Lain tehtävä on tuoda esiin mitä on synti. Huolimatta siitä onko laki suoraan heijasteinen omatunnon kanssa (ateisteilla ja muun uskoisilla on erilaisia mielipiteitä) jokainen ihminen punnitsee oikeaa ja väärää sekä syvällä sisällään että erilaisissa sosiaalisissa rakenteissa. Laista ei vain pääse eroon. Erityinen kysymys on, mitä Jumala Kaikkivaltias lupasikaan Abrahamille? Pääsylipun taivaaseen, paljon jälkeläisiä vai molemmat ja paljon muuta? Abrahamn tunnetaan Kirjoituksissa rikkaana miehenä. Monessakin suhteessa.
Abrahamin ja Mooseksen välillä on nelisensataa vuotta. Eräänlainen pimeys. Mooses ei päässyt laista eroon mutta Abrahamin Jumala ilmestyi Moosekselle. Mooses katsoi menneisyyteen, eräänlaiseen unohdettuun aikaan ollessaan karkumatkalla Faraota. Mooses tiesi olevansa Abrahamin heimoa ja uskoi.
Laki hakattiin kivitauluihin. Abrahamilla oli usko ja lupaus.
Varsinainen kysymys johon liittyy paljon kipupisteitä: Onko laki aina aina piruilemassa Abrahamin heimon pojille ja tytöille vaikka tuossa Suuressa Unohduksen Taivaassa on vapaus joka raivattiin menneiden patriarkkojen toimesta? Ei ole kyse varsinaisesti siitä millä tavalla me käsitämme Jeesuksen täyttäneen ristillä lain vaan siitä kuinka koko se raskas elämä kivitaluineen voikin olla avoin taivas jossa Jumala ja Jeesus ovat vastassa. Riittääkö pelkkä usko. Ja jos riittää, millainen? Eri suuntauksilla on erilaisia näkemyksiä.
Lakihan ei varsinaisesti ennen tuomionpäivää katoa minnekään. Laki on vieläpä aika selkeä. Älä tee ja ihmisen omatuntokaan ei syytä mikäli jättää tekemättä.
Toinen varsinainen kysymys: Mitä on Jumalalle kelpaaminen eli vanhurskaus? Jumala on selkeä. Ei Jumala leiki tahallaan kuurupiiloa tai tee itseään vaikeasti tavoitettavaksi. Jumala on lähellä etsivää ihmistä. Mutta laki on aina ihmisen edessä sillä ihminen on koko hankalan maallisen vaelluksensa ajan sidottuna kuoleman ruumiiseen.
Mielestäni oleellista on mitä ihminen tekee uskollaan sinä päivänä kun sellaisen Jumalalta lahjaksi saa. Moni etsii Kristuksen. Sepä hyvä. Ei oikein lisättävää. Moni katsoo taivaaseen ja näkee Jumalan avoimen keväisessä auringonpaisteessa. Vasta hengellisyyden löytänyt voi saada auringonpistoksen.
Minun mielestäni vanhurskaus tulee sen osaksi joka on valmis muuttumaan siihen suuntaan kuin Jumala osoittaa. Tämä kääntymys on jokapäiväistä.
Jumala käyttää lakia suunnan osoittamiseen. Laki ei piruile vaan neuvoo mistä kannattaa aloittaa.
Jumala lupaa että lopulta Abraham tulee olemaan yksi niistä lukemattomista, ei enää yksin, jotka näkevät Herran päivän.
Miksi halutaan päästä laista eroon? Lain avulla opitaan minkä periaatteiden mukaan luodut toimivat niin että pysyvät Jumalan yhteydessä ja että suhde lähimmäisiin säilyttää hengellisen ulottuvuuden ja yhteyden.
Lain katoaminen tarkoittaisi minulle että osaisin aina toimia oikein, vähän samaan tapaan kuin eläimet toimivat vaistojensa varassa. Olisihan se hienoa ja jotain sellaista ajattelen taivastodellisuuden olevankin. Laki on kuitenkin hyvä kumppani, kun kulkee sen kanssa on aina Jumalan vierellä.
Kristus tässä rukoilee että hänen koko kirkkoruumiinsa osaisi juosta sen tien minkä hän.
