Ja onko sitä pakko edes tapahtua ollenkaan? Minä käyn paljon kirkoissa vain kokemassa hiljentymistä ja rauhaa (eikä väliä mikä kirkko tai uskonto on kyseessä). Kyllähän kirkkoihin liittyy rakennuksina perinteinen rauhan saarekkeen henki vaikkapa sotien ja melskeiden keskellä.
Varsinaista radikaalia uskoontuloa ei tarvitse tapahtua, ja se juuri on rasite vapaissa suunnissa. Luterilaisessa kirkossa voi kasvaa uskoon, ilman edes selkeää päivää ja hetkeä, jolloin “ratkaisu” tehdään ja uudestisyntyminen tapahtuu.
Mutta ilman rukoilemista, ei voida puhua uskosta tai pelastukseen siirtymisestä.
2 tykkäystä
Pointtisi kirkkokäsikirjasta on todella hyvä. Ev.lut. jumalanpalvelus ei ikinä voi mennä niin paljon sivuraiteille kristinuskon ytimestä kuin liturgiattomien kirkkojen tilaisuudet pahimmillaan voivat. Vapaissa suunnissa tilaisuuden vetäjien on itse huolehdittava opillisesta tasapainosta, evlutissa riittää, kun huolehtii saarnan kunnollisuudesta. Muu tulee itsestään.
Yksi vielä mainitsematon kansankirkon hyvä puoli on se, että se antaa esimerkin järkevästä ja rauhallisesta tavasta uskoa. Tämä vähentää vaaraa toisaalta hurahtaa ääriliikkeisiin, toisaalta niputtaa kaikki uskonnollisuus samaksi yleissekoiluksi. Kansankirkon olemassaolo antaa uskonnollista yleissivistystä ja tasapainottaa suhtautumista.
7 tykkäystä
Nähdäkseni suunnilleen kaikki Anskuttimen tässä lausuma voidaan sanoa myös katolisesta, anglikaanisesta, ortodoksisesta ja orientaalisista kirkoista. Varsinaisesti se ei siis ole ev-lut kirkon hyvä puoli, vaan ennemminkin vapaiden suuntien huono puoli 
2 tykkäystä
Suomen ev.-lut. kirkon paras puoli on ehdottomasti se, että se on kirkko Suomessa, siis se kirkko, jonka tänne toi P. Henrik ja joka on ollut meidän kansamme hengellinen äiti kautta vuosisatojen. Vaikka se on joutunut eroon yhteydestä muuhun kristikuntaan ja sillä on tiettyjä ongelmia opissa ja praksiksessa, se edustaa apostolista, katolista ja ortodoksista kristikuntaa maassamme par exellence.
2 tykkäystä
Otetaan vaikka Ninian Smartin uskonnon ulottuvuuden ja tarkastellaan kysymystä niiden valossa:
1. käytännön ja rituaalien ulottuvuus
Kirkolla on vakiintuneet käytännöt, jotka ovat kohtalaisen helppoja asiaa harrastaville. Rituaaleissa on tiettyä vaikeutta niille, jotka eivät harrasta enemmän, mutta se on normaalia, ja niin on aina. Rituaalit ovat pääsääntöisesti niiden omassa historiallisessa jatkumossa orgaanisia. Joitakin uusia jatkumoitakin on syntynyt (pietistiset seurat jne.) ja ne on organisoitu osaksi kirkollista elämää.
2. kokemuksen ja tunteen ulottuvuus
Pääsääntöisesti kokemus kirkosta on tuttu ja turvallinen. Se hoitaa omaa tehtäväänsä tietyllä perustavanlaatuisella tavalla. Hyviä kokemuksia syntyy myös rippikoululeireillä ja kirkon järjestämässä mukavassa toiminnassa. Jonkin verran kirkko käsittelee myös vaikeita tunteita sairaalatyössä ja muussa sielunhoitotyössä. Voimakkaaseen uskonnolliseen kokemukseen ei juurikaan panosteta, mitä voi yhtäältä pitää puutteena ja hyvänä asiana.
3. kertomusten ja myyttien ulottuvuus
Kirkko pitää esillä Raamatun kertomuksia, ja näiden lisäksi aika usein viitataan Martti Lutherin kertomukseen. Evankeliumin kertomuksen esillä pitäminen on välttämätöntä kirkkoisuudelle, joten tässä kirkko tekee hyvin.
4. opin ja filosofian ulottuvuus
Luterilaisuudesta poiketen kirkon oppi ei ole kovin korostunut. Voimassa oleva opillinen teksti (Katekismus) on hyvin yksinkertainen ja siinä kirkko on suunnannut opillisen toimintansa selkeästi tavallisille uskovaisille.
5. etiikan ja säädösten ulottuvuus
Kirkko pyrkii käsittelemään ajankohtaisia eettisiä kysymyksiä ja vastaamaan niihin. Kirkossa on näin toki myös erimielisyyttä. Kysymyksiä mm.: homoseksuaalisuus, sso-avioliitto, maahanmuuttajat, seksuaalinen häirintä, jne. Kirkko ei itsessään aseta kovinkaan paljoa säädöksiä noudatettaviksi, lukuun ottamatta tietenkin rituaalitoimintaa, johon liittyvien säädösten suhteen kirkko on aika tarkka. Kirkko olettaa ihmisten tajuavat etiikan perusasiat itse.
6. yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuus
Kirkolla on vahva institutionaalinen rakenne, joka tukee perustyön (tavallisten uskovaisten perusrituaalit, jumalanpalvelus) toteutumista. Uskonnollisten yhteisöjen luonne ei ole kuitenkaan kovin vahva nimenomaisesti uskonnollisina yhteisöinä, mutta tässäkin asiassa kirkossa pyritään tekemään lisää. Yhteisöllinen kokemus on etäinen, eikä kirkko ole kovin monelle lähiyhteisö.
7. materiaalinen (aineellinen) ulottuvuus
Kirkolla on vahva materiaalinen voimavara sen kirkollisverossa, jota kautta se ylläpitää instituutiota ja rituaalitoimintaa, jonka keskeisenä pointtina on evankeliumikertomuksen levittäminen.
3 tykkäystä
Jos jätetään muut uskonnot pois, joilla ei sitäpaitsi ole edes mitään asiaa kirkkoihin, niin voisin kompata hyvin varovaisesti. Kulttuurikristillisyys on yksi maallistuneen kristillisyyden muoto, jossa oikeastaan kaikki uskoon liittyvä on heitetty pois ja jäljelle on jäänyt vain kirkkotaide, musiikki, hiljentyminen uskonnosta vapaana jne. Kyllä näilläkin arvonsa on, mutta ilmankin tulee toimeen. Toivottavasti tuo kaikki johtaa joskus jonkinlaiseen aitoon Jumalan kohtaamiseen, mitä nuo kaikki on tarkoitettu tukemaan.
1 tykkäys
Kyllä sinäkin palaat äitikirkon helmoihin lopulta! Uudessa Jerusalemissa olemme kaikki luterilaisia.
5 tykkäystä
Olen kyllä eri mieltä siitä, että kirkolliskokouksen hyväksymä Kristinoppi (“Katekismus”) olisi kirkon koko opin sisältävä esitys, pikemminkin se on tiivistelmä ja kuten todettua opetukseksi kristityille tarkoitettu.
1 tykkäys
2 tykkäystä
Uusimmassa siis Katekismus ja Kristinoppi yhdistettiin. Kyllä se edustaa siis kirkon oppia. Tunnustus on erikseen.
Uusi katekismus on kristinoppi, joka on siis kirkolliskokouksen hyväksymä esitys. Tietysti se edustaa kirkon oppia, mutta ei ole mikään tyhjentävä esitys siitä.
Minuakin vähän ihmetytti aloitus kirkostaMME. Kun ei se läheskään jokaisen foorumilaisen kirkko ole.
Diakoniatyö. Paljon muuta hyvää en maailman kanssa lehmänkauppoja tekevästä kirkosta keksi.
Vanhat kirkkorakennukset ja hautausmaat. Kirkoista huokuu edeltäneiden polvien lähes epäinhimilliset ponnistukset, vahva usko ja kärsimykset.
4 tykkäystä
Ei-luterilaisena mainitsen hautausmaat. Olen aina viihtynyt hautausmaitten rauhallisuudessa.
3 tykkäystä
Muutin aloitusviestin sanamuotoa “kirkostamme” toiseksi.
2 tykkäystä
Se, että kyseessä on kirkko, jolla on kirkon ominaisuudet.
Jumalanpalvelusten kauneus, kauniit kirkkorakennukset.
Musiikki ja virsikirja.
Pappien lukeneisuus ja sivistyneisyys (pääosin) ja kiihkoilun välttäminen.
Tukeva perinne jolta ponnistaa.
Herätysliikkeet - nekin ovat osa kirkkoa.
Se että kirkkoon mennessään tietää olevansa tervetullut, vaikka ei olisi elänyt ns. tosiuskovan elämää. Ei ole liiallista tapojen painetta tai ylikorostunutta “hyvän kristityn” mallia. Kirkon toiminta koetaan turvalliseksi.
Rukoustapojen asiallisuus ja kauneus. Tunnustetaan Pyhän Hengen voima ja ollaan täysillä Jumalan kanssa siinä hetkessä, mutta samalla arvostetaan älyä ja kirjakieltä eikä ole tarvetta voihkia ja heilutella käsiä joka välissä (ei toki sillä että siinäkään mitään pahaa olisi).
Kirkko on viimekin aikoina pitänyt julkisuudessa esillä evankeliumia ja toiminut äänenä köyhille, sorretuille ja monilla tavoin vaikeuksissa oleville. Se on tehnytkin asioille jotain ja on tehnyt koko ajan.
Jostain näkökulmasta myös kirkon talouden meneminen huonompaan suuntaan on hyvä asia, koska se pakottaa “palaamaan juurille” ja ottamaan huomioon tavallisten seurakuntalaisten aktiivisuuden: sen, että messu ei ole vain paikka jonne tullaan viihtymään ja ottamaan vastaan vaan myös osallistumaan. Tavan tallaajille on yleensä melko hyvin toimintaa ja erilaisia pienryhmiä ja myös paikkoja kantaa vastuuta.
Ainakin tällaista tulee mieleen.
3 tykkäystä
Kansankirkko jo konseptina pitää kaikenlaisen uususkonnollisen humpuukin matalalla tasolla. On hyvä, että uskonnollinen etsintä kanavoituu yhteisön kannalta traditionaalisehkoon uskonnollisuuteen ja määrittää sen normaaliksi. Tämä pitää enkeliuskot, ufokultit, horoskoopit ja muun humpuukin poissa. Ymmärtääkseni tutkimuksissa on havaittu, että maallistuminen ei johda uskonnottomuuteen vaan humpuukin.
Uskonnollisemmalta kantilta arvostan arkkitehtuuria, perinteistä liturgiaa ja virsilauluperinnettä. Perinteiset uskonnolliset kansanlaulut ovat mukava asia.
5 tykkäystä
Tämä on vasta synnytystuskien alkua…
5 tykkäystä