Toki normittaa ohjaa ym… Jeesus sanoo, ota ristisi ja seuraa minua. Lain funktio oli juutalaisuudesta kasvattaja, kuten uudessa testamentissakin. Kristittyä sitoo mm. 10 käskyä.
Aabrahamin ei tietenkään ollut ilman lakia, kuten ei Aadam ja Eeva.
Roomalaiskirje 4jatkaa samaa teemaa judaisteista.
Tässä retoriikassa tulee se ongelma minulle että en ymmärrä yhtään mistä puhutaan.
Minun kristillinen polkuni on mennyt toisin.
Silloin kuin minä koin oman herätykseni muutamassa eri vaiheessa, synnin tunnon heräämisen sai aikaan Jumalan vastaansanomaton rakkaus jonka rinnalla oma rakkauteni vaikutti heiveröiseltä ja huomasin syntieni olevan sitä rakkauden puutetta, ja halusin pystyä antamaan paljon vastarakkautta.
Synnin tunto taas aiheutti halun olla lähempänä Jumalaa, rakkautta ja rakkauteni kohdetta, minkä mahdollistamiseksi koin lain ja sen hengen; Kristuksen täydellistämän lain noudattamisen tärkeäksi ohjenuoraksi täydempään elämään.
Laki on ollut minulle kuin salainen rakkauskirje joka sisältää vihjeet tapaamispaikan löytämiseen.
Kaste, vahvistus ja ehtoollinen on tuntunut siltä että moraalilaista ahdistuva kivisydän olisi vähitellen vaihtumassa oikeaan lihasydämeen joka ymmärtää että lain opettama elämäntapa on rakkaudessa elämistä.
Kadotusta en ole pelännyt, ainakaan vielä, mutta eroa Jumalasta kyllä.
Minä en ymmärrä mikä taivas on enkä tiedä pitääkö sinne haluta. Haluan nähdä Jumalan kasvoista kasvoihin nyt ja koko ajan.
Jotenkin näin, ei sillä tulevaisuudella ole väliä, oli se sitten taivas tai helvetti, nykyhetkellä on väliä ja vain nykyhetkessä voi elää rakkauden. Pyhän Fransiskus Xavierin rukous:
Ongelma tulee siitä, että tässä keskustelee kaksi eri uskontokuntaa keskenään joiden välillä on silloittamaton kuilu. Näin ollen keskustelu saa väkisinkin väittelyn luonteen, eikä johda yhtään mihinkään.
Onko se ongelma ekumeenisella foorumilla? Täällä on sentään rauhanomainen mahdollisuus tutustua mikä on se näkökulmien erilaisuus minkä vuoksi toiset ovat halunneet mennä omaan porukkaan. Uskontojen välinen dialogi on toisinaan hyvin hedelmällistä.
En ole sanonut että lakia ei tarvitse. Kymmenen käskyä on hakattu kivitauluihiin joten ne ovat ikään kuin aina uskovan (myös ei-uskovan) edessä. Ja onhan uudestisyntynytkin loppuun asti kuoleman ruumiissa. Sillä tavalla sidottu syntiin ja lakiin.
Luterilaiseen Raamattuperiaatteeseen kuuluu, että Raamattu on korkein auktoriteetti, ja sillä asiat ratkaistaan. Tämä tarkoittaa, myös luterilaisuutta itseään.
No siinä mielessä, että en minä myy uskonnäkemystäni, että kääntyisin sitä vastaan. Ei minusta ekumenia voi tarkoittaa uskonopillisen kuilun yli hyppäämistä niissä asioissa joissa kysymyksessä on perustava ylipääsemätön ero. Luterilainen käsitys vanhurskauttamisesta on minulle luovuttamaton, enkä voi siinä asiassa tinkiä rahtuakaan.
Tätähän minäkin tarkoitin sanomalla että ekumeenisella foorumilla on mahdollisuus rauhanomaisesti tutustua eroihin. Minusta kompromisseihin pyrkivä ekumenia ei ole ekumeniaa ollenkaan. Erojen tunteminen on monella tavalla hyödyllistä. Ei meidän tarvitse kokea olevamme riidoissa eri mieltä olevan kanssa. Olemme kaikki aikuisia ja voimme kyllä ymmärtää että aina ei olla samaa mieltä. Luulisin että näkemysten eroavaisuuden voi todeta rauhanomaisesti.
Minulle erojen tuntemiseen ja niiden merkityksen ymmärtäminen on tärkeää. Silloin on helpompi tietää mikä itse on.