Psalmi 119:31-34
Minä riipun kiinni sinun todistuksissasi,
Herra, älä anna minun joutua häpeään.
Minä juoksen sinun käskyjesi tietä,
sillä sinä avarrat minun sydämeni.
Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie,
niin minä seuraan sitä loppuun asti.
Anna minulle ymmärrys
ottaakseni sinun laistasi vaarin
ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni.
Gal 3:21-22: “Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.”
Kristuksen Ruumiissa vaikuttaa täydellistynyt laki, sen merkitys on vanhurskautettujen pitäminen Ruumiin yhteydessä ja heidän henkilökohtainen kehittymisensä; pyhyydessä kasvamisen edistäminen. Jumalan armo mahdollistaa sen että Jumalan laki kasvattaa ja kehittää.
Ja vielä huomio retoriikasta. En yritä sanoa miten asia on vaan osoittaa omilla mielipiteilläni että kristityillä ja kristityillä on merkittäviä eroavaisuuksia mielipiteissä.
Lain olemus katoliselta kannalta on erittäin selkeästi esitetty uusimmassa katekismuksessa, enkä ole havainnut suuria eroja ortodoksien suhtautumisessa lakiin.
Ei tietenkään siinä juutalaisessa kontekstissa josta Paavali puhuu, judaisteja vastaan. Muuten kyllä ja vanhurskas täyttää lakia, ristiinnaulisemalla lihansa. Näin laki edistää vanhurskautta ja laki on kristityn ilo. Kristitty suuntaa elämänsä lain mukaan ja ilman tekoja ei ole vanhurskautta, koska ei ole kristillisyyttä ilman tekoja, kuten ristinryöväri osoittaa. Kristitty pyrkii joka päivä täyttämään Jumalan käskyt mahdollisimman tarkasti, joka edistää vanhurskautta, vanhurskaissa koska laki on hyvä. Tämän kristitty tekee yhteistyössä Jumalan armon avulla, Pyhässä Hengessä. Näin kristitty jatkaa lain täyttämistä, mistä Aadam ja Eeva aikoinaan kieltäytyivät. Myös kuoleman jälkeen tämä prosessi jatkuu loputtomasti, tulemme vain vanhurskaimmiksi loputtomasti.
Katuminen on suurinta mitä ihminen voi harjoittaa. Se on Jumalan antama parannuskeino syntejä ja lankeemuksia vastaan. Ihminen katuu ja Jumala laupeudessaan armahtaa. Tätä ristinryöväri harjoitti ja pääsi paratiisiin.
Minäkin uskon Paavalia, että hän puhuu judaisteille oikein, “Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista”.
Käsitin tekstistäsi että lain noudattaminen täyttää vanhurskautta. Missä vaiheessa vanhurskaus on täytetty? Koska Jumalan lupaus Abrahamille oli luvattu maa. Missä vaiheessa tämä perintö on Jumalaa pelkäävän hyppysissä? Vapaus. Olihan Kristuskin itse lain loppu. Se on täytetty.
Tässä kohtaa tätä keskustelua olisi kiinnostavaa kuulla jonkun ekumeenisesti suuntautuneen foorumilaisen näkemys siitä miten tässä aihepiirissä (laki ja vanhurskaus, Jumalan lupaus) tulisi keskustella rakentavasti. Omasta mielestäni näyttää siltä että on vain mielipiteitä jotka eivät kohtaa. (sekin, että eriävät mielipiteet kirjoitetaan samaan ketjuun toisten luettavaksi on minusta arvo sinänsä)
En tahdo loukata, mutta esimerkiksi sinun @hamtuomas, näkemyksiä tässä asiassa en ymmärrä yhtään enkä näe miten olemme saman asian äärellä. Olisi kiinnostavaa kuulla myös sinulta mitä ajattelet tähän astisista vastauksista.
Minusta tähän asti käyty keskustelu on ollut hyvää.
Abrahamille annetun lupauksen ja lain suhteesta kertoo melkeinpä kaikki apostoliset kirjeet. Paavali ja muut apostolit. Heti Roomalaiskirjeestä lähtien. Paavali opettaa seurakuntaa jotka ovat uudestisynnytetty elävään toivoon että laki (Jeesuksen sen täytettyä) enää riesana vaan usko ylösnousemukseen. Joka on pelkästään vapauttava. Jeesus Kristus ristillä on täynnä vanhurskautta.
