HLV kai oli tavallaan vastavoimaksi tarkoitettu nimenomaisesti Siionin Kanteleelle (sekä vapaiden suuntien laulukirjoille). Sen esipuheessakin sanotaan, että tarkoituksena on olla yleiskirkollinen ja vailla erityisiä painotuksia. Mutta lauluissa on paljon anglo-saksilaista ja ruotsalaista aineistoa, kuten SK:ssakin. Voisin kuvitella, että silloin oli tarvetta uudenlaisille hengellisille lauluille ja tähän pyrittiin vastaamaan. SLS:n ja SLEY:n ristiriitojen voi ehkä nähdä tässä myös taustalla uskoakseni.
Siionin virsien taustalla on toisenlainen perinne, vanhojen Siionin Virsien, Halullisten sielujen hengellisten laulujen ja arkkiveisujen. Vanhempi hernhutilais-pietistinen perinne, joka oli myös lestadiolaisten käytössä. Heillä syntyi sitten myös oma erityislaatuinen lauluperinne, joka pohjautuu paljon tälle vanhemmalle perinteelle.
Mielenkiintoista on tarkastella laulukokoelmien muutosta ja sitä, miten ne heijastelevat taustaliikkeittensä teologiaa. Siionin virret ovat tässä suhteessa varmasti erittäin herkullinen tutkimusaihe. Nyt tuleva uudistus tuntuu heijastelevan nykykörttiläisyyttä oikein hyvin.