Huh!
Kuin olisi läheinen ystävä kuollut. Cohenin musiikki, ja vallankin lyriikka on ollut mukanani kymmeniä vuosia. Monessa laulussa voi sanat tulkita maallisemmin, tai rukouksena tai tunnustuksena -ihmisen puheena Luojalleen.
Ajatus säröstä, siitä että kaikessa on särö,
mutta että juuri siitä valo pääsee sisään
on upea.
Vallankin silloin kun kokee itsensä erityisen epäehjäksi.
Kyllä Cohen olisi ansainnut kirjallisuuden Nobelin vähintäänkin yhtä hyvin kuin Dylan. Ja olisi osannut sen ottaa myös varmaankin arvokkaammin vastaan.
Cohen tutustui hyvin laajasti moniin uskontoihin, kuten vaikkapa buddhalaisuuteen, oman taustansa lisäksi. Häntä voi pitää jonkinlaisena yleishengellisenä tekstintekijänä.
Muuten todella hyvin Cohenia tulkitsi suomeksi Tapani Perttu. Itsellänikin yksi levyllinen lauluja.
Eniten ehkä hämmensi Cohenin kääntyminen budhalaiseksi 90-luvulla. Kyllähän 60-luvun Suzanne, jonka Hectorkin hienosti käänsi ja tulkitsi suomeksi oli upea kappale kristillisine Jeesus-viittauksineen. Ja Hallelujah on myös paljon kuultu. Muuten en ihmeemmin hätkähtynyt tai ihmetellyt kuolinuutista. Olihan hän jo jotain sen suuntaista puhunut syksyllä nuoruuden rakastettunsa kuoltua.
Pidin Coheinin musiikista myös paljon.
Tässä father Ray Kelly tulkitsee Coheinia hääparille 
Käheenin buddhalaisjaksokin on ymmärrettävää, hän oli hengellinen etsijä. Moni sellainen on kulkenut monien tunnustuskuntien kautta, tai ainakin yrittänyt tutustua niihin, ennen kuin on löytänyt hengellisen kotinsa.
Cohenin loppuaikojen tuotanto viittaa kuitenkin vahvasti siihen meidän Jumalaamme, josta Raamattu puhuu. Juutalais-kristillisiä viittauksia löytyy niin paljon.
Vai tulkitsenko liikaa omien silmälasieni läpi.
Minä olen ymmärtänyt, että Dylanin käytös suhteessa Nobeliinsa on yhteneväistä hänen aikaisempinakin vuosina esille tulleen originaaliutensa kanssa. Dylan on kyllä myös yliveto klassikkolevyineen.
Varmaan noin. Siksi Nobelkomitea teki virheen valinnassaan. Ja Cohen olisikin ollut tasavahva korvaaja.
Molemmat ovat juutalaista sukuperää. Dylanilta tuli 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa gospel-levyjä, joten hänkin on ollut uskonnollinen etsijä. Dylan ei tosin muistaakseni kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön tai kirkkoon. Hän on omantien kulkija.
Voisiko Dylanin originaalius johtua jonkinasteisesta autismista? Jo 60-luvulla hänen omapäisyytensä herätti ihmetystä ja lopulta myös ärtymystä uusvasemmistolaisten keskuudessa; nämä kun olivat pitäneet häntä omana miehenään. Dylanin lakoniset ja joskus oraakkelimaiset vastaukset lehdistön tendenssimäisiin kysymyksiin hänen laulujensa “sanomasta” ovat riemukasta kuultavaa. Harmi, että hän ei pitänyt päätään loppuun saakka tässä Nobel-keississä. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, miten Nobel-komitea olisi ratkaissut tilanteen, jos juhlakalu olisi kieltäytynyt reagoimasta yhtään mitenkään. Muuten olen sitä mieltä, että kirjallisuuden Nobelia Dylan ei ansaitse.
Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.