Liturgisia kauneuksia

liturgia
messu

#1

Tähän ketjuun voi linkittää liturgisia kuvia ja videoita.

Tässä linkki koonnokseen kuulema Athoksen P. Andreaan skiitan suomalaissyntyisen i. Joosefin pappisvihkimyksestä.


#2

Ei kai käynyt nyt niin, että otsikosta tuli vähemmän poliittisesti korrekti? :wink:


#3

Tehdäänkö liturgisille kauheuksille oma ketjunsa? :wink:


#4

Tähänhän voisi yhdstää kätevästi saman teeman alle jumalanpalvelusasujen eri variaatiot.


#5

Muuta halutessasi paremmaksi! :slight_smile:


#6

Ähh, ei se nyt niin tärkeä ole. Lähinnä huvituin asiasta.


#7

En taaskaan oikein ole varma, onko tämä oikea ketju tämän kertaiselle asialleni. Ainakaan tämä viestini ei kuulu tuohon naapuriketjuun, jossa käydystä keskustelusta minua nyt askarruttava ajatus lähti liikeelle. Kirjoitin siellä näin:

“Mutta ajatus ei-julkisesta messusta, johon osallistuu pieni, toisensa hyvin tunteva joukko, vaikuttaa todella hyvältä. En tietenkään tarkoita sitä, että hengellisesti eristyttäisiin muusta kirkosta tai että tuollaiset intiimit pikku vietot korvaisivat kaikille avoimen päämessun seurakunnan virallisessa keskuspyhäkössä. Asia vain sattuu olemaan niin, että kaikenlainen yleinen levottomuus on tehnyt minulle mahdottomaksi täysipainoisen keskittymisen messuun missä tahansa vähänkään suuremmassa kokoontumisessa. Toki ajatus pienistä suljetuista yksityismessuista on meidän oloissamme luksusta, mutta kai sitä nyt haaveilla saa…”

Olen todellakin tuota mieltä. Eräs elämäni hartaimmista ja hengellisesti rakentavimmista messukokemuksista tapahtui noin viisitoista vuotta sitten piikkiöläisen rintamamiestalon vintillä (vähemmän kuin 10 neliömetriä lattiapinta-alaa), jossa oli papin lisäksi mukana tasan kolme messuvierasta; minun lisäkseni läsnä olivat talon asukkaat eli kaksi Jeesuksen pikkusisarta (toinen heistä on tuon edellisen linkin takaa löytyvän artikkelin kirjoittaja). Mutta tämmöiset vietot ovat tietenkin harvinaista herkkua.

Paradoksi on tässä: meidän kirkkomme ovat joko liian suuria tai liian pieniä. Ne ovat liian suuria yllä kuvatun kaltaisiin viettoihin, joissa mikään ulkoinen ärsyke ei häiritse hartautta, mutta toisaalta liian pieniä todella suuriin viettoihin, joissa - ihmeellistä sanoa! - niissäkään mikään ulkoinen ärsyke ei häiritse hartautta. Vanhoissa, todella suurissa katedraaleissahan on semmoinen outo “mikroilmasto”, jonka seurauksena kaikki muut kuin alttarilta tai kuoroparvelta tulevat äänet sulautuvat tasaiseksi taustakohinaksi; yskimiset, lasten kitinä, turistien jutustelu, jopa kännyköiden pirinä, ne kaikki katoavat tähän yleiseen kohinaan eivätkä häiritse vähääkään.

On sanomattakin selvää, että tälle tilanteelle ei ole mitään tehtävissä. On hiippakuntamme köyhä ja siksi jää.


Muoks.: koska tässä ketjussa näköjään olisi tarkoitus linkittää kuvia tai videoita, niin lisätään vielä tämmöinen linkki mukavan kokoisesta kirkkotilasta; tuohon mahtuisi juuri sopivan kokoinen seurakunta…


#8

Nauhoite Germanus (? Herman?) Pariisilaisen liturgiasta skismaattisilta Ranska ortodokseilta.

P. Johannes San Fransiskolainen vihki aikoinaan heille piispan ja vietti tätä liturgiaa, mutta kirkko meni sittemmin skismaan. Tietääkseni liturgia on kylläkin edelleen jossain käytössä ortodokseillakin.


#9

Katkelma tridestä kirkkoslaaviksi. Ei, ei ortodokseja vaan katolilaisia.

NLM selostaa perinnettä.

Sympaattinen perinne. Harmi kun katkennut.


#10

Hah. Minä kerroin tästä kirkkoslaavilaisesta traditiosta lännen kirkon piirissä jo ajat sitten edellisellä foorumilla. Vastaanottaja taisi silloin olla sinun edellinen inkarnaatiosi. Erityisen mielenkiintoinen on tuo glagoliittinen kirjaimisto (eli sanan vars. merkityksessä “kyrillinen”) kirjaimisto, jota myös lännen messukirjoissa on kirkkoslaavin yhteydessä käytetty. Katso.


#11

Sanoit, että se on käytössä lähinnä Dalmatiassa. Jostain muistelen, että slaavilaista messua olisi ollut myös Määrissä, mutta muistanko aivan väärin?


#12

Minulla ei ole tietoa glagoliittimessusta sydänkeskiajan jälkeen muualla kuin katolisten eteläslaavien keskuudessa, lähinnä siis Dalmatiassa eli nykyisin Kroatiaan kuuluvassa mutta pitkään Venetsian hallinnoimalla Adrianmeren itäisellä rannikkokaistaleella.

Sinänsä on totta, että sydänkeskiaikaisessa Suur-Määrin valtakunnassa, joka kattoi suunnilleen nykyiset Tshekin, Slovakian ja Unkarin alueet, oli vähän aikaa käytössä kirkkoslaavi. Juuri määrien evankelioimiseen pp. Kyrillos ja Methodios kehittivät tuon glagolitsa-aakkostonkin, jota ei siis pidä sekoittaa “kyrilliseksi” virheellisesti sanottuun aakkostoon, joka on pitkään ollut käytössä itäslaavien ja ortodoksisten eteläslaavien keskuudessa, tämä ns. kyrillitsa on käytännössä yhtä kuin kreikkalainen kirjaimisto muutamalla slaavilaisiin erikoisäänteisiin räätälöidyllä merkillä täydennettynä. Alkuperäinen glagolitsa oli jotain ihan muuta.


#13

Höh, en minä nyt yrittänyt päteä, vaan linkittää silmänkarkkia.


#14

Katolinen (dominikaaninen) messu 1400-luvulta - ruotsalaisten tekemä video, jossa noudatetaan sen ajan messukirjaa ja kansakin on pukeutunut ajankohdan mukaan. Taisi olla jo vanhalla foorumilla joskus esillä mutta ansaitsee uuden tulemisen täällä :slight_smile:

Saarnan ruotsi on muuten melkoista :wink:


#15

Ketju henkiin!

Näyttää olevan Antiokian patriarkaatin seurakunnasta.


#16

#17

OT: Juuri palautin kirjastoon kirja Grossmärische Reich - Rälitet oder Fiction. (Kirjan mielestä enämpi fiction)


#18

Kirjaa lukemattomanakin olisin intuitiivisesti samalla kannalla. Minun on vaikea uskoa, että slaavit olisivat tuossa vaiheessa vielä kyenneet kovin sofistikoituneita valtiorakenteita luomaan.

(Korjasin muuten saksan ortografiaasi. :nerd_face:)


#19

Ennenpyhitettyjen lahjain liturgia.


#21

Ei vaan Das ‘Grossmährische Reich’ - Realität oder Fiktion?