En taaskaan oikein ole varma, onko tämä oikea ketju tämän kertaiselle asialleni. Ainakaan tämä viestini ei kuulu tuohon naapuriketjuun, jossa käydystä keskustelusta minua nyt askarruttava ajatus lähti liikeelle. Kirjoitin siellä näin:
“Mutta ajatus ei-julkisesta messusta, johon osallistuu pieni, toisensa hyvin tunteva joukko, vaikuttaa todella hyvältä. En tietenkään tarkoita sitä, että hengellisesti eristyttäisiin muusta kirkosta tai että tuollaiset intiimit pikku vietot korvaisivat kaikille avoimen päämessun seurakunnan virallisessa keskuspyhäkössä. Asia vain sattuu olemaan niin, että kaikenlainen yleinen levottomuus on tehnyt minulle mahdottomaksi täysipainoisen keskittymisen messuun missä tahansa vähänkään suuremmassa kokoontumisessa. Toki ajatus pienistä suljetuista yksityismessuista on meidän oloissamme luksusta, mutta kai sitä nyt haaveilla saa…”
Olen todellakin tuota mieltä. Eräs elämäni hartaimmista ja hengellisesti rakentavimmista messukokemuksista tapahtui noin viisitoista vuotta sitten piikkiöläisen rintamamiestalon vintillä (vähemmän kuin 10 neliömetriä lattiapinta-alaa), jossa oli papin lisäksi mukana tasan kolme messuvierasta; minun lisäkseni läsnä olivat talon asukkaat eli kaksi Jeesuksen pikkusisarta (toinen heistä on tuon edellisen linkin takaa löytyvän artikkelin kirjoittaja). Mutta tämmöiset vietot ovat tietenkin harvinaista herkkua.
Paradoksi on tässä: meidän kirkkomme ovat joko liian suuria tai liian pieniä. Ne ovat liian suuria yllä kuvatun kaltaisiin viettoihin, joissa mikään ulkoinen ärsyke ei häiritse hartautta, mutta toisaalta liian pieniä todella suuriin viettoihin, joissa - ihmeellistä sanoa! - niissäkään mikään ulkoinen ärsyke ei häiritse hartautta. Vanhoissa, todella suurissa katedraaleissahan on semmoinen outo “mikroilmasto”, jonka seurauksena kaikki muut kuin alttarilta tai kuoroparvelta tulevat äänet sulautuvat tasaiseksi taustakohinaksi; yskimiset, lasten kitinä, turistien jutustelu, jopa kännyköiden pirinä, ne kaikki katoavat tähän yleiseen kohinaan eivätkä häiritse vähääkään.
On sanomattakin selvää, että tälle tilanteelle ei ole mitään tehtävissä. On hiippakuntamme köyhä ja siksi jää.
Muoks.: koska tässä ketjussa näköjään olisi tarkoitus linkittää kuvia tai videoita, niin lisätään vielä tämmöinen linkki mukavan kokoisesta kirkkotilasta; tuohon mahtuisi juuri sopivan kokoinen seurakunta…