Leijonalle; tarkoitin juuri tuota että mikä päämäärä on vanhurskaudessa etenemiselle, ellei luvattuun maahan pääseminen (taivasten taivaaseen)? Onko sillä muitakin tarkoitusperiä?
Luvattuun maahan pääseminen tarkoitti Aabrahamille aina sitä että hän suostui muuttumaan kun Jumala sitä halusi, hänen tuli opetella jättämään kaikki silloin kun Jumala opasti häntä tekemään jotain.
Abrahamilla ei ollut pysyvää asuinpaikkaa kuin vasta sitten kun hän oli kasvanut sellaiseksi ihmiseksi, joka luottaa Jumalaan. Hän kulki pitkän tien ja osoitti luottamuksensa monenlaisissa tilanteissa. Tämä matka jo itsessään on Jumalan hänelle antama lupaus ja lahja. Abraham pystyi lähtemään omasta maastaan ja elämään materiaalisten asioiden suhteen epätietoisuudessa koska luotti siihen että Jumala johdattaa. Tämä itsessään on luvattu maa, hän osasi olla huolehtimatta mitä söisi ja joisi ja millä itsensä vaatettaisi, joka siihen pystyy Jumalan johdatuksessa, näkee Herran päivän.
Hän ei odottanut koko ajan luvattuun maahan saapumista (niin kuin Mooseksen johtamassa joukossa sitä odotettiin kiihkeästi), vaan näki elävänsä Herran päivää ollessaan joka hetki Jumalan ohjauksessa ja keskittyi kunakin hetkenä kuulemaan ja tottelemaan Jumalaa vaikka matka oli pitkä eikä päämäärästä muuta varmuutta kuin Jumalan Sana. Abraham luotti siihen että Jumalan käskemät asiat ovat oikeita asioita ja hänestä huolehditaan tavalla tai toisella kun hän tekee ne. Äärimmäisenä esimerkkinä oman pojan uhraaminen.
Entäs Jumalan Poika? Joka on ihminen. Lihaa ja verta kuten sinä ja minä. Muoks. Jeesusta saa sanoa Jumalaksikin koska hän on Jumalan Poika. Taivaasta laskeutunut.
Abrahamilla oli kuitenkin määränpää heimonsa kanssa vaeltaessaan eri maisemissa. En kiellä etteikö luottamus Jumalaan ollut keskeisessä roolissa tarkastellessamme voimavaroja mitkä pitivät miehen ja heimon hengissä. Mikä tuo määränpää oli? Tarinahan ei pääty suinkaan siihen kun Abraham nukkui pois ja pääsi isien lepoon. Onko tuo isien lepo kenties taivas? Isien lepo. Tuttu käsite vanhasta testamentista.
Yritän koko tällä pahaisella ketjulla hahmotella Abrahamin lupauksen ja lain suhdetta. Laki tuli nelisen sataa vuotta Abrahamin jälkeen. Mutta nyt olemme uudessa liitossa, me voimme uskoa Jumalaan ja tuohon lupaukseen levosta koska Jeesus Kristus täytti lain. Se ei enää orjuuta meitä.
Laki aiheuttaa synnin tunnon. Synnin tunto aiheuttaa hädän kadotukseen joutumisesta. Mikään maallinen voima tai valta harvemmin osaa loppuun asti korjata sitä ongelmaa jonka pelko kadotuksesta ihmissielussa saa aikaan. Tällainen ihminen, lain tuomitsema väkisinkin huutaa koko sydämestään avuksi jotakin. Tuo jokin olkoon Kristus.
Oletko sitä mieltä, että lakia, ei kristitty tarvitse. Paavali, itse ei ajatellut näin. Hän oli Kristuksen laissa. Osaatko kuvata millaista käytännössä on kristillisyys jossa ei lakia ole.
Laki ei enää Kristuksen tultua normita meidän suhdettamme Jumalaan.
Gal 3:24-26: “Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.”
Ei se myöskään normittanut nyt tässä keskustelussa puheena olleen Aabrahamin suhdetta Jumalaan.
Room 4:1-3: “Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan? Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä. Sillä mitä Raamattu sanoo? “Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”.”