Luciferin lapset

Näköjään tuhosin vahingossa aloitusviestini muokatessa.

Kun painat tuosta kynän kuvasta niin sieltähän se löytyy. Kopioi se sieltä ja laita näkyviin.

Ei taida onnistua.

Toisekseen koen oikeastaan tällä hetkellä, että Jumala puhuu minulle siitä, että tulisin hänen lepoonsa. Levossa ei ole mitään syytä keskittyä asioihin, joihin olisi olemassa ratkaisuja vain Jumalan lähellä, johon hyvin pieni osa ihmisistä on valmiita. Minun oma tekemiseni on helposti sitä, että yritän vakuuttaa sitä, kuinka väärin asiat menevät. Tietäen samalla, että väärin ne menisivät minunkin neuvoillani, tosin eri tavalla.

Niinkö? Kyllä kait minä löysin sen. Näköjään se on nyt vähän eri näköinen kuin eilen.

Kadonnut sisältö
Come together
Together as one
Come together
For Lucifer’s son

To the sound of the end of day
Mesmerized, the assembled sway
Black candles burn, all minds aligned

Elämme aikaa, jossa kaikki todelliset Jumalan äänet ollaan sulkemassa ulos, ja suurimmalta osin ollaan jo suljettu. Jäljelle jää vain Luciferin lapset, jotka kokevat kulkevansa valossa, ja viholliset eivät noin tee, joten loppujen lopuksi ne on oikeutettua tappaa. Ihmisiä ovat vain ne, jotka yhdistyvät valon sanoman taakse Luciferin lapsina.

Ikiaikainen arkkityyppi ihmisestä, Lucifer.

^ Totta sinänsä.

Samoin jo pintapuolisella miettimisellä huomaa, että esimerkiksi tällä hetkellä länsi pelaa Luciferin arkkityyppiä, idän näyttäytyessä saatanan vaatteissa. Näin on tuossa näytelmässä, mutta sama laajemmin koko yhteiskunnassa. Mutta mitäpä sitten? Ihmiset ovat tyytyväisinä pelissä mukana, koska sillä saa rahaa ja arvonantoa, kunnes tietenkin itsestään selvästi arkkityypit kääntävät esiin sellaiset kasvot, jotka eivät enää olekkaan kivoja. Jolloin peli on jo ohi.

Vielä yksillä sanoilla.

Ne ihmisistä, jotka ovat luontaisesti parhaita symbolisessa ajattelussa ovat aina nousseet esille pääosin taiteilijoina. Saman aikaisesti on tehty kaikki voitava sen eteen, että yleisesti ihmiset eivät osaisi ajatella symbolisesti. Tämä koska symbolinen ajattelu haastaa kaikkia rakenteita. Eli tekee sitä, mitä ennen taiteilijat tekivät. Nykyisinhän pääosa taiteen tekijöistä on tietenkin aikamme kuvana vain viihteellisen valheen tuottajia, jolla haetaan rahaa.

Eli ihmiskunta on menettänyt ajattelunsa pinnalistuessa kyvyn itsereflektioon.

Nuo olivat bändin lyriikoita.

Eivät edes mitenkään uutta ja ihmeellistä, vaan saman vanhan pentagrammihössötyksen toistoa.

Luulisi, että yleisö jo kyllästyisi tuohon. Kliseitä kliseiden perään. Vähän niin kuin kristillinen rock.