Tähän ketjuun toivon, että jokainen kirjoittaa yhden hyvän puolen luterilaisesta kansankirkosta. Aloitan ketjun itse toteamalla, että rahoitus on hyvä. Rahaa virtaa kiitettävästi. Noin 4 miljoonaa jäsentä kun on. Kirkkokritiikkiä on jo riittävästi käsitelty.
Maallikoilla on hyvät mahdollisuudet osallistua jumalanpalveluksen toteuttamiseen: tekstinlukijana, kolehdinkerääjänä, toivottamassa kirkkoon tulijat tervetulleiksi, laulamalla ja soittamalla ja jopa suunnittelemalla (rajoitetusti) messua.
Onko nyt siis tarkoitus kirjoittaa kirkostamme (aloitusviestin mukaan) vai Suomen evlut-kirkosta (ketjun otsikon mukaan)?
1 tykkäys
Luterilaisissa kirkoissa on suuri määrä hienoja urkuja ja loistavia urkureita! Molempien ylläpito on kallista, joten suuri kumarrus tälle kulttuuriteolle. Näiden urkujen kuunteleminen konserteissakaan ei aivan aina edes maksa, josta myös kaikkien hyvän musiikin ystävien puolesta toinen kumarrus.
1 tykkäys
Tästä oli juuri puhetta kun vanhempien luona visiteerasin…
Luterilainen kansankirkko on ollut “matalan kynnyksen paikka”. Jonkinlainen “eteinen”, johon on ollut helppo tulla, jumalanpalvelukseen ainakin, ilman että kukaan tulkitsee heti “uskoontuloksi” tai sitä ennakoivaksi toiminnaksi. Mikä voi tapahtua jokaisen kohdalla omaan tahtiin,
1 tykkäys
Kirkkokäsikirja. Luterilaisen kirkon yksi vahvuuksia on se, että jumalanpalveluskaava, päivän tekstit, virret ja rukoukset ovat melko taattua ja punnittua tavaraa johtuen siitä, että pappi ei voi kaikea vetää omasta päästään, vaan täytyy mennä käsikirjan mukaan. Tämä takaa keskimäärin kohtalaisen lopputuloksen olipa opetus ja saarna muuten mitä tahansa, etenkin kun ottaa huomioon vielä virsikirjan virret, jotka ovat täynnä Jumalan Hengen johdatusta.
Eikä kirkkomme hyvät puolet tyhjenny vielä tähän. Sen lukuisat pienyhteisöt, herätysliikkeet ja yksittäiset seurakunnat ja työntekijät, jotka tahtovat pysyä Jumalan sanassa pitävät kirkkoa yllä.
Kirkko on kyllä pienessä kriisissä ja vielä synkempiä aikoja on odotettavissa avioliittokäsitysten painotusten edessä. Eikä edes rahoituskaan ole kovin varmaa koska seurakuntalaisten maksama verokertymä pienenee kovaa vauhtia koko ajan ja kulut pysyvät silti suurina. Supistuksia lieneekin tiedossa sekä omaisuuden realisointia. Tämä kylläkin on osin seurausta kirkossa tapahtuneesta luopumuksesta ja sen hukkaamasta siunauksesta.
Parannuksenteko on kuitenkin vielä mahdollista kirkon uskollisten tahojen myötävaikutuksella.
4 tykkäystä
Ja onko sitä pakko edes tapahtua ollenkaan? Minä käyn paljon kirkoissa vain kokemassa hiljentymistä ja rauhaa (eikä väliä mikä kirkko tai uskonto on kyseessä). Kyllähän kirkkoihin liittyy rakennuksina perinteinen rauhan saarekkeen henki vaikkapa sotien ja melskeiden keskellä.
Varsinaista radikaalia uskoontuloa ei tarvitse tapahtua, ja se juuri on rasite vapaissa suunnissa. Luterilaisessa kirkossa voi kasvaa uskoon, ilman edes selkeää päivää ja hetkeä, jolloin “ratkaisu” tehdään ja uudestisyntyminen tapahtuu.
Mutta ilman rukoilemista, ei voida puhua uskosta tai pelastukseen siirtymisestä.
2 tykkäystä
Pointtisi kirkkokäsikirjasta on todella hyvä. Ev.lut. jumalanpalvelus ei ikinä voi mennä niin paljon sivuraiteille kristinuskon ytimestä kuin liturgiattomien kirkkojen tilaisuudet pahimmillaan voivat. Vapaissa suunnissa tilaisuuden vetäjien on itse huolehdittava opillisesta tasapainosta, evlutissa riittää, kun huolehtii saarnan kunnollisuudesta. Muu tulee itsestään.
Yksi vielä mainitsematon kansankirkon hyvä puoli on se, että se antaa esimerkin järkevästä ja rauhallisesta tavasta uskoa. Tämä vähentää vaaraa toisaalta hurahtaa ääriliikkeisiin, toisaalta niputtaa kaikki uskonnollisuus samaksi yleissekoiluksi. Kansankirkon olemassaolo antaa uskonnollista yleissivistystä ja tasapainottaa suhtautumista.
7 tykkäystä
Nähdäkseni suunnilleen kaikki Anskuttimen tässä lausuma voidaan sanoa myös katolisesta, anglikaanisesta, ortodoksisesta ja orientaalisista kirkoista. Varsinaisesti se ei siis ole ev-lut kirkon hyvä puoli, vaan ennemminkin vapaiden suuntien huono puoli 
2 tykkäystä
Suomen ev.-lut. kirkon paras puoli on ehdottomasti se, että se on kirkko Suomessa, siis se kirkko, jonka tänne toi P. Henrik ja joka on ollut meidän kansamme hengellinen äiti kautta vuosisatojen. Vaikka se on joutunut eroon yhteydestä muuhun kristikuntaan ja sillä on tiettyjä ongelmia opissa ja praksiksessa, se edustaa apostolista, katolista ja ortodoksista kristikuntaa maassamme par exellence.
2 tykkäystä
Otetaan vaikka Ninian Smartin uskonnon ulottuvuuden ja tarkastellaan kysymystä niiden valossa:
1. käytännön ja rituaalien ulottuvuus
Kirkolla on vakiintuneet käytännöt, jotka ovat kohtalaisen helppoja asiaa harrastaville. Rituaaleissa on tiettyä vaikeutta niille, jotka eivät harrasta enemmän, mutta se on normaalia, ja niin on aina. Rituaalit ovat pääsääntöisesti niiden omassa historiallisessa jatkumossa orgaanisia. Joitakin uusia jatkumoitakin on syntynyt (pietistiset seurat jne.) ja ne on organisoitu osaksi kirkollista elämää.
2. kokemuksen ja tunteen ulottuvuus
Pääsääntöisesti kokemus kirkosta on tuttu ja turvallinen. Se hoitaa omaa tehtäväänsä tietyllä perustavanlaatuisella tavalla. Hyviä kokemuksia syntyy myös rippikoululeireillä ja kirkon järjestämässä mukavassa toiminnassa. Jonkin verran kirkko käsittelee myös vaikeita tunteita sairaalatyössä ja muussa sielunhoitotyössä. Voimakkaaseen uskonnolliseen kokemukseen ei juurikaan panosteta, mitä voi yhtäältä pitää puutteena ja hyvänä asiana.
3. kertomusten ja myyttien ulottuvuus
Kirkko pitää esillä Raamatun kertomuksia, ja näiden lisäksi aika usein viitataan Martti Lutherin kertomukseen. Evankeliumin kertomuksen esillä pitäminen on välttämätöntä kirkkoisuudelle, joten tässä kirkko tekee hyvin.
4. opin ja filosofian ulottuvuus
Luterilaisuudesta poiketen kirkon oppi ei ole kovin korostunut. Voimassa oleva opillinen teksti (Katekismus) on hyvin yksinkertainen ja siinä kirkko on suunnannut opillisen toimintansa selkeästi tavallisille uskovaisille.
5. etiikan ja säädösten ulottuvuus
Kirkko pyrkii käsittelemään ajankohtaisia eettisiä kysymyksiä ja vastaamaan niihin. Kirkossa on näin toki myös erimielisyyttä. Kysymyksiä mm.: homoseksuaalisuus, sso-avioliitto, maahanmuuttajat, seksuaalinen häirintä, jne. Kirkko ei itsessään aseta kovinkaan paljoa säädöksiä noudatettaviksi, lukuun ottamatta tietenkin rituaalitoimintaa, johon liittyvien säädösten suhteen kirkko on aika tarkka. Kirkko olettaa ihmisten tajuavat etiikan perusasiat itse.
6. yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuus
Kirkolla on vahva institutionaalinen rakenne, joka tukee perustyön (tavallisten uskovaisten perusrituaalit, jumalanpalvelus) toteutumista. Uskonnollisten yhteisöjen luonne ei ole kuitenkaan kovin vahva nimenomaisesti uskonnollisina yhteisöinä, mutta tässäkin asiassa kirkossa pyritään tekemään lisää. Yhteisöllinen kokemus on etäinen, eikä kirkko ole kovin monelle lähiyhteisö.
7. materiaalinen (aineellinen) ulottuvuus
Kirkolla on vahva materiaalinen voimavara sen kirkollisverossa, jota kautta se ylläpitää instituutiota ja rituaalitoimintaa, jonka keskeisenä pointtina on evankeliumikertomuksen levittäminen.
3 tykkäystä
Jos jätetään muut uskonnot pois, joilla ei sitäpaitsi ole edes mitään asiaa kirkkoihin, niin voisin kompata hyvin varovaisesti. Kulttuurikristillisyys on yksi maallistuneen kristillisyyden muoto, jossa oikeastaan kaikki uskoon liittyvä on heitetty pois ja jäljelle on jäänyt vain kirkkotaide, musiikki, hiljentyminen uskonnosta vapaana jne. Kyllä näilläkin arvonsa on, mutta ilmankin tulee toimeen. Toivottavasti tuo kaikki johtaa joskus jonkinlaiseen aitoon Jumalan kohtaamiseen, mitä nuo kaikki on tarkoitettu tukemaan.
1 tykkäys
Kyllä sinäkin palaat äitikirkon helmoihin lopulta! Uudessa Jerusalemissa olemme kaikki luterilaisia.
5 tykkäystä
Olen kyllä eri mieltä siitä, että kirkolliskokouksen hyväksymä Kristinoppi (“Katekismus”) olisi kirkon koko opin sisältävä esitys, pikemminkin se on tiivistelmä ja kuten todettua opetukseksi kristityille tarkoitettu.
1 tykkäys
2 tykkäystä
Uusimmassa siis Katekismus ja Kristinoppi yhdistettiin. Kyllä se edustaa siis kirkon oppia. Tunnustus on erikseen.
Uusi katekismus on kristinoppi, joka on siis kirkolliskokouksen hyväksymä esitys. Tietysti se edustaa kirkon oppia, mutta ei ole mikään tyhjentävä esitys siitä.
Minuakin vähän ihmetytti aloitus kirkostaMME. Kun ei se läheskään jokaisen foorumilaisen kirkko ole.
Diakoniatyö. Paljon muuta hyvää en maailman kanssa lehmänkauppoja tekevästä kirkosta keksi.
Vanhat kirkkorakennukset ja hautausmaat. Kirkoista huokuu edeltäneiden polvien lähes epäinhimilliset ponnistukset, vahva usko ja kärsimykset.
4 tykkäystä