Lestadiolaisuus, yrittäjyys ja rikastuminen

Suurperhe ei saa yhteiskunnan tukea entiseen malliin. Tämä asia oli hyvä tuoda esiin. Voi olla että vanhat käytännöt ovat monien ihmisten mielissä, ja lisäävät pahantahtoista puhetta vl-liikettä kohtaan.

Mielestäni tämä ei kuitenkaan muuta itse aiheen ydinkysymyksiä. Onko lestadiolaisuuden ihanne (vain) normaalia luterilaista arvomaailmaa, vai (lisäksi) jotain muuta?

Kotimaan jutusta lainaus:

Hengelliset perusteet yritysmyönteisyydelle rakentuvat Linjakummun mukaan tietyistä menestysteologian piirteistä ja luterilaisesta työn etiikasta. Rikastuminen nähdään siunauksena. Ahkeruus ja kova työnteko ovat kunniassa. Ahneudesta yksilöitä ei puhutella henkilökohtaisesti, vaikka siitä yleisellä tasolla seurapuheissa varoitetaan. Katkeruus ja kateus voidaan sen sijaan nähdä erityisen pahoina synteinä. Varallisuus saa näkyä ulospäin, ja yrittäminen nähdään yhteiskuntavastuun kantamisena.

Vaikka emme kysyisi edes sitä onko 10+ perhe välttämätön (kun “kaikki otetaan vastaan”) - minusta kysymys ei kyllä ole huono - niin kyllä “rikastuminen siunauksena” pitäisi ainakin ottaa vakavaan pohdintaan, jos asiaa haluaa tutkia syvemmin.

2 tykkäystä

Kyllähän tuo on selvästi erityispiirre. Niinkuin joskus taisin jossain yhteydessä kirjoittaakin, niin esimerkiksi evankelisen liikkeen piirissä ja luullakseni myös viidesläisissä ryhmissä on arvioni mukaan keskimääräistä vähemmän yrittäjiä. Niistäkin kohtalainen osa on sitä, että myydään esim. kristillisiä kirjoja sivutoimisesti, tai muuta omaan sisäpiiriin kohdistuvaa pikkubisnestä. Evankelisessa liikkeessä on keskimäärin suhteellisen korkea koulutustaso ja ammateista yleisimpiä ovat julkisen sektorin alat, kuten terveydenhuoltoala ja erilaiset opettajat. Vitoslaisissa on sitten enemmän amisporukkaakin. Vaikka luterilainen työn etiikka on kaikilla taustalla ja työtä pidetään tärkeänä kutsumuksena, niin käytännön sovellutukset ovat kovin erilaisia kuin lestadiolaisilla.

Jännää! Onkohan tällaisia yhteyksiä tutkittu ja yritetty etsiä selityksiä?

Samanlaiset vetävät varmaankin puoleensa, mikä selittänee osan. Mutta voiko jokin uskontulkintakin olla erilaisia ihmisiä houkutteleva? Jos katsoisi vaikka adventisteja ja baptisteja, löytyisikö eroa joka jotenkin opilla selittyisi?

Evankelisella liikkeellä on pidemmätkin juuret, mutta sen jotkut nykyiset haarat ja viidesläisyys melkein kokonaan on käsittääkseni peräisin 60-luvun opiskelijaliikkeen aktiivisuudesta. Itse en tiedä, onko viidesläisyydessä enemmän ammattikoulutuksen saanutta porukkaa, melkeinpä pelkään että ei. Kyllä edelleen törmää siihen, että kaikki opiskelijatoiminta ja sen mainostaminen tapahtuu yliopistoissa, ja kävijöissä akateemisilla ihmisillä on vahva yliedustus.

Itse olen miettinyt, onko opiskelijoihin liittyvien juurien lisäksi selitys se, että toiminta viidesläisyydessä on opetuspainotteista. Saarnat ovat pidempiä kuin ev lut jumalanpalveluksissa, ja niissä on enemmän opetusta. Ja muu toiminta on myös erilaista koulutusta ja seminaaria. Joku Raamattuopiston kalenteri tuskin houkuttelee ihmistä, jolle opiskelu ei ole ollut helppoa.

Itse olin toivonut, että evankelinen liike, joka on vanhempi, ja jolla on vahvemmat paikalliset juuret, olisi tässä toisenlainen, mutta ehkä sitten ei.

