En minäkään, vaikka itsekin uskon, että ihmisen tahto ei ole vapaa valitsemaan Juimalaa, vaan vastustaa häntä aina, ellei Jumala itse puutu asiaan. Sanoin luomakunnan tilasta ja lankeemuksen välisestä suhteesta keskusteltaessa jopa niin rajusti, että Aadamilla ei langetessaan ollut vapaata tahtoa ja että lankeemus oli välttämätön. En kuitenkaan pidä oikeana kuvata tätä asiaa Waltherin tapaan näin: [quote=“anon31067578, post:79, topic:147”]
ei ole kolmea tekijää kääntymyksessä Pyhä Henki, Jumalan sana ja ihmisen tahto, vaan ainoastaan kaksi Pyhä Henki ja Jumalan sana.
[/quote]
Kun luterilaisten sisäisisiin oppikiistoihin 1500-luvun loppupuolella haettiin ratkaisua, syntyi luterilaisten viimeinen tunnustuskirja Yksimielisyyden ohje (Formula Concordiae), jossa tämä kysymys on kaikkein tärkein ratkaistava asia. FC toteaa näin:
Kääntymisen saa aikaan yksin Pyhän Hengen armo ja voima, ihmisen käännyttäminen on yksin hänen työtään. Ilman hänen armoaan jäävät meidän tahtomisemme (Room. 9:16) ja juoksemisemme turhiksi, ilman hänen antamaansa kasvua eivät meidän istuttamisemme, kylvömme ja kastelumme (1 Kor. 3:7) tuota tulosta.
Vähän myöhemmin FC jatkaa näin:
Luther tosin kirjoittaa, että ihmisen tahto käyttäytyy kääntymyksessä pure passive, ei tee yhtään mitään. Se on ymmärrettävä respectu divinae gratiae in accendendis novis motibus: se koskee sitä, että Jumalan Henki kuullun sanan tai pyhien sakramenttien käytön avulla tarttuu ihmisen tahtoon ja saa siinä aikaan uudestisyntymän ja kääntymyksen. Niin pian kuin Pyhä Henki on sen saanut aikaan eli siis yksinomaan jumalallisella voimallaan ja vaikutuksellaan muuttanut ja uudistanut ihmisen tahdon, silloin ihmisen uusi tahto on Jumalan, Pyhän Hengen instrumentti ja työväline: se ei ainoastaan ota vastaan armoa vaan se on myös mukana osallistumassa Pyhän Hengen seuraaviin töihin.
Oven takana kolkuttava Kristus ei todellakaan murra ovea eikä kaappaa ihmistä väkisin, mutta rakkaudessaan hän kyllä tulee sisään usein ihmisen sulkemien lukkojenkin läpi. FC:n kirjoittajat tajusivat vallan mainiosti, että ihmisen tahto on jollakin tavalla kääntymisen prosessissa mukana; ei missään tapauksessa subjektina, joka saa aikaan kääntymisen, mutta ei myöskään pelkkänä objektina, jota taivaasta käännetään kuin vipuhanaa. He esittivät asian siis niin, että Pyhä Henki ensin armonvälineitä käyttäen muuttaa ihmisen tahdon. Sen jälkeen tahdosta tulee yksi Jumalan työvälineistä. Tahto ei ole subjekti eikä objekti, vaan instrumentti, joka oikein viritettynä “on mukana osallistumassa Pyhän Hengen seuraaviin töihin”. Ja sitähän synergia on: osallistumista töihin.
Itse asiassa FC:n tapa esittää asia tulee aika lähelle monien synergistien kantoja. Esitetystä aikajanasta, jossa Pyhä Henki ensin muuttaa ihmisen tahdon ja sitten tekee siitä työvälineen, ei ehkä pitäisi synnnyttää kovin kärjistettyjä oppiriitoja, koska Jumala kuitenkin on se, joka kutsuu ja ohjaa sisään. Omaan tahdonpäätökseen tai omaan hengelliseen kehitykseen luottaminen pelastuksen ehtoina on eri asia, mutta luulenpa, että se ei tässä ketjussa kaikkien ei-luterilaistenkaan mielestä ole oikeaa hengellisyyttä.