunnioittamiseen ja ihailuun; ja niille, jotka noudattavat evankeliumia vilpittömästi, se antaa aiheen nöyryyteen ja ahkeruuteen sekä tarjoaa ylenpalttisen lohdutuksen.
Saarisen toimittaman julkaisun suomennos on yksityiskohdissaan valitettavan epätarkka: Siellä on ilmaus “tätä - - oppia”, ikään kuin pronomini “this” määrittäsi sanaa “doctrine”. “Prudence” ei niinkään tarkoita “varovaisuutta” (minkä voisi ymmärtää niin, että oppia olisi saarnattava pidättyvästi) vaan “harkintaa”. Jälkimmäinen genetiivi “of God” on epäilemättä tarkoitettu määrittämään kaikkia kolmea edeltävää substantiivia (ei siis vain viimeistä, “ylistyksen, kunnioituksen ja Jumalan ihailun aihe”). Tällaisia epätarkkuuksia voisi poimia S:n toimittamasta kirjasta paljonkin (mutta järjestelmälliseen suomennoksen kritisoimiseen ei minulla ole mahdollisuutta).
Henrikki, kiitos paljon vastauksestasi, ssinä löytyy todellinen sisältö. Viitsisitkö vielä äärimmäisellä sanatarkkuudella katsoa näitä kohtia, kiitos.
Tässä on nyt laajempikin meininki työstää Westminsterin katkismukset ja tunnustus suomeksi. Minulle tämä kohta siinä tunnustuksessa on ollut ja on kiinnostukseni aihe, mitä siinä oikeasti sanotaan. Latina käy varmenteena ja selittävänä tekijänä, sillä 1647 aikainen englanninkieli on vaikeaa.
Tuntuu siltä että suomalaisten reformoitujen piiristä ei löydy ketään joka osaisi sekä latinan että wanhan englannin kunnolla. Joten odotettavissa on epätarkkaa hakuammuntaa, kunnes tällainen henkilö pulpahtaa.
Saarisen käännöstä minäkin katsoin.
Väärä käännös tekee oikeastakin opista väärää ja väärästä opista vielä väärempää, ja väärät opit ovat helvetin portti, paitsi niille joita Jumala varjelee seurakunnissa joissa sitä on.
Kiitän jos tämä itseäni vuosia kaihertanut kohta saataisiin restauroitua sisällöltään suomeksi, hienovaraisine sävyineenkin.
“that men attending the will of God revealed in his Word, and yielding obedience thereunto”
" quo nimirum homines, dum voluntati Dei in verbo ejus revelatæ advertant animos, eique debitam exhibeant obedientiam,"
Ei kestä kiittää; mukavaa jos käännösyritelmästäni oli hyötyä. Jatkokysymystäsi en ymmärrä; kaipaatko kommenttia sanoista ‘attend’ ja ‘yield’? Suosittelen sanakirjaa, esim. tätä: Hurme–Pesonen–Syväoja: Englanti–suomi-suursanakirja, WSOY, Juva 2003. Tuo sanakirja on täysin riittävä myös 1600-luvun englannin ymmärtämiseen. Englannin kielioppikaan ei ole merkittävästi muuttunut 400 vuodessa. – Ymmärtänet, ettei minun ole mahdollista ruveta osallistumaan tähän käännöshankkeeseen, joka sinulla on työn alla.
minulla ei ole mitään käännösprojektia työn alla. ainoastaan tämä yksi kohta kiinnostaa enää, tarkennan. miten käännät suomeksi latinasta quo nimirum homines, dum voluntati Dei in verbo ejus revelatæ advertant animos, eique debitam exhibeant obedientiam
kiitos paljon että olet vastannut, vastauksesi ovat selventäneen hurjasti. tämä on viimeinen kysymykseni ja pyyntöni.
kaikki muutkin, olkaa hyvä. kiitos
Latinaa en osaa, ikävä kyllä. Mutta onko sillä latinalaisella tekstillä niin väliäkään? Alkukielihän on englanti.
Englannista vielä: Nuo ilmaisut “attending the will of God” ja “yielding obedience [unto the will of God]” eivät nähdäkseni sisällä mitään sellaista teologista hienoutta, jota sinun kannattaisi jäädä erittelemään. Ne tarkoittavat samaa, kuuliaisuutta Jumalan ilmoitetulle tahdolle. Englannissa oli 1600-luvulla muotia, kuten on vielä nykyäänkin, snobbailla sanastolla, mainostaa omaa laajaa sivistystä ja suurta sanavarastoa käyttämällä mutkikkaita ja monisanaisia ilmauksia, etsiä etsimällä synonyymejä, vaikka vähempikin riittäisi asian esittämiseen. Yksi verbi “obey” sanoisi ihan saman asian kuin tuo “yield obedience unto”.
Jos epäilee että pienillä sanamuotojen vaihteluilla on tuollaisessa tekstissä jotain asiallista merkitystä, niin silloin paraskaan yleinen kielitaito ei riitä, vaan tarvitaan taustan selvittämistä. Eli kannattaisi etsiä jokin (mieluummin mahdollisimman paksu ja tuore) Westminsterin tunnustuksen teologinen kommentaari. Googlaamalla niitä löytyy monia, en osaa itse suositella mitään niistä. (Ehkä jo Westminsterin ison katekismuksen vilkaiseminen voisi auttaa?)