Vapaat suunnat, varsinkin helluntailaisuus, on sitten stereotypisesti vähemmän koulutettuja paremmin keräävä. Ehkä siellä opetus painottuu toisin, koska siellä esim tohtorius ei ole raamatunopettajalle samanlainen meriitti, kuin viidesläisyydessä ainakin.

2 tykkäystä

Evankelisessa liikkeessäkin on kyllä paljon tohtoreita raamatunopettajissa, ja muutenkin tilaisuuksissa mukana. Turun yhteisö varsinkin oli varsin koulutettua siihen aikaan kun siellä kävin ja mukana useampi professorikin. Mun havainnot evankelisuuden ja viidesläisyyden eroista perustuu siihen, että aikanaan Kansanlähetyksen nuortenilloissa käydessäni siellä oli mukana myös amis- ja kaksoistutkintonuoria, ja Uuden tien haastatteluissa ym. näkyy myös matalammin koulutettuja ihmisiä. Sleynuorista lähes kaikki käyvät lukion ja kouluttautuvat vähintään amk-tasolle, “duunaritasoa” on tosi vähän (ja hekin painottuen enemmän sote-puolelle kuin teollisuuteen). Tässä voi näkyä se, että ainakin Kansanlähetyksessä on myös sellaista tunteellisempaa ja enemmän vapaita suuntia lähellä olevaa uskonelämää, ja Sleyn meininki on varsin opillista ja älyllistä, vaikka saarnat eivät ehkä olekaan niin raamattuluentomaisia. Mutta käytännössä porukka on kiinnostunutta dogmatiikasta. Vähemmän älyllisesti orientoituneet ihmiset menevät ehkä helpommin vapaisiin suuntiin.

Lisäksi mietin sitä, että Sleyllä on perinteisesti pystytty aika hyvin siirtämään uskoa nuorille sukupolville. Tällöin evankelisten perheiden nuoret ovat aika “kilttejä”, käyvät nuortenilloissa eivätkä rellestä. Kyllä silloin koulu sujuu, jos on hiukankin lahjoja, ja kiinnostaa lähteä korkeampaankin koulutukseen. Toisaalta lestadiolaisnuoretkin saattavat olla varsin kilttejä, mutta menevät silti amikseen. Olisiko sinne sitten kasaantunut vähemmän akateemisesti suuntautunutta ainesta… En osaa sanoa. En osaa myöskään selittää sitä, miksi evankelisuudessa nimenomaan julkisen sektorin työntekijöitä on niin paljon. Kyllähän yhdistelmällä korkea koulutus + ei halua yrittäjäksi itse voisi hyvin päätyä myös yritysmaailmaan.

Ja sitten sellainen disclaimeri vielä, että omat kokemukseni koskevat ensisijaisesti nuorempia ikäluokkia ja kaupunkiväestöä. Maalla tilanne voi olla ihan toinen ja vanhemmassa väessä samoin. Vanhemmilla ikäluokillahan on ylipäätään matalampi koulutusaste, toisaalta asia ei eläkeläisten kohdalla tule samalla tavalla esiin. Nuoret kaupunkilaiset taas ovat ylipäätään suht koulutettua väkeä, vaikka nuoret kaupunkilaisduunaritkin ovat tietysti olemassa oleva porukka, joihin ei kuitenkaan herätysliikeväessä törmää. Jänniä kuvioita nämä.

1 tykkäys

Lestadiolaiset eivät ehkä pidä koulutusta niin tärkeänä, saattaapa olla vanhakantaista koulutuksen vastustustakin, jota oli paljonkin herätysliikepiireissä aikoinaan (koulussa maallistutaan ja ylpistytään).

Aivan totta. Nyt kun miettii, niin vaikutelmani on, että lestadiolaisista akateemiseen koulutukseen vaikuttavat suuntautuvan sellaiset tytöt, joita perinteinen lestadiolainen naisen rooli synnytyskoneena ei niin hirveästi kiinnosta - he ehkä sitten erkaantuvat liikkeestä ja mahdollisesti jäävät naimattomiksi. Jos lestadiolainen päätyy korkeakouluun, niin todennäköisesti on kyse jostain tekniikan alan AMKK:sta, Sibelius-akatemiasta tai hallinnon t. kaupan alasta.

Naisia on ehkä jonkin verran myös opetus- ja varhaiskasvatusalalla. Silti tuntuu, että ne “kiltit” lestadiolaiset tytötkin usein jättäytyvät keskitason ammatilliseen koulutukseen ja pyrkivät hakeutumaan nopeasti työelämään, sen sijaan että pyrkisivät opiskelemaan mahdollisimman korkealle.

Lestadiolaisuudessa saarnamiehet ovat yleensä maallikkoja, ja ajatus tuntuu olevan, että akateeminen teologinen koulutus tappaa hengen ja on pilannut monta lupaavaa saarnamiestä. Ei voida sanoa, että lestadiolaisuudessa erityisesti arvostettaisiin korkeaa koulutusta.

Tämä nyt vain sivusta seuranneen kommenttina.

Tämä on varmaan tärkeä tekijä. Koulutustasoon vaikuttaa isoina tekijöinä ainakin oma lahjakkuus ja ympäristön asenteet, ja ehkä nämä tekijät jotenkin ruokkivatkin toisiaan. Jos jossain on vallalla koulutuskielteinen asenne, ehkä lahjakkaat ja koulutusintoiset poistuvat sieltä, ja jäljelle jää se porukka, jolla ei olisi kykyäkään akateemiseen tutkintoon. Lestadiolaisuus on ollut olemassa ja porukka lisääntynyt keskenään jo sen verran monta sukupolvea, että ehkä tällaisilla tekijöillä voisi olla jo vaikutusta geenitasollakin. Toisaalta lannistava asenne voi saada lahjakkaankin tyytymään alempaan koulutukseen.

1 tykkäys

Ääritapaus lienee Jehovan todistajat. Hehän suorastaan kannustavat nopeaan koulutukseen ja pyrkimään osa-aikaiseen työhön. Jää enemmän aikaa saarnaamiseen, ja maailmanloppuhan on kohta tulossa joka tapauksessa.

Lukiotasolle asti heillä on kylläkin ihan positiivista suhtautumista koulutukseen, ja monet lestadiolaiset pärjäävätkin lukiossa kiitettävästi, koska ovat “kilttejä” ja huolellisia. Esim. omassa lukiossani oli muutamia lahjakkaita lestadiolaistyttöjä, jotka olisivat voineet jatkaa yliopistoon. Heistä tuli kuitenkin lukion jälkeen kotiäitejä, sairaanhoitajia ymv. Eli tekivät jonkin nopean ammattitutkinnon lukion jälkeen, ja lasten saamisen välissä sitten tekevät lyhyitä pätkätöitä vanhainkodeissa, terveyskeskuksissa ymv.

Kyllä lestadiolaisissakin on suht paljon sairaanhoitajia ja opettajia. Opettajanviran saanut nuori lestadiolaisnainen on rehtorin kauhu :slight_smile:

Ja yksi lestadiolainen jonka tiedän, väitteli juuri työn ohessa tohtoriksi. Opettajana törmää lestadiolaisperheissä sekä hyvin käytännönläheisiin ei niin koulua arvostaviin että huippufiksuihin ja ahkeriin perheisiin. Kumpaankaan suuntaan en osaisi lähteä yleistämään.

Mutta vielä @Anskutin piti kysyä, että pidetäänkö sinusta yrittäjyyttä evankelisten piireissä oikeasti jonain vähemmän tavoiteltavana asiana? Millä perusteella? Itse en evankelisia ihmisiä niin hirveästi tunne, mutta tiedän kyllä joitakin yrittäjiä, joilla on myös evankelista taustaa. Viidesläisyydessä en ole ikinä kuullut yrittäjyyttä mitenkään paheksuttavan.

Eihän siitä mitään negatiivista ole puhuttu, jos ei positiivistakaan. En ihan oikeasti osaa selittää näitä ammattipreferenssejä mitenkään. Ehkä jonkinlaista yhteisen hyvän palvelemista sitten pidetään parempana, en tiedä. Tai joskus on pidetty, ja nykyevankelisten ammatinvalinnat noudattavat perheiden ja sukujen perinteitä. Esimerkin antajiakaan ei evankelisissa piireissä oikein ole, joten asia tuntuu ehkä vieraammalta. Itse en tiedä muita isoja evankelistaustaisia yrityksiä kuin pullovesifirma Finnspringin.

Lestadiolaisuudessa ei tosiaan saarnaajan osalta erityisesti arvosteta teologian tohtorin tutkintoja. Lienee niinkin, että osassa lestadiolaisyhteisöistä ei kauheasti arvosteta korkeaa kouluttautumista. Mutta viimeksi mainittu ei taida olla koko totuus. Olen joskus kuullut arvion, että lestadiolaisistaustaisista ihmisistä yli puolet ainakin aloittaisi nykyään korkeakoulutuksen. En tiedä, pitääkö väite paikkansa, ja että mikä täsmällinen prosenttiosuus asiaan liittyen on, kun virallisia tilastoja asiasta ei ole. (Edellä ammattitutkintona mainitsemasi sairaanhoitajan koulutuskin on muuten korkeakoulutusta, koska sairaanhoitajan tutkinto on ammattikorkeakoulussa suoritettava korkeakoulututkinto). Mutta joka tapauksessa korkeakouluttautuminen ei ole enää lestadiolaisuudessa kovin poikkeuksellinen asia, vaan se on yleistynyt. Koulutustason kasvu näkyy seuroissa esimerkiksi siinä, että seurapuhujien joukossa on nykyään jonkun verran myös tohtoriksi väitelleitä maallikkopuhujia.

Helluntalaisilla oli ainakin meilläpäin aikoinaan opetusta, että turha käydä kouluja kun kohta tulee tempaus.

Liekö yleisempääkin ja enää nykyään. En tiedä.

Mä ymmärrän (tietyllä tapaa) tätä “kohua” oikeinkin hyvin. Jos paikkakunnalle tulee uusi yrittäjä, joka ei kuulu “meihin”, niin varmasti Rauhanyhdistyksellä sunnuntaiseuroissa ohjeistetaan seurakuntaväkeä että tältä uudelta yrittäjältä ei pidä mennä ostamaan - juurikin siksi että hän ei ole “meidän” porukkaa. Ja varmasti tätä samaa tapahtuu muissakin yhteisöissä.
Naapurikunnassa vaihtui grillin pitäjä paikallisesta tutusta ukosta turkkilaiseen sillä seurauksella että asiakaskuntakin koki mullistuksen. Nykyään kun siellä ohi kulkiessa poikkeaa, niin tupa on täynnä turkkilaisia ja paikallisia ei näy missään.

En kyllä sanoisi ’varmasti’ tuollaisen toiminnan kohdalla. Kuulostaa todella pahalta. Oletko siis oikeasti joskus törmännyt tuollaiseen? Itse en ole koskaan kuullut, lestadiolainen en toki olekaan. Ja kyllä minusta turkkilaisten ravintoloista ostavat ruokaa ihan suomalaistaustaisetkin.

Pitäisikö asiakas yleensäkään pakottaa johonkin kauppaan? Lestadiolaisten liikesuhteet ovat varmasti syntyneet ihan luonnostaan. Jos sinne on vaikea jonkun muun mennä väliin, niin olisi noloa, jos säädettäisiin lakeja, jolla pakotettaisiin lestadiolaisia olemaan suosimatta omiaan.

Jos seurakunnassa kuulutettaisiin, että älkää ostako X:ltä, niin minusta sen moittiminen ei vielä olisi millään lailla rinnastettavissa asiakkaan pakottamiseen mihinkään.

Vai oliko tuo vain ihan irtokommentti eikä suoraan liittynyt ooperin viestiin?

Epäsuorasti olen törmännyt. Erästä rauhanyhdistyksen rukoushuonetta piti vähän remontoida ja joku paikallinen rakennusyrittäjä “veli” sponsoroi raksatarvikkeet firmansa kautta. Tämän jälkeen annettiin nokkamiesten taholta varsin vahvasti ymmärtää että muiden(kin) olisi syytä puolestaan muistaa tätä yrittäjää kun tarvetta raksahommille tulee…

Mutta näinhän sen seurakuntayhteisössä juuri pitäisikin mennä. Jos A on ammatiltaan kirvesmies ja B vaikkapa kirjanpitäjä ja C vaikka rautakauppias, niin bilateraalinen palveujen vaihto lähinnä muodollista korvausta vastaan on IMO hyve.