Arkkipiika Luoman mukaan mikään sellainen sovinto, joka tavalla tai toisella kyseenalaistaa naispappeuden ei evl kirkolle kelpaa. Näen SLEYn (&co) toimintamahdollisuudet kirkon sisällä täysin olemattomiksi vähänkään pidemmällä zoomilla. Viimeisen kk:n sisllä oli lehdessä juttua siitä kuinka Porvoon kapituli vaatii selvitystä miksi ruotsinkielisellä pohjanmaalla jonkin lest. haaran messussa palveli “laiton” pastori.
Siellä ei palvellut messussa “laiton” pastori, vaan siellä asetettiin Luodossa toimivan rukoushuoneyhteisön pastoreiksi kaksi miestä, jotka ovat saaneet aiemmin diakonivihkimyksen Inkerin kirkossa. Sen enempää piispa kuin Luodon kirkkoherrakaan eivät tienneet tästä etukäteen ennen kuin Österbottens tidningin toimittja soitti piispalle ja kysyi asiasta.
No eikös tällainen pastori ole ainakin evl.fi:n katsantokannan mukaan “laiton” kun on vihitty inkerin kirkossa. Eikä sikäläinen pappisdiakonaatti muutoinkaan taida kelvata pastorin virkaan Suomen kirkossa….
1 tykkäys
Tarkensin sitä, että kyse ei ollut vain yhden messun toimittamisesta, vaan pastoriksi asettamisesta ja siis säännöllisestä toimimisesta pappina.
1 tykkäys
Ei ole evlut kirkon silmissä laiton pastori, vaan on muun kirkkokunnan kuin evlfin pappi. Evlut kirkko ei tiettävästi kyseenalaista Inkerin kirkon pappien pappeutta millään tavalla, mutta oikeus evlutin pappisvirkaan on kokonaan toinen juttu.
Selvyyden vuoksi välttäisin laittomuudesta puhumista tässä yhteydessä, koska niin Sleyn messuyhteisöjen kuin Luodon rukoushuoneyhdistyksenkin toiminta on uskonnonvapauslain pohjalta täysin laillista sanan tavanomaisimmassa merkityksessä. Suomessa saa vapaasti perustaa uskonnollisia yhteisöjä ja kutsua niihin pastoreita. Kyse on vain siitä, mikä on yhteisön suhde evlut kirkkoon sen jälkeen, jos evlut kirkon sääntöjä ei noudateta kaikilta osin.
2 tykkäystä
Ev.lut kirkko kyseenalaistaa hyvinkin voimakkaasti Inkerin tai minkä muun tahansa kirkon pappien oikeuden toimia Suomessa. Ehkä heidän pappeuttaan ei semanttisessa mielessä kiistetä mutta ei heitä kuitenkaan hyväksytä hoitamaan pastorin tehtäviä seurakunnissa tai järjestöissä.
Toisen debatin aihe sit olis onko olemassa jotain erityistä pappeutta viranhoidon ulkopuolella, jonka ees voisi kyseenalaistaa.
Kyllähän ihan yleinen periaate on se, että kirkon papeilla on pappisoikeudet juuri siinä kirkossa. Ei tässä Inkerin kirkko mikään poikkeus ole. Virosta ja Ruotsista on tullut Suomeen joitain pappeja. He ovat myös joutuneet hakemaan pappisoikeudet Suomen ev.lut. kirkosta, vaikka ovat pappeja oman maansa luterilaisessa kirkossa. Mieleen tulee myös lähetystyöntekijä, jolla on pappisoikeudet Virossa, mutta ei Suomessa - hän sai pappisoikeudet Virossa aikana, jona Virossa ei vaadittu teologian maisterin tutkintoa. Hän ei Suomessa kotimaan kausillaan toimi pappina eikä käytä Suomessa papin tunnuksia. Papin virka yhdessä kirkossa ei oikeuta toimimaan pappina toisessa kirkossa.
Inkerissä vihkimyksen saaneiden suomalaisten pappien kohdalla este pappisoikeuksien saamiseen ei ole Inkerissä saatu vihkimys, vaan kieltäytyminen alttariyhteydestä pappien kanssa. Jos tämä ei olisi se varsinainen syy, ei heidän olisi edes tarvinnut hakea vihkimystä muualta.
Itse ihmettelen tuon Risöhällin pastorin selitystä, että heitä ei tarvitse vihkiä papiksi, vaan tehtävään asettaminen riittää, koska heillä on jo vihkimys Inkeristä. Heillä on kuitenkin diakonivihkimys, ei pappisvihkimystä. Jos diakoni Virossa tai Inkerissä jatkaa opintojaan niin, että täyttää papiksi vaadittavat ehdot, hänet vihitään papiksi, vaikka hänet olisi vihitty aiemmin diakoniksi. Mutta nämä Risöhällin miehet ovat nyt yhteisönsä pastoreita ilman pappisvihkimystä. Tämä saa minut ajattelemaan luterilaisen kirkon herätysliikkeen sijasta vapaita suuntia, joissa pastoreiden koulutusvaatimukset ovat erilaiset kuin luterilaisilla.
1 tykkäys
He ovat pappisdiakoneja, mikä on eri asia kuin diakoni. Inkerin kirkossa pappisdiakoni on eräänlainen pappeuden alempi aste, mutta he ovat silti pappeja.
“Pappisdiakoni vastaa Suomen kirkon hierarkiaan verrattuna suunnilleen seurakuntapastoria.” Paimen rajan takana
1 tykkäys
Tiedän eron meidän diakonin ja Viron/Inkerin diakonin välillä. Virossa kyllä virkanimeke on diakoon, ilman sitä pappis-osaa alussa. En tiedä, kumpaa muotoa Inkerissä käytetään.
Tiedän myös, että noissa kirkoissa tosiaan on kolme pappeden astetta, josta meilläkin keskustellaan (diakonaatin kehittäminen). Sitä en sitten tiedä, onko Inkerin kirkon alin pappeuden aste jotenkin “ylempi” kuin Viron, lähempänä papin virkaa. Virossa diakoni ei esim. voi itsenäisesti toimittaa messua/asettaa ehtoollista, mutta Inkerin kirkossa ilmeisesti voi. Näin olen ainakin ymmärtänyt viime aikoina kuulemani ja lukemani perusteella.
Yritin katsella, miten erilaisista tilaisuuksista ylipäätään on viestitty Risohällissä yhteisön itsensä toimesta. Vaikutelma oli, että ei tuossa liikkeessä pääsääntöisesti vaikutettu kutsuttavan ketään pastoreiksi tai papeiksi ainakaan tiedotteissa. Puhutaan saarnaajista ja joskus liturgeista. Ehtoollinen ei ole vähintään kerran viikossa tapahtuva asia tuolla, vaan sitä vietetään harvemmin. Sen he ovat kyllä varsin hyvin varmasti silti tienneet, että ehtoollista ei Suomen ev. lut. kirkossa toisen kirkon diakoni saa automaattisesti jakaa. Yhteisö on erilainen kuin vaikkapa eräs korkeakirkollisempi liike, jossa ehtoollista vietetään messuyhteisöissä viikoittain. Tuolla sen sijaan säännöllinen pääkokoontumismuoto ovat seurat, joissa saarnamiehet puhuvat ja synnit julistetaan anteeksi. Onko tuolla tarkoitus alkaa myös kastaa diakonien toimesta?
Käsittääkseni monissa lestadiolaisissa liikkeissä ei useinkaan aktiivisesti kutsuta liikkeen sisäisiä opettajia pastoreiksi tai papeiksi, vaikka jollain kirkossa sellainenkin virka olisi. LFF ei kannata naispappeutta. Heillä on ollut tarve saada ehtoollista silloin tällöin, mutta ei ole ollut pyrkimystä rakentaa omia viikoittain kokoontuvia messuyhteisöjä. Suomen ev. lut. kirkkoon ei ole ilmeisesti vihitty LFF:n opin jakavia uusia ruotsinkielisiä pappeja vuosiin.
Kyse on järjestöstä, joka järjestää toimintansa pääasiassa omissa tiloissaan, ja joka on järjestänyt joillain paikkakunnilla silloin tällöin yhteistyössä paikallisseurakunnan kanssa myös messuja seurakunnan kirkossa. Kirkko ei voi uhkailla järjestöä vaikkapa määrärahojen menettämisellä, koska sellaisia ei makseta nykyisinkään. Kirkko ei pysty erottamaan jäseniään. Ehtoollisyhteyden kirkko pystyisi katkaisemaan muilla paikkakunnilla, mutta kirkon kanssa yhteistyötä tehdä haluavien eri ihmisten rankaisu siitä, että toisaalla Suomessa tapahtuu liikkeen piirissä jotain muuta, ei liene ensisijainen reagointitoimi. Piispa tuskin ilmoittaa vihkivänsä LFF:lle uusia pappeja näistä tai muistakaan sellaisista, jotka LFF kelpuuttaisi, mutta tuskin haluaa LFF:n jäsenistön eroavankaan kirkosta. Itsenäistyä omaksi kirkoksikaan järjestö tuskin haluaa. Neuvotteluvaltteja ei vaikuta olevan kenenkään käsissä. Tuolla vaikuttaisi olevan pattitilanne.
1 tykkäys