Luostareissa rukoillaan toki koko kosmoksen ja luomakunnan puolesta, mutta ei luostarikilvoittelijoille kerry mitään ansaittuja meriittejä, joita voitaisiin jakaa muille.
Kerääntyy kuitenkin rukousta joka leviää ympärilleen kuin suitsutussavu.
Sitähän kertyy muuallakin kuin luostareissa, kosmista veisuuta. 
️
Meriiteistä puhuminen oli vain ontuvahko metafora.
Idästä löytyy ihan sama asia hienostuneemmin sanakääntein.
1 tykkäys
No enpä ole koskaan tuollaiseen törmännyt.
Nämä mainitsemasi katolilaisen kirkon reformaattorit eivät vain perustelleet sanomaansa Raamatulla, vaan omilla mielipiteillään toisin kuin Luther. Eikä Luther pyrkinyt kansaa kiihottamaan, vaan toi vain esille Jumalan sanan, Raamatun opetusta. Mutta niinhän Jeesus sanoikin, ettei hän ollut tullut tuomaan rauhaa maan päälle, vaan miekan (Matt. 10: 34). Ja tämä toteutui Lutherin saarnojen ja kirjoitusten seurauksena mitä kirkkaimmin.
Kyllä perustelevat. Sinusta tietenkin väärin perusteltu, mutta sille ei voi mitään. Lutherin sana esimerkiksi ruotsalaisti sotilasvallan avulla Suomen. Eli miekan se tosiaan toi. Muutakin vastaavaa kehitystä tapahtui Euroopassa.
Hyvin samankaltainen dynamiikka tässä ajatuksessa.
"Acquire a peaceful spirit, and then thousands around you will be saved."
Seraphim of Sarov
1 tykkäys
Minusta ei. En usko lainkaan, että p. Serafim Sarovilainen olisi yhtynyt ajatukseen, jonka mukaan hänelle on kertynyt jotain meriittejä sen takia, että hän on rukoillut ja paastonnut.
Ei se ole katolisten munkkienkaan ajatus, vaan sinun ajatuksesi katolilaisista munkeista.
1 tykkäys
Det verkar att de inte finns mycket för mig att lägga till. Jag kan bara rekommendera boken som har undersökt denna fråga: PETERS, G., Reforming the Monastery: Protestant Theologies of the Religious Life, Eugene 2014.
ed.: Här är länken till den: Amazon.com
Kömpelöhkö keskiaikainen sanallistus meriiteistähän tarkoittaa että meriitit kertyvät Kirkolle so. Kristusyhteisölle josta ne valuvat koko yhteisöön ja sen ulkopuolellekin. Eikä kysymys ole uusista meriiteistä vaan Kristuksen “kärsimysmeriittien” jakautumisesta pyhien yhteydessä.
Kol. 1:24
“Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta”
Mutta joo, en ole mikään erityinen meriittikielikuvan fani.
“Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että
veljekset sovussa asuvat!
Se on niinkuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan - Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille.
Se on niinkuin Hermonin kaste, joka tiukkuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi.”
Psalmi 133
Muistan kuulleeni - ortodoksinunnan suusta - kreikkalaiseksi kerrotun ajatuksen, jonka mukaan luostariin menijä pelastaa sukunsa tms.
Se onkin hyvä ajatus. Ei siksi, että luostariin menijälle - tai kirkolle kertyisi mitään meriittejä - vaan siksi, että suvussa olisi joku, joka oikeasti rukoilee säännöllisesti.
Toki voi miettiä, että mitä sanoja tarkoitti sanoilla “pelastaa sukunsa”. Ei hän välttämättä tarkoittanut sitä, että luostariin menijän kaikki sukulaiset pääsisivät sen takia taivaaseen. Luultavammin hän tarkoitti sitä, että ehkä taivaassa tulee sitten olemaan edes joku sen suvun edustaja, jolloin suku ei tyystin joudu kadotukseen ja häviä.
Olisi hyvä mietiskellä sitä jonkun ortodoksi-isän tulliasemateologiaa, vaikka kirkko ei sitä virallisena pidäkään. Ne meriitit eivät liity syntien anteeksiantoon, vaan synnin ajallisten seuraamusten korjaamiseen. Ortodoksitkin rukoilevat vielä kuolleiden puolesta Eli ortodoksinen kirkkokaan ei aivan ole täysin modernien oppien sokaisema.
Niin rukoilemme, mutta miten tämä liittyy asiaan? Ei vainajien puolesta rukoilevalla ole mitään meriittivarantoa, vaan siinä on kyse ihan samanlaisesta avun pyytämisestä Jumalalta kuin missä tahansa rukoilemisessa